Minäkin olen joskus muinoin virkannut.
Uusimmat sukat.
Työkaverille läksiäislahjaksi aloin tehdä kaiku sukat. Pitkästä aikaa paksua lankaa käytössä, eli 7 veljestä.
Valmista. 
Näistä tuli niin kivat, että pitää tehdä ittelle samanlaiset.
Lankaa jäi kuitenkin reilusti, kun piti viittä eri väriä ostaa ja vähän vaan kului muita paitsi tuota grafiitinharmaata.
7 veljeksestä olen kutonut sukkia ja vähän muutakin. Mielestäni tuo grafiitinharmaa väri on erilaista kuin muut värit.
Jos sitä on esim. raitana niin pesun jälkeen se kohta tuntuu paljon paksummalta. Siinä ei silmukat erotu niin selvästi kuin muissa väreissä. En tiedä miten käyttäytyy useamman pesun jälkeen…
Ei kestänyt Wilhelmi sukkana. Vahvistettuna neulottu pohja ihan puhki. Nää on parsittava, aivan ihanan lämpimät pörrösukat muuten. Laita Suokukka osoite yv:nä niin saat noi pari vielä käyttämätöntä vyyhtiä.
Harmi. Laitoitko sinne palautetta? Minulle on tulossa onneksi paita, mutta ajatus oli ostaa myöhemmin sukkalankaa. Jos et käyttöä keksi niin huolin kyllä. Mutta mieti vielä, jos vaikka huivia, lapasta tai muuta keksit.
Edellis syksynä kun siellä norjassa käytiin, kävin lankakaupoilla. Siellä ei ollut oikein lainkaan nailonilla vahvistettua sukkalankaa. He ehdotti vaan tiukempaan kierrettyä ja villan mukaan erillisenä neulottavaa ohutta vahvikelankaa. Ja heidän mielestä villaan ei saisi lisätä mitään ei luonnonkuitua.
Minulta jää huivit ja lapaset pitämättä, joten turhan työn tekisin.
Mummo aikoinaan oli omien lampaiden villoista sukkaa neuloessa neulonut joukkoon jonkin ohuen ompelulangan. Olis kiva tietää millaista silppua se vahvike on nykyään. Ei noihin vuonuen sukkiin jäänyt ainakaan minkäänlaista silmukan haamua, johon olisi helppo parsia. Eikä muuten huopunut sellaista vanumöykkyäkään kuin nalleen tai seiskaveikkaan. Niihin ilmestyi vain reiät.
Kun olin lapsi niin naapurin mummu pyysi laittaan hiukset talteen, siis ne jotka irtoaa itsekseen tai jos joku luopuu pitkistä hiuksistaan. Kutoi ne sitten villalangan sekaan tumppuihin, sellaisiin isoihin mitkä sitten vähän huovutti ennen käyttöä. Oli kuulemma lämpöiset eikä kastunut niin nopeasti ulkotöissä kuin pelkästä lampaanvillasta tehdyt. Nokkonen voisi olla hyvää vahviketta villalankaan mutta kukapa sitä ehtii/osaa/jaksaa alkaa kokeileen. Paljon on jäänyt unholaan vanhoja hyviä ideoita.
Nokkoslankaa olen nähnytkin lankakaupassa. Nyt muuten muistin, niin laittoi meidänkin mamma ompelulankaa kantapäihin. Tuo tumma harmaa 7 veikka on kyllä aika pörheä noihin toisiin verrattuna. Onneksi se osui tuohon jalkaterään, niin ei haittaa, vaikka vähän tiivistyisikin.
Muistan kun famo kehräsi lankaa omasta villasta ja sukkia kutoessa laittoi puuvillalankaa kantapään vahvikkeeksi. Samaa lankaa mitä käyttivät loimena kangaspuissa.
Kiitos filopator, paketti saapui jo perille.
Ja joku kiva yllärikin mukana.
Sovitaan paluupostista, kunhan ilmat lämpenee ja maa sulaa.
Aika koomista , kun langassa lukee, että on täysin biohajoava.
Ei sen tarttis biohajota silti ihan käytön alkutaipaleella.
Kyllä tämä sukkalanka tuntuu tiukan kierteen takia aika paljon ohuemmalta kuin paitalanka, vaikka metrejä on saman verran.
Tykkään kyllä suomenlampaan langan pörrötaipumuksesta, ja pehmenee vaan pesuissa ja käytössä, kunhan pesee hellillä aineilla.
Yleensähän villaa suositellaan pestävän mahdollisimman harvoin, mutta kyllä meillä sukkia pestään ahkerasti villapesussa ja ei ne huonoksi mene, päinvastoin pehmenee paremmaksi ja lämpenee.
Tilasin verkkokaupasta uuden 4 langan saumurin.
Aikoinaan minulla oli saumuri, mutta luovutin sen siskolleni.
Olen miettinyt mitä muuta teen, kun alkaa 6kk irtisanominen ja ajattelin tehdä kesävaatteita. Teininä opiskelin vaatetekniikkaa ja saumuria käytin.
Vaikeaa oli etsiä netistä määrättyjä kankaita.
Eilen tuli uusi kirja.
Ja illalla jo aloittelin ekaa takkia.
Yleensä olen kaikki paidat ym tehnyt oman maun mukaan ilman ohjeita omin tavoin ja sovitellen.
Nyt aattelin ihan ohjeen mukaan edetä ja paljon saa vanha opetella uutta.
Aloitus jo tehtiin virkkuukoukulla väliaikaiset silmukat luoden puikolle.
Nyt teen takakpl yläosaa, se muotoiltiin lyhennetyin kerroksin ja seuraavaksi etukappaleet tehdään myös lyhennetyin kerroksin, siitä tulee olkapäiden muotoilu.
Sitten kaikki samalle puikolle ja jatketaan pyörönä.
Lopuksi leikataan paita auki ja lisätään nappilistat.
En oo myöskään ennen steekannut paitaa, enkä tehnyt sandwich nappilistaa.
Enkä oo tehnyt myöskään i-cord päättelyitä, että paljon on uutta.
Ehkä se on hyvä joskus opetella jotain uuttakin , eikä aina tehdä vaan perus sukkia, pipoja ja huiveja.
Hyvältä ja mukavalta tuntuu tää wilhelmi sentään paidassa, mukavaa neuloa ja yllättävän pehmeä. Värikin on mukavan eloisa.
Anna Johannan onnensäikeitä on kirja. Minulla on kyllä tuo saumattomasti ylhäältä alas, mutta siitä en ole neulonut mitään, en ees nukenpaitaa. 
Woodland on takin nimi, jota nyt yritän tehdä.
Aloitus vaikutti niin samanlaiselta. Pitääpä käydä kurkkimassa millainen opus. Kerro sitten oliko ohje helppo seurata.
Tänään on kirjan virallinen julkaisupäivä. Ihastuin tuohon ohjeeseen heti kun sen ennen joulua näin jossain kuvassa. Kirja oli oikein signerrattu, se on lahja äidiltäni.