Muutama meilläkin on vasta kypsynyt:-( On Siperian karhunvadelmaa, Ahosen taimistosta ostetut taimet aikanaan. Paljon olis raakoja, harmittaa taas jos eivät ehdi kypsyä jo toinen vuosi, kun en saa satoa!!!
Karhunvatukka ‘Sonja’, Hirvensalmen taimistolta, on tehnyt paljon marjoja tänä(kin) kesänä. Osa on jo kypsynyt ja pakastimessa, lisää kypsyy koko ajan, mutta valitettavan paljon myös homehtuu.
Minun tekisi mieleni karhunvadelmaa, mutta tänne neloselle sopivaa marjansa kypsyttämään ehtivää lajiketta ei taida olla… Ja kun se tosilämmin paikkakin on hakusessa. Kellarin eteläpääty olisi hyvä, mutta siihen taitaa tulla joskus kasvihuone, joten eipä käy sekään. Avokuistin kaide, mutta ne piikit… ja sitä paitsi siihen olen haaveillut köynnösruusua. (Ja hah, piikkinen se on sekin, joten se nyt ei pitäisi karhunvattua estää!)
Tilanne tänään.
Tämä versio joutaisi pitää vähän kiirettä...
Kiitos lohduttavista sanoista. 
Piruuttaa vaan kun tekee kesän töitä sadon eteen ja tulos on tällainen.
Kyllä tämä siperialainen on jo kahtena kesänä antanut satoa, ja meheviä kypsiä marjoja jäi viime kesänä vielä linnuillekin...niin, että kyllä tämä normaalisti menestyy ja satoaa varmaan IV vyöhykkeelläkin. Nyt vain kesä oli sellainen kuin oli...Tuossa kasvihuoneen pystyttämisessä karhunvatun ympärille olisi kyllä ideaa. Vieläköhän tuo jouduttaisi kypsymistä...Olisi ehkä pitänyt havahtua asiaan aikaisemmin. Nythän on hallaöitä jo luvattu oikerin jonossa pohjoisemmaksi ja Suomenselän alueelle.
Ehkä kannattaisi kokeilla sitä Hirvensalmen taimiston Sonjaa ja Savitaipaleen kantaa, niin saisi sitten tällaisenakin kesänä marjoja. Missähän tuota Savitaipaleen kantaa myydään?
Tuo Kassikäppin kakkosversio taitaa olla jotain erikoista kantaa, kun on noin liuskalehtistä. Enpä ole ennen semmoista nähnyt. 
Nyt niitä taimikasvatushyllykasvihuoneita ulos kantamaan ja karhunvatut sinne sisään kypsymään.
Kasvihuoneen virkaa sekin toimittanee kriittiset syyskuun vaihteen päivät, kuplamuoviakin löytyy kun oikein ajattelen.... Eipä olisi ensimmäinen kerta kun syyskuun alun halla palelluttaa NE TÄRKEÄT KASVIT, ja sitten tulee viikkokausiksi lämmintä ja aurinkoista 
Ensimmäiset kaksi litraa kerättynä. Jatkoa tulossa jahka kypsyvät. Viime vuonna marjoja tuli kymmenisen litraa. Viel kun oppis niitä käyttämään.
Minä olen kerännyt ja kerännyt niitä jo litrakaupalla. Tänäänkin sormet kohmeessa ja piikeissä poimin noin kolme litraa, kohta niitä ei mahdu enää pakkaseen ja hilloakaan en viitsi enää keittää. Ajattelin tehdä lopuista aronioiden kanssa viiniä. Ei sitä tiedä ennenkuin kokeilee millaista siitä tulee. Marjojakaan ei jaksa popsia litrakaupalla. Ja uusia karhunvatukan taimia on noussut jo puoleen palstaa, ja naapuripalstalainenkin on saanut omansa ihan itsestään. Olivat kyllä ihan mielissään kun ei tarvitse istutella.
Ja piti vielä sanomani että raakileita on vielä vaikka millä mitalla joten lisää on tiedossa.
Voi kun asuisin lähempänä, niin tulisin auttamaan syömisessä ;D
Mulla oli alunperin pari tainta jotka kaivelin erään tutun pihalta ja nyt niitä on jo ainakin parikymmentä ja satoa tulee tuhottomasti. Pitäis keksiä joku uusi käyttötapa noille marjoille. Onko kellään ideoita?
kirjastoon, kirjastoon: Jörn Riel on kirjoittanut lostavan trilogian Eskimotarioita: Kertomuksia Isieni talosta, Ensitapaamisen juhla ja olikos se Hymy kirkastaa ilmeen kolmas??? Näissä on kauniita kuvauksia karhunvatukkaVIINAN Samsun valmistuksesta ja käyttötavoista, nauttimisesta erityisesti. Suosittelen tekemään nyt edes sitä viiniä
, nauttimaan hyvän kirjan kera.
ps mie kouralla suuhuni tunkisin ne karhunvatut. Mokomat raakileet puskissani ei kypsy ja osa puskasta kukkii: puolipilvistä, lämpötila + 11 varjossa isn''t damn inaf 
Tänään sain syödä yhden karhunvadelman. 
Yksi oli kypsynyt ja muuttunut mustaksi näistä kylmistä ilmoista huolimatta. Ei tämä siperialainen ihan pikkupakkasista välitä näköjään.Toissa aamunakin oli kasvimaa ohuesti kuurassa.
Ja pari marjaa on juuri kypsymäisillään. Muut ovatkin sitten aivan raakileita ja yksi oksa kukkii, niinkuin valtsullakin.
Edellisen sivun kuvan oksasta enää latvusmarjat ovat punaisia, muut kypsiä ja kerätty. Liuskalehtinen suunnilleen samassa vaiheessa edelleen =)
Eilen pistäydyin palstalla keräämässä aroniat, pari sankollistahan noita tuli. Lisäksi keräsin taas litran verran karhunvattuja ja lisää on tulossa, eivät tosin ole yhtä makeita kuin aikaisemmin mutta kyllä niistä aina piirakan pyöräyttää. Ja raakileita on vaikka millä mitalla, osa jo punaisia ja osa vähän punertavia, syökööt linnut loput. Ampiaisiakin oli vielä herännyt niistä nautiskelemaan. Siellä olisi ylimääräisiä karhunvatukantaimia pilvin pimein, kasvavat jo aidan ulkopuolellakin. Naapuripalstalainenkin oli saanut muutaman oman palstansa reunalle. Oli ihan mielissään asiasta.
Meillä on keräilty karhunvattuja jo usemman viikonlopun aikana - ja edelleen raakileissakin piisaa. Kunhan ehtisivät kypsymään…
Nyt on sitten karhunvattusatokin kerätty talteen ja nautittu: ensimmäinen ja ainoa karhunvattu kypsyi, mustanpuhuva ja pehmeä oli, mutta maku, sanoisinkos ettei aurinko ollut tuottanut siihen sadekesän vuoksi sokereita. Pelkäämpä pahoin, etteivät muissa tertuissa olevat marjat, ei edes yksikään niistä ehdi enää kypsyä.
Meikätyttökin on suunnitellut kokeilevansa tuota siperialaista Baikaljärveltä(!). Saisin sen sieltä Espoosta. Mutta taitaapa vaatia pitkän kasvukauden, jos ei ehdi oikein E-Pohojammaallakaa. Ja onhan Jussakin jo kartuttanut kokemuksiaan. Mutta jos kumminkin eteläseinustalla yrittäis.
Mutta tuo hirmuinen leviämisvimma arveluttaa. Onko todella niin, että kaivorengaskaan ei auta? Toisaalta jos se leviää siemenestäkin joka paikkaan, luulen että täällä ei ainakaan siemenet ehdi kypsyä.
Sain jouluna tuliaisiksi ylivoimaisen hyvää karhunvatukkahilloa Espoosta, vei kyllä kielenkin mennessään.
Fiia, kannattaa sitä siperialaista karhunvatukkaa kokeilla pohjoisempanakin. Täällä kainuussakin siitä saatiin toissa kesänä kyllä syöntimarjoja, mutta viime kesä oli niin turkasen kylmä, ettei moni muukaan kasvi antanut satoa.
Kyllä sen pitäisi pysyä kurissa, kun ympärillä on läpäisemätön ja tarpeeksi korkea (syvä) este. Minulla sellaista estettä ei vielä ole, kun oli olevinaan silloin istuttaessa sellainen kiire, ettei muka ehtinyt sitä tehdä. Ensi kesänä laitan nykyiselle paikalle, ja uuteenkin paikkaan suojauksen. Ajattelin laittaa siihen istutusmontun reunoille sellaista mustaa aaltomaista (tai näppyläistä) muovia, jolla rakennusten perustuksia suojataan. Eiköhän noin puoli metriä syvä suojareunus riittäne... Se rullassa oleva jäykkä muovi on n. metrin korkeaa, joten ajattelin laittaa sen poikki. Tai halki, miten sen nyt ajattelee... :)