Sellainen minäkin olen, en todellakaan mikään ammattimainen puutarha-ihminen vaan ihan vaan omaksi iloksi kukkia laittelen.
Iso piha on meilläkin, joka oli päässyt ihan kamalaan kuntoon, kun tulin taloon v. 2017. Mieheni äiti ei ollut enää vuosiin jaksanut pihaa hoitaa. Minä olen sinnikkäästi laittanut täällä paikkoja kuntoon ja mies on auttanut isommissa hommissa kaivinkoneella. Ollaan tehty uusia istutusalueita ja iso kasvimaa.
Hommaa tässä kyllä piisaa ja ennakoin jo nyt kauhulla, miten selvitään tästä kun ikää tulee lisää. Miehen tytär on ilmaissut haluavansa tämän talon sitten aikanaan, ja se sopii mulle!
Henni, hienoa että tiiät jo nyt ettei sun hommat mene hukkaan !
Kun mä muutin 2007 Kouvolasta rivitalosta Elimäelle omakotitaloon peltojen keskelle, alotin siellä sekä pihan istutusten tekemisen että myös kasvimaa-alueen perustamisen ihan alusta.
Se pelto mihin kasvimaa-alueen laitoin oli tiukkaa savea. Naapuri tuli traktorillaan kyntämään sen että pääsen alkuun. Siellä sit seisoin niiden savilohkareiden keskellä ja mietin että tästä tää lähtee. Naapuri kertoi myöhemmin aatelleensa ettei toi voi ikinä onnistua. Seuraavana vuonna kynnettiin vielä lisämaata että saatiin ISO alue käyttöön. Paransin ja paransin kasvimaa-alueen maata pentistä saatujen hjeiden ja kannustuksen voimin, vuodesta toiseen pikkuhiljaa, ihan käsivoimin. Yhen kerran siinä alussa jouduin pyytämään traktorimiehen avuksi ajelemaan yhen kynnetyn alueen päällä eestaas että saan sen maan tasaseksi, koska en mahtanut käsipelillä mitään niille koville savikynnöksille.
Vuosi vuodelta hirvee homma maanparannuksessa tuotti tulosta ja pikkuhiljaa maa alkoi jo muistuttamaan multaa. Voi onnea, ei ollu mennyt työ hukkaan. Meillä oli tarkotus asua siinä loppuikämme.
Sit naapuriin muutti asukkaat jotka teki meidän elämästä helvettiä ja oli pakko muuttaa pois. Meni hukkaan mun 11 vuoden kova työ sen kasvimaan kanssa. Sen päälle rakennettiin koiralle harjotusalue, niin ainakin kertoivat tekevänsä.
Kasvimaan takanakin olis ollut harjotusalueelle todella isosti peltoa käytettävissä mutta he ei tehnyt mitään kasvimaalla joten tasaseksi vaan.
Täällä uudessa paikassa alotin sitten taas ihan alusta kaiken, mut siihen aikasempaan paikkaan verrattuna on kaikki puutarha-, kasvimaa- ja pihahommat täällä uudessa paikassa on tuntuneet enemmän tai vähemmän helpoilta. Varmaan sit kun oon saanut pihan ns. valmiiksi me jo joudutaan muuttamaan täältä pois kun ei enää voimat riitä pitämään paikkoja kunnossa. Toisaalta mulla on täällä tosi pieni kasvimaa siihen entiseen verrattuna, ja perennapenkkien tekeminen ja hoitaminen on siihen vanhaan verrattuna aikalailla helppoa
Pitkäaikaiset penttiläiset tän kaiken tietää, sorry että tuli toistoa. Sopi vaan niin hyvin tähän keskusteluaiheeseen että aattelin kirjottaa , ja eihän kaikki täällä oo olleet vielä “ikuisuuksia”
No sinä tiedätkin minun huolen aiheen ainoona täältä.
Se vaikuttaa kaikkeen elämään ja jaksamiseen.
Ei oo voimat ihan huipussaan.
Voimaantumiskeinona mulla on toiminut seuraava: Ota mukava tuoli, istahda pihalla aurinkoiseen paikkaan (tuoli voi olla ajankohdasta riippuen myös esim. soutuvene tyynellä järvellä) . Ime auringon lämpöä ja valoa, kattele koiruuksia ja niiden hommailuja. Oot vaan siinä hetkessä ja nautit. Onnellinen olo hetkittäin riittää antamaan voimavaroja ja positiivista energiaa. Se on yllättävän tehokasta ja saattaa kääntyä niin että tuntee suurimmalta osin olevansa onnellinen ihminen. Jaksaa ne paskat jutut joita väistämättä elämässä eteen joskus tulee Asioilla on taipumus järjestyä .
Minulla on käynyt niin etten jaksa tehdä pihahommia paljoakaan. Silti vielä sinnittelen enkä ole muuttanut kerrostaloon. Välillä pytyttää ja välillä harmittaa enemmänkin mutta tässä vain jökötän itsepäisesti. Onneksi saan lompsan kestävää apua tarvittaessa. Äsken katselin kun skillat, valkovuokot ja pikkukäenkaalit kukkii sulassa sovussa nurmikolla. Sekaa kasvaa jo jalokiurunannusta, aika söpöä nurmikkoa.
Minulla ei oo nurmikkoa ollenkaan, en jaksaisi hoitaa. Heinikkoa sitten kyllä on, sitä olen niittänyt pari kertaa kesän mittaan. Ostin toissa viikolla trimmerin kun tytär sano ettei heinikkoa enää saa olla, kohta tulee punkit. Rupee pitämään sen lyhyenä. Vielä punkkeja ei ole näkynyt mutta kun kauriit, peurat ja hirvet ym. pikku elikot pyörii nurkissa niin niitten mukana tulevat.
Minä teen nykyään paljon tuota Nuun mainitsemaa pihalla istuskelua ja koirien katselua. Ne on ihan parhaita mielialalääkkeitä nuo otukset. Ja auringonpaiste. Lonkat ei oikein anna enää periksi puutarhahommille, joten yritän minimoida ne ja nakittaa poikia auttamaan. Yritän vähentää perennoja ja lisätä puuvartisia, että olis vähemmän hoidettavaa ja varsinkin kitkettävää, mutta saa nähdä miten onnistun, kun mistään perennasta ei raaski luopua!
Mie tuota vaihetta vielä opettelen. Välillä pitää käyttää kaikki vähäinenkin virta mitä löytyy.
Miesystävän luona käydään metsässä kävelemässä ja vaan ollaan.
Kesällä aion mökillä jokusen viikon viihtyä, osissa. On sielläkin puuhaa, mutta meri rauhoittaa.
Kiitos Suokukka ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi.
Ymmärrän sinua, itsellänikin joskus sama fiilis,että kuulunko edes tähän puutarha-heimoon.
Olen kuitenkin ajatellut niin,että osa täällä kirjoittavista kirjoittavista omaa korkean tieto/taito-tason ja osa pienemmän. Niinhän se on muissakin harrastusasioissa. Erään läheisen elämä niin työn kuin vapaa-ajankin osalta pyöri maitohappobakteerin ympärillä ja aina oli aiheesta täpinöissään, jota minun oli taas vaikea ymmärtää moista kiinnostusta. No joka tapauksessa harrastus/kiinnostusasteita on paljon.
Vaikka itse olen asuttanut tätä taloa liki 40v ,niin vasta kymmenisen vuotta sitten löytyi enemmän intoa/aikaa puuhata kasvien ja kasvatusasioiden kanssa.
Joskus ihan huvittaa itseäni, kun vertaa omia kasvatuksiani muiden tuotoksiin niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Ei pidä ottaa niin vakavasti ja tavoitteitahan voi siirtää aina seuraavalle kaudelle.
Mutta minusta on todella mukava lukea tällä palstalla nitä kanssa-ihmiset ovat puuhailleet ja kuvat sitten inspiroivat joskus enemmän ja joskus tosi paljon, kenties pienemmässä mittakaavassa itselle sopivasti.
Voi tokkiisa.
Älkää toki huoliko miten kukkapenkeille käy. Luonto ottaa omansa ja kukkiahan ne vaan ovat. Minä ainakin olen huomannu että kuusen, koivun ja lepän taimia on het tulossa kun vain minä en johonkin paikkaan kerkee.
Tämä minun touhuni on ollut minun harrastus ja kuten muustakin kaikesta täytyy joskus luopua.
Nyt juuri on työlästä aikaa mutta kyllä siellä niitä pieniä ilon pisaroita aina eteen tulee.
Rookukset kukkii samoin sinivuokot, idänsinililjat, helmililjat. Valkovuokot kohotelee jo lenkkejään ja narssissitkin ja kylmänkukar ovat valmiina aukaisemaan kukkansa. Jouluruusu kukkii ja osa jo sen lapsosistakin muutamalla kukalla ilahduttaa.
Idänpitkäpalko tulee itselle mieleen, keräsin siemeniä radan varresta. Läämmmin paikka tuossa, kovin aikainen kukinta.
Kaukasianpitkäpalkoa mie veikkaan. Täälläkin jo kukitaan.
Kaukasianpitkäpalko.
Minulla oli myyrät paloitellut kaukasianpitkäpalon pätkiksi. Kun lumen alta paljastui tihutyöt keräsin latvoja ja istutin ne multaan vanhalle puolelle kylmään mutta valoisaan. Nyt niissä on monessa jo kukkia. Täytyy miettiä minne ne istutan että on myyrille työtä seuraavanakin talvena.
Yks puolentoista neliön alue on syöty mustalle mullalle jossa oli valkoista kurjenkelloa. Sammalleimu alueet on myös leikattu murusiksi. Täytyy odottaa ja katsoa mitä sieltä nousee.
Kovasti hehkutettu teräväpiirtolähetysten alkaminen alkaa tuntua tosi ärsyttävältä. Uuden telkkarin hankinta ei niinkään ärsyttänyt, kun ei entinen 16-vuotias olisi ehkä kauaa kestänyt. Sitten tuli eilinen. Lähellä sijaitsevassa mastossa tehtiin jotain muutoksia, piti katkaista lähetys n. 1,5 tunniksi. Ei mennyt niin, vaan ruutu pimeni kokonaan. Kysyin tyttärenpojalta, toimiiko heillä telkkari. Hän oli juuri auttamassa samassa ongelmassa toista mummoa, tuli sieltä meille. Piti tehdä kanavahaku, muttei onnistunut automaattinen kuten edellisessä paikassa. Yle-kanavia ei saanut millään toimimaan, vaikka parhaansa yritti.
Jospa toimisi itsestään kun saavat homman valmiikdi🍺
Meillä pimeni puhelinta myöten kaikki vuosi sitten, 5 g verkkoa asensivat vesitornin katolla. Kolmantena päivänä verkko nousi toimimaan, ei tarttenut enää avoimen ikkunan vierestä soittaa kuten pari päivää piti.
En luota ajan kanssa toimimiseen, olisi kyllä hyvä. Kun työstä ilmoitettiin, sanottiin katkon kestävän n. 1,5 h johonkin aikaan 8 - 16 välisenä aikana.
Osassa pihaa ahkeroivat myyrät, kasoja joutuu joka päivä levittelemään. Miten niin pienet eläimet pikkuisine käpälineen pystyvät nostamaan maan pinnalle niin isoja kasoja maata, vieläpä aika nopeaan tahtiin. Jos aamupäivänä kasan saa levälleen, iltapäivällä on uusi samalla paikalla.
Ei se Ylen kanavien esille saaminen olekaan helppoa. Kävin eilen kysymässä asiaa television myyjältä. Hän ei hämmästynyt yhtään, oli tuttu juttu. Samoja ongelmia on paljon, saattaa joutua ostamaan antennin ulos. Ennen maston hämmentämistä toimi hyvin samalla sisäantennilla kuin vanha televisio. Mies oli kanssani samaa mieltä, että tilanne huononi paljon, kun muka uudistettiin jotain.