Samaa kohtaa vähän toisesta suunnasta. Se polku menee tuolta noiden tuolien ja kartanonpionien välistä.
Etupihalla jatkuu samanlainen pöpelikkö vähän eri kasvein. Toin joskus mummolan metsästä 2 metsäkurjenpolvea. Nyt hyvinvoiva metsäkurjenpolvien siirtokunta näyttää asettuneen meille pysyvästä. Kukinnan jälkeen leikkaan ne matalaksi, jotta liljat ja päivänliljat mahtuvat kasvamaan alta.
Katselin tuota 10.03 kuvaa, ja mietin, että juuri tuollaista rehevyyttä ja jonnekin piiloon kiemurtelevia polkuja minäkin haluaisin meidän pihaan. Mutta siinä on sinulla tullut väärä teksti, kun lukee että “tyhjää ja paljasta” 
Ei taviskasveissa mitään vikaa ole vai kuinka? Viihtyvät ja nousevat uskollisesti vuodesta toiseen, no vähän kyllä tahtovat levitä turhan reippaasti.
Minä kanssa kiinnitin huomioni tuohon kirjoitusvirheeseen, johon Heksukin - siinähän piti lukea, että jo toukokuussa on rehevää ja kaunista8]
Heksu, viesti oli kyllä ihan oikein. Tässä vaiheessa, kun puutarhassa mahtuu liikkumaan ainoastaan viidakkoveitsen kanssa, tuo näyttää todelta tyhjältä ja paljaalta. Tuo päällystetty polku on tosi kätevä. Pääsee kuivin jaloin kasvihuoneelle ja kompostille ja on vähän silmäniloakin.
Suurin unelmani on saada aikaiseksi Jouluruusun “vielä niin tyhjää ja paljasta”. Siihenkin saa kärrätä satoja kottarillisia erilaisia hyviä, kuokkia, kaivaa ja valuttaa määrättömän määtän hikipisaroita ja sitten vielä kasvit huh huh. Jouluruusun taitoa yhdistää kasveja ei saa edes euroilla ja siksikin nää kuvat ovat aivan ihania.
Kiitos Jouluruusu näistä ihanista kuvista ja lisää oottelen ;).
Kiitos, Tuuki. Osa yhdistelmistä syntyy toki suunnitellen, mutta aika paljon ihan sattumaltakin. Joskus tuntuu, että minä vain tuon kasvit puutarhaan ja luonto hoitaa loput. Siemenet leviävät ympäriinsä, juurenpalasia kulkeutuu maansiirtojen yhteydessä jne., ja uusi taimi pilkistää ihan arvaamattomasta paikasta. Ja yleensä kasvit viihtyvät parhaiten siellä, mihin ovat itse asettautuneet, kuten nyt meillä kotkansiivet ja käenkaalit pation laudoituksen välissä.
Enpäs osannut aikoinani neuvoa. Toin vuosia sitten ystävilleni uuteen pihaan kotkansiipiä. He asuivat Ulvilassa ja kaikki taimet kuolivat oitis. Minun vikani siis.
Millainen maaperä siellä on kun noin mahottomasti kasveja pärjää, kuten sanoit, kerroksittain. Ja miten lannoitat. Luin joskus jostain lehdestä, että jätät syksyllä kasvit kuintumaan niille sijoilleen. Olenko nähnyt unta?
Kyllä osa puutarhan rehevyydestä on ihan maaperän ansiota. Tämä on vanhaa pellonpohjaa, kohtalainen multakerros kaikkialla. Kiven kiveä ei tontilla ole ollut valmiina, ei edes pientä, mutta isojen puiden juuristot rajoittavat paikoitellen kaivamista. Mullan allan on kerros hiekkaa, parhaimmillaan jopa liki metrin verran ja sitten on sinistä savea ainakin kolmekymmentä metriä. Tontin huonona puolena onkin sitten kevätmärkyys. Alkuvuosina lainasin naapurilta keväisin uppopumppua, kun tulppaanit kukkivat 10 senttiä veden pinnan alapuolella. Edelleen täällä on paikoitellen keväisin paikallisia “tulva-alueita”. Joitakin kohtia olen saanut salaojitettua, sitten olen tehnyt ns. kivisilmäkkeitä, toisin sanoen kaivanut toista metriä syviä poteroita, johon olen upottanut kaikki vanhat kiuaskivet ym. kaikkea epämääräistä kivenmurikkaa, jota olen tontille jostain saanut haalittua. Kohopenkit ovat myös kova sana. Kasvivalinnoilla koetan hoidella loput ongelmakohdat. Omenapuiden alta koetan kerätä muumio-omenat ja vanhat lehdet pois syksyisin, muuten annan lehtien ja perennanvarsien maatua kukkapenkkeihin, itse asiassa mininurmikoltakin tulevat lehdet haravoin lehtokasvien päälle. Keväällä sitten nakkaan vielä jäljellä olevien lehtien päälle vähän kompostimultaa - ja se on siinä. Hevonhyvä, kanankakka ja luujauho ovat käytössä, kun istuttelen uusia kasveja ja keväisin heittelen vähän tuhkaa ja hevonhyvää ruusuille, kärhöille, hyötykasveille ja tarvittaessa muillekin vaateliaille kasveille.
Kiitos vastauksestasi Jouluruusu. Täällä maaperä on tosi haasteellinen näin äkkiseltään mutta sain vastauksestasi oikein hyviä vinkkejä.
Onko teilläkin kevättulvia?
täällä ei tulvi koskaan. Maaperä on 60-80 metriin saakka pelkkää hienoa hiekkaa, eli kasvuston maahanjättäminen syksyllä parantaa humuspitoisuutta ja tiheä kasvusto estää maanpinnan kuivumista yms. ja oikeat kasvit oikeaan paikkaan. Näitä mm. nyt opettelen. Kohe ei käy kenelläkään.
Jouluruusulla on yhtä kaunista kuin livenä. Tai oikeastaan livenä vielä komiampaa: kun pihalla kävelee, ei tiedä, mihin katseensa laittaisi: vasemmalle, oikealle, viistoon ja taakse, joka puolella on jotain ihmeellistä ja kaunista. Aina on kukkivia kasveja, niin ylhäällä kuin alhaallakin. Ei tarvitse olla kuin viisi minuuttia pihalla, niin niskat kipeytyy, eikä ehdi tunnissa ei kahdessa katsomaan edes puolta kasvien kirjosta.. huoks.
Äläs nyt, Memuli, liioittele. Ei kai niitä kaikkia ennätä katsoa, kun ne täytyy ensin kaivaa pöpeliköistä toisten kasvien alta esiin.
Voi jösses kuinka ihana puutarha
,Olispa mullakin...Täällä ei pysty edes maata kaivamaan,kun piha on kivikovaa savea,joka täynnä kivenlohkareita,Ja koko piha on täynnä koivun ja kuusen juuria...höh
.No unissani mulla on tuollainen paratiisipiha,ihana,ihana
Tämä kaunokainen kukkii parhaillaan. Pakko ottaa rähmäkäpäläkin kuvaan mukaan, kun tämän kasvutapa on luontaisesti nuokkuva ja tämä paras puoli jää näkymättömiin, ellei sitä varta vasten kohoteta näkyville. Kuvassa siis anemonopsis.
Lännenkonnanmarja valaisee hämärää nurkkausta.
Kärhöjen loppukukintaa.