Kummia nuo paikallislehtien ilmoitusmarkkinat. Viime viikolla soitin maanantaina ja kyselin miten laitan pihakirppisilmoituksen. Ystävällinen rouva sanoi että tiistaina ehtii hyvin. Olin suunnitellut sitä ensi lauantaiksi ja soitin tänään, mutta ilmoituspäivä olikin muuttunut maanantaiksi. Niinpä meillä on sitten pihakirppis ensi viikon lauantaina ja sunnuntaina. Tavaraa on niin paljon että riittää molemmille päiville. Jos sataa, otetaan käyttöön pikalla oleva kahden auton talli ja siellä pysyy kaikki kuivana. Sain sinne muuten huomaamattani ylipuhuttua toisenkin penttiläisen, jippii. Ette varmaan voi kuvitella sitä astioiden, ompelutarvikkeiden, lastenvaatteiden, lelujen, puutarhatarvikkeiden ja kukkaruukkujen, ehkä jonkun huonekalujenkin ja ties minkä määrää joka koittaa etsiä uutta hellää kotia. Jos joku nätisti pyytää, voi saada jonkun perennantaimenkin mukaansa. Naureskelin koko aamun että meillä mahdottoman hyvä parkkipaikkakin, vastapäätä on viikonloppuisin kiinni oleva liiketila ja autoja mahtuu myös kadunkin varteen. Vielä on toista viikkoa aikaa roudata tavaraa talosta talliin. Jos sattuu paistamaan aurinko, teen ämpärikaupalla mehua tarjolle. Kuka kumma meille raahaa muutamassa vuodessa hirveän määrän tavaraa 
? Joka vuosi olen vienut autolasteittain hyväntekeväisyyteen ja pitänyt kirppispöytiä mutta jostain syystä tavaran määrä vaan lisääntyy. Onko kukaan huomannut samaa? Onkohan se oire jostain 
?
Joku vuosi sitten sain joltain aivan ihanan sinisen pikku taimen, jonka nimi on kadonnut aikoja sitten. Se on ihana, kauniin puhtaan sininen, puikkelehtii aina milloin minkäkin ohikukkineeen alta ja on ollut kukassa juhannuksesta asti. Päivällä kun ripustin pyykkiä sen vieressä, aloin jo juttelemaan sille. Olenkohan ansainnut paikkani puutarhahöperöiden osastolla? Vai enkö ole vain tullut huomanneksi sitä (mutta muut ovat hienovaraisesti vaienneet asiasta)?
Tässä on keväiset kaverukset jotka haluaisin saada menemään talven yli. Blanche Roche ja…joku. Huomaatteko miten ne on ystävystyneet kesän aikana!
Lämpimät kiitokset Metsänasukkaalle!
Olen kironnut joka kerta kun olen kuvannut tätä kukkaa, se on tosi vaikea kuvattava. Tämä oli jo viime vuonna enkä muista mistä sain sen minikokoisen alun joka kukki jo silloin kun siinä oli kaksi teelusikan kokoista lehteä. Ei se siitä ole paljoa lehtimäärää lisännyt mutta kukkia on tullut ja hohtavan fuksiapunaisia. Se näyttää aina eri väriseltä kun sitä katsoo, lisäksi se on eri värinen aamulla, päivällä ja illalla. Lehdet on tosi pienet ja tumman vihreät ja jos oikein näin niin pieni vyöhykekin on. Otin siitä yhden miniminikokoisen varmuuskopion eilen.
Kun aurinko osuu terälehteen, se kiiltää oranssina.
kiitos kastehelminen; kun sinä olet hoitanut komposti"kakun" valmistuksen hienosti ja luoja huolehtinut hyvin kastelupuolesta. lopputulos tulee olemaan mainio:-)
Ihmettelin pitkään mikä tämä mutantti on kunnes läysin sen "tuoteselosteen", se on Lilium "Coctain Twins". Varmaan maailman rumin lilja. Eikö vaan.
Eilen oli kiirepäivä, sormet on vieläkin siniset. Jossain välissä piipahdettiin Tamperella viemässä kesäpojan unohtuneet tavarat ja ämpärillinen kerättyjä karviaisia. Mietin että otan mukaan sen auringonkukan josta aiemmin puhuin. Se jäi ottamatta mutta valaisee nyt omia päiviäni. Mukavia nuo talitinttien yllätykset.
Vähän niinkuin toivoinkin, se aukesi samana päivänä kun koulu alkoi! Näin kuivana kesänä vain satunnaisen kastelun varassa se on noin puolitoistametrinen.
Pari sivua taaksepäin laitoin kuvan trumpettililjasta. Se on ihana - ei liian hyökkäävä vaan suloisen pehmeä ja mehukas, tuoksu tulee sisälle vaikka huoneen ikkuna on toisella seinällä ja nurkaltakin on monta metriä. Voisipa tuon tuoksun laittaa pulloon talveksi. Hajuvesikaupassa ei varmaan kukaan ymmärrä jos pyydän trupettililjan tuoksuista tuoksupulloa.
Viime viikonlopun jättijääpallot runteli sitä tosi kurjasti, mutta niin se vaan siipirikkonakin levittelee itseään auki vaikka repaleet roikkuu.
Se on kuin Fenix-lintu joka nousee tuhkasta.
Miten ihmeessä tuo pelakuu on kuvassa oranssi mutta kun menen iihen viereen, se on vain pehmeä punainen. Arvatkaa vaan olenko ottanut tuosta ainakin sata kuvaa! Ihme juttu.
Tänään on vähän ilon päivä ja vähän vastakkainenkin, olo on kuin joku raapisi juuriharjalla selkää. Ilon teki ihana ystäväiseni joka pyysi että hän saisi meidän pihalta hakea kukia sunnuntaisiin juhliin, omalta kun alkaa olla kaikki upeat maljakontäytteet olla lopussa. Ei niitä täälläkään ole hääppöisesti mutta mitä sitä ei tekisi toisen eteen! Lupasin että saa ottaa ihan kaikkea mitä haluaa ja mitkä on siinä kunnossa. Monet juhlat on pidoissa juhlittu meidän pihan kukilla ja olen siitä pikkuisen ylpeä. Yleensä sellaisiin juhliin joissa noita tarvitaan, on tulossa joko ihan nuorta väkeä tai sitten vaikkapa jotkut vanhemman henkilön merkkipäivät. Noin olen saanut hävitettyä sadoittain kuunliljan lehtiä ja kippuroita katajia siinä sivussa.
Kävin kaupassa ja kun tulin takaisin, oli terassin reunatelineeltä tomaattipuska pompannut alas, ja siinä samalla laskeutunut pehmeästi sen ison Naga -chilini päälle. Se on nyt entinen, samoin kuin siinä vierellä kesääni kaunistaneet pelakuut. Tuho ei sentään ylettänyt sen isoimman pystyn verenpisaran luokse ja huokasin ääneen helpotuksesta vaikka ensin kiroilin oikein kunnolla. Nostin tomaattilaatikon takaisin ja laitoin siihen vielä painoksi reilun ruislimpun kokoisen kiven. Kun saan kamerani autosta takaisin, laitan kuvankin siitä millä saa tasaisen tätin repeämään railakkaaseen kiroiluun.
No niin, harmitus alkaa olla ohi ja on aika katsoa peilistä mikä meni pieleen. Em muistanut edellisenä iltana kaataa ämpärillistä vettä tomskuille, ja kun ne on vielä vahvasti painottunet toiselle laidalle, olisi pitänyt älytä jo viikkoja sitten laittaa ruukku jollain kiinni terassin reunaan.
Veihän se mennessään isot oksat valkoisesta kar
jalanneidostani, tosin kaikki nämä kuvat on otettu kun jälkiä oli jo vähän siivoiltu (häveliäisyys voitti).
Että sellaisia amppelitomaatteja täällä kasvaa. 
Aamulla sateenpoikanen meni menojaan ja kasteli eiliset pyykit. Näppärää saada ylimääräinen huuhtelu ihan ilmaiseksi. Kipaisin hakemaan kameran ja otin kuvan tästä joka kiipeilee inhoamani piikkipensaan seassa kuin kotonaan.
En malttanut olla ottamatta tätä kuvaa jossa on kesän kestävin kukka. Se on sinisarjajiljan (niin, se jota olen tuolla aiemminkin seuraillut) ainoa kukinto joka sai tällin jääpalasta viime sunnuntaina ja varsi taittui. siitä huolimatta, raajarikkona se porskuttaa ja kukkii niillä kukilla jotka on jäljellä. Jos tarkkaan katsoo, siinä on muutama kukkasen varsi josta myrsky vei nupun jonnekin. 
Tänään sain kuulla että monen sekaannuksen takia punakukkaisena ostettu valkoinen koristeomenani (joka on nyt kolmantena kukkakesänään tehnyt punakylkisiä pallukoita jotka linnut repii alas) Saa tilalle ihan oikeasti punakukkaisen Marjatan, josta suuri kiitos Saarioisten taimitarhalle. Nyt mietin mihin sen laitan koska samaan kohtaan ei voi istuttaa uutta jos vanhan kaivaa ylös. Onko jänistiiviitä pihoja olemassa? Olen pomppinut riemusta kun löysin täältä ja Tahvosen sivuilta sen kuvan. Siinä on ihanat kukat. Puu oli meidän yhden lapsenlapsen syntymäpuu joten sin pitikin erota muista. Mitä itua olisi ollut alkuunkaan laittaa valkokukkaista valkokukkaisten omenapuiden läheisyyteen. Mutta nyt kaikki on pian ok! Näkisitte hymyni 
Olin eilen illalla puuhaamassa lauantain ja sunnuntain pihakirppisjuttuja ja tottapuhuakseni luulin ettei minua saa aamulla ylös sängystä ennen puolta päivää, menin nukkumaan yhdeltä. Mutta kuulinkin että triomme toinen toinen jäsen, sanotaan nyt vaikka kotoisasti Liisaksi olikin pakkaillut, lajitellut ja hinnoitellut k o l m e e n asti ja oli pirteänä pihalla yhdeksän korvilla. Hatunnosto. Kolmas kolmesta oli paikalla jo puoli yhdeksältä pirteänä tai ainakin paaaljon pirtämpänä kuin minä. Eka päivä takana ja olen tosi tyytyväinen vaikka saldo kassassa oli lähinnä nimellinen, meillä oli kyllä hauskaa. Silloinkin kun rouvat istuivat perkolassa makkaralla ja asiakkaita lappasi pihapolkua myöten, ei ihan meinannut saada nielaistua kun piti tervehtiä ja juosta. Paljon on tavaraa ja lisää tulee kaapeista ja laatikoista. Täytyy varmaan laittaa ensi viikonloppuna uusiksi ja ilmoitus aamulehteen!
Ai niin, se asia. Kun olin menossa viime yönä nukkumaan, huomasin teerassilla että Morning Glory oli täydessä kukassa, siis yöllä! Ei muuta kuin hiipimään sisälle ja kamera käteen. Laitan tähän yhden kukan kuvan. Ne ei olleet päivällä enään yhtä syvän värisiä mutta kahden aikaan päivällä kukat oli ihan samassa kunnossa kuin yölläkin. Ne on kai väärällä aikavyöhykkeellä. Tai muuten vain yhtä sekaisin kuin minäkin.
Mennään nyt takaperin. Torstaina käytiin pikku visiitillä metsässä, siellä missä sienipuolella kerroin siitä sisukkaasta hirvestä, se varmaan vain ihaili synttärikekkereillä päälle jäänyttä oranssia kiiltävää puseroani. Mietti kai mikä eläin mahdan olla.
Nyt on pakkasessa tarkastuslaskun mukaan kaksi kiloa pannulla kuivattua herkkutattisilppua. Jos vettä sataa lisää, sienetkit pakkasessa lisääntyvät. Tosi helposti kun näissäkään ei ollut ainoaakaan matoa. Pitempi oli 30 senttiä pitkä ja painoi 510 grammaa ja lyhyempi painoi 630 grammaa. Vain etana oli kai visiteerannut päällisellä mutta sekin jälki poistettiin.
Sain lauantaina näin ihanan soman pikkulehtisen pelakuun ihanalta ystävältäni ja olen huisin huolissani miten saan sen säilymään talven yli ikkunalla. Muutenkin olen sormi suussa joko pitäisi alkaa haalimaan kukkia sisälle.
Olen monesti miettinyt että kun on noita taimenvaihtopäiviä, miksei voisi joskus järjestää pelakuunvaihtopäiviäkin! Joskus voisi saada kauniin nimekkään tilalle kauniin nimettömän ja minulle ainakin on tärkeintä miltä se näyttää. Tänä syksynä joudun heittämään roskiin noin kymmenkunta nimellistä isoa pelakuuta kun olen kasvattanut johonkin pitkään ruukkuun koko rivin samanlaisia. Toisaalta voisi vaihtaa noita pelakuita vaikka johonkin muuhunkin hyödylliseen, vaikkapa johonkin nättiin suojaruukkuun tai siemenpussiin. Olisiko kehittelyn arvoinen asia!?
Ostin keväällä taimen kun itse kasvatettu ei lähtenyt kasvaman. Siemenen sai joltain teistä, kiitos siitä, koska se penttiläisen siemen on kasvanut ja valtaa perkolan seinää hurjaa vauhtia. Nuppuja ei ole vielä kuvattavaksi, mutta laitan tämän ostotaimen yhden kukan kuvan. En tiedä näkyykö teidän koneillanne mutta tuon väri on huomattavasti punaisempi kuin aiempina vuosina kasvaneet.
Syksy tekee tuloaan
Katsokaa kuinka hauskasti siskokset on rivissä