Minä olen kerännyt siemeniä ruusukaalista. Se homma tosi meni niin että kaalit syksyllä korjatuani nostin pieneksi jääneen taimen huvikseni talveksi viherhuoneeseen. Keväällä kukki valtavalla kukkavanalla. Siementen kypsymiseen meni kyllä aikaa.
Uskonkin että halutessasi kerätä siemenet omista kaaleista, sinun kannattaa jo nyt jättää kukat yhteen kasviin, muuten ei ehdi. Muut tietty kannattaa leikata sadon toivossa!
Oi kiitos!! Eli parsakaalin kukat maljakkoon ja uusia nuppuja odottamaan. Oih, pääsen siis kuitenkin maistamaan parsakaalia tänä syksynä/kesänä! 
Parsakaalien värin muutoksesta oppii kyllä näkemään, koska kukkiminen on lähellä ja koska ne siis on korjattava pois. Eikä se syömistä haittaa, jos jokunen kukka on aukikin. Aina se pääversonkaan kaali ei ole hirveän suuri. Pelkästään pääverson takia ei tosiaankaan kannata kasvattaa, koska satohan jää silloin tosi pieneksi suhteessa siihen alaan, minkä kaalit tarvitsevat. Parsakaalit tuottavat satoa monta kuukautta. Tänä vuonna meillä alkoi satokausi jo juhannuksena ja ovat olleet isoja ja jatkuvasti satoa tulee paljon ja yleensä tulee kunnon pakkasiin asti. Vesi ja ravinteet ovat siis tärkeitä, mutta lisäksi tulee mieleeni se, että parsakaaleilla tarvitsee olla riittävästi tilaa, jotta saavat riittävästi ravinteita ja mahtuvat kasvamaan kunnon kokoisiksi. Mulla on kymmenen metrin penkissä (n. 90cm - 1m leveä) 18 tainta kasvamassa, saisivat olla harvemmassakin ehkä, mutta oon niin ahne. Yhteensä mulla on 27 parsakaalia kasvamassa ja satoa saa käydä keräämässä “pahimmassa” vaiheessa joka toinen päivä ämpärin kanssa. Nyt voi jo pitää taukoa pari päivää. Ehkä on sateiden ansiota se, että sivuversotkin ovat tänä vuonna olleet muhkean kokoisia.
Heh, mun ekat taimet meni etanoille. Tokat eivät sitten ehtineet jatkuvien sateiden, etanoiden ja kylmyyden vuoksi. Eli tuskin tänä vuonna tulee enää mitään. Ehkä ensi vuonna parempi tuuri…
Siis parsakaalista leikataan vaan se kukinto ja jätetään loppuosa kasvamaan vielä? Olipa hyvä tieto, jätin nuo kukkivatkin perhosten ja kimalaisten onneksi, taidan käydä ne leikkelemässä tänään. Saapiko kysyä, että miten kukkakaalin kanssa on? Sieltä olen kyllä repinyt koko kasvin ja syöttänyt loput elukoille rehuna, olisiko se tehnyt vielä lisää, vai tekeekö vain yhden ruusukkeen?
Kukkakaali tekee vain yhden ruusukkeen.
Parsakaali on kyllä ollut käsittämättömän tuottelias yllätys. En ole ennen sitä itse tässä rivitalopihalla kasvattanut, hakenut äitiltä. Joku sanoikin, että kun selkänsä kääntää, jo uhkaa alkaa kukkimaan. Nuppuja tulee ihan taukoamattomalla tahdilla neliön pläntiltä. Ensi kesänä ehdottomasti taas.
Tämän kesän uutena tuttavuutena meillä on parsakaalia. Sunnuntaina laitoin muutamia siemeniä itämään ja tänään aamulla oli jo ensimmäinen niska pinnassa. Eli nopeasti ainakin itävät.
Istutin parsakaalin taimet laatikkoon viikonloppuna ennen vappua, harso päälle. En oo aikasemmin ees kattonu harson alle. Tänään katoin ja kastelin. Kaikki hengissä ja terhakoita taimia.
Ensimmäinen ruiskutus mäntysuopaliuoksella ( 1dl: 5 litraa) kun joku nävertää niiden lehtiä. Eikä tietenkään harsoa päällä. Ajattelen näin, ainkin tässä alkuvaiheessa, että on hyvä, että näkee mitä niille tapahtuu.
Ruiskutin myös mangoldeja kun joku niitäkin nävertää. Ei enää itänyt perusmangoldin siemeneni ja nyt näyttää tämän "paremman" lajikkeen versot kelpaavan jokkekkin.
Uusi kasvihuoneihmettelijä ilmottautuu, kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Sain lapsen jugurttipurkkien mukana parsakaalin siemeniä, jotka on nyt 10-15cm honteloita varsia, muutama lehti jokaisessa. Kysymys kuuluu voiko/kannattaako parsakaalia kasvattaa kasvihuoneessa? Onko siitä jotain hyötyä tai haittaa (tuholaiset)?
Laittaisin avomaalle, kasvihuoneessa on kaalille liian kuumaa.
Parsakaalit siirretty avomaalle. Kiitos avusta.
Tästä saa koirat pienen maistiaisen. 
Ei tuon isompaa parsakaalia ole meille luvassa.
Ei ole parsakaalien kesä. Ensin verotti kaalikoit, mutta niistä huolimatta satoa olisi tullut kohtuullisesti. Nyt on sitten rapsikuoriaisten mieletön armeija parsakaalien kukintojen kimpussa ja tekevät selvää jälkeä. Syödä ollaan kumminkin jo useampaan kertaan ehditty ja pakastimeenkin on mennyt muutama pussillinen ennen kuin nuo tihulaiset ilmestyivät. Eilen keräsin satoa niiden kynsistä. Saa nähdä tuleeko enää juuri mitään satoa lisää 
Eka kerta ku noita rapsikuoriaisia on meidän parsakaaleissa. Viljely on tämmöstä, viime kesä oli aivan mahtava parsakaalikesä 
Mun kaalieni lehdet ovat aivan verkkoa vaan jo, mutta sentään jonkunlaisen parsakaalin olen saanut pannulle asti. Muista ei kyllä taida toivoa olla.
Luin netistä mielenkiintoisen artikkelin Parsakaalin käytöstä. Parsakaalihan on tunnettu syöpää vastaan taistelevista ominaisuuksistaan, mutta sen yhdistäminen muiden ruokien kanssa ehkäisee artikkelin mukaan syöpää entistä paremmin.
Linkin takana enemmän aiheesta.
Sattumoisin luin juuri vähän aikaa sitten parsakaalista muualtakin ja sain sieltä idean parsakaalin idättämisestä. 3 päivää vanhoissa parsakaalin iduissa on noin 50 kertaa enemmän sulforanea kuin kypsässä parsakaalissa. Kun kuitenkin jossain vaiheessa vuotta innostun syömään ituja niin näitähän kannattaa kokeilla myös 
.
Iloinen asia on, että aikamoisista rapsikuoriaismääristä huolimatta parsakaalit ovat tuottaneet satoakin.
Nuu, kumpiakohan noissa jutuissa muuten tarkoitetaan, ituja vai versoja? Tuntuis ainakin musta helpommalta versottaa kuin kasvattaa ituja.
Iduista siinä lukemassani jutussa puhuttiin, erikseen vielä mainittiin se 3 päivän ikä niille.
Tuon MTV3:n nettisivujen linkin juttu puhuu versojen käytöstä.
Iduista ja versoista yleistä asiaa tuon linkin takana.