Esteli on ihan omaa luokkaansa. Tuollainen määrä lankaakin maksaa mahdottomasti. Hattua nostan.
Kyllä minä harrastukseksi teen käsitöitä. Vaikka nyt ensiviikon vaihteessa menenkin käsityömessuille huivineni. Tapanani onkin sanoa, että on niitä kalleimpiakin harrastuksia kuten vuoristokiipeily.
Eipähän tule eläkeläisen aika pitkäksi. Parasta käsityöaikaa on aamuyön tunnit kun isäntä vielä nukkuu. Välissä keittelen kahvit monesti jo neljän, viiden maissa.
Esteri, saahan siitä ainakin sitten värkkeihin rahoja, kun välillä myy - pääsee taas harrastamaan:)
Aivan niin Inki, saa lankarahoja ja tilaa uusille neuleille.
Olet sinä esteri mahoton pakkaus. wau!
Hienoja käsitöitä jälleen kerran.
Tipilintu, tuo kisupipu on kyllä mahdottoman hyvän näköinen, mistä langasta se on tehty ja löytyykö ohjeet siitä jostain. Jos vaikka joulupyhinä olisi aikaa tehdä jotain siihen suuntaan 
.
Tämmöisiä pörröturkkeja olen tehnyt. Opetan kansalaisopistossa vanhanajan nallejen tekoa, ja viime viikonloppuna päättyneellä kurssilla tein luumunpunaisen Olivian. (Juu, ehdin siellä omaakin nallea tehdä, sen verran aina opetuksen välissä jää aikaa... vaikka kotona ompelin kyllä lähes kokonaan.)
Tässä on Vilho, jonka tein kahden edellisen kurssin opetuksen lomassa... Hän on pienempi, vain noin 25 cm. Olivia on 37 cm ja hänellä on massussa mörinä, ja molemmat on tehty mohairturkiskankaasta, täytetty lastuvillalla, puupahvinivelet ja lasisilmät.
Voi hellanlettas sentään kun Vilho on IHANA!!! <3<3<<3<3
Voi, minäkin tahtoisin Olivian ja Vilhon!
Meillä on täällä ollut myös monta kertaa noita nallekursseja, mutta en ole saanut itsestäni irti ja mennä. Nyt on ihan pakko ottaa itseäni niskasta kiinni. -Vaan minun tuurillani ne ei tietenkään ole noin hyvän näköisiä....
Minä kans tahdon Olivian ja Vilhon, heitä olisi niin ihana pitää kainalossa kun laitan nukkumaan, ainut vaan että meidän Aatu söis nuo silmät heti, sillä on kumma perverssio helmisilmiin, kaikista tällähetkellä olevista mollukoista on simmut pois ja pumpulit vaan tursuaa silmakuopista =)
Kylläpä onkin syliin haluavan näköisiä.
Sain kipinän kokeilla neullalla huovuttamista. mistä olette hankkineet huovutusvillaa edullisesti, yksi tuttavani kertoi että niin 50 g pusseilla ei tule kuin vihaseksi…
Kävin juuri lasten kanssa hetki sitten huopataidenäyttelyssä, (Villa Roosa huopatossutehtaalla). Oli siellä ihania teoksia, ja heti iski purema että haluaisin kanssa kokeilla jotain pientä huovutusjuttua -en ole koskaan kokeillut.
No miten sen nyt ottaa, riippuu miten isoja töitä meinaat huovutella...vertailun vuoksi esim. M-koon kintaisiin menee vain n. 75 g villaa eli 1,5 "kerää". Pieniin koristeluihin 50 g riittää pitkälle, niihin kuluu aivan olematon määrä villaa.
Monet käsityöliikkeet, askarteluputiikit ja kuulemma jopa Tiimarikin myy huovutusvilloja.
Nettikauppojakin on, mutta mulla ei nyt oo niitä osoitteita just käsillä.
Novitan Hahtuvaista on nykyään melkein joka kaupassa, ainoa vaan että se on merinovillaa joka vaatii omanlaisensa (ohuemman) neulan.
Kivaa hommaa joka tapauksessa, tuntuu että huovasta voi tehdä melkein mitä vain. Mielikuvitus rajana...
Chrisse! Kisupipon ohje kuten kaikki muutkin käsityöt on päässä vaan… Ei siis ole ohjetta. Olen saanut ehkä vaikutteita lehdistä kun olen niitä plärännyt.
Meinasin tehdä noin 30 cm ukkoja ja akkoja( mikäli hermot riittää), nalleja, patalappuja yms.
Huovutukseen jää koukkkuun. Neulahuovutus on kivaa. Ostin semmosen huovutuskirjan jossa oli ohjeita monen tasoiselle huovuttajalle. Helposti pääsee kyllä alkuun!
Minäkin tunnustan olevani koukussa huovutukseen 
Ai niin, tämmöinen sitten tuli norjalaisohjeella ( vai oliko se tanskalais-) tuluskukkarosta tai kalukukkarosta villa-soija-langasta:
Bolero loppuu pitkälti ennen vyötäröä, siksi hihat näyttävät ylipitkiltä. Ja vyönauhan kiinnittämiseen tulee vielä iso pyöreä solki, kunhan löydän sellaisen.