sinix, ihan ystävällisesti voin myös vastata sinulle. Mielestäni en ole ollut mitenkään aggressiivinen, vai koetaanko kriittinen mielipide täällä heti aggressiivisuudeksi. Tästä suola-asiasta vain on saanut lukea eri paikoissa netissä niin paljon ihan täyttä soopaa, että en enää pystynyt olemaan hiljaa, vaikka ilmeisesti parempi olisi ollut.
Olikohan sekin jo liikaa, kun hämmästelin, että jokin suola maksaa 10 €/kg. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki suolat ovat likipitäen samaa kamaa riippumatta siitä, ovatko peräisin merestä vai louhittu suolakaivoksesta. Vain pieniä eroja on prosenttisessa koostumuksessa ja väri voi jossain olla tiettyjen mineraalien vaikutuksesta hieman muista poikkeava. Raaka-aine vain on niin halpaa ja sitä on runsaasti saatavilla, joten ilmeisesti on pitänyt keksiä nimellisiä erikoisuuksia, joilla voi rahastaa enemmän.
Jos yhtään on perillä suolojen kemiasta, tietää, että on ihan samantekevää onko suolan natriumkloridi peräisin ihan tavallisesta ruokasuolasta vai jostakin "hienommasta". On myöskin samantekevää, ovatko suolan magnesium ja kalium peräisin puhdistamattomasta merisuolasta vai puhdistetusta mineraalisuolasta. Vaikutus on ihan sama.
Kun ihastellaan puhdistamattoman merisuolan 84:ää alkuainetta, niin ehkä on myös syytä huomata, että näistä alkuaineista huomattava osa on vähemmän toivottavia raskasmetalleja. Onneksi niitä on kuitenkin niin minimaalisen pieninä pitoisuuksina, että lienevät vaarattomia.
Mutta niin kuin jo aikaisemminkin totesin, nämä suola-asiatkin näyttävät olevan enemmän uskon asioita kuin kemiaa.
Jatuuli, ei ollut hampaankolossa mitään ja saa, sekä minusta pitääkin sanoa mielipiteensä. Niistähän se keskustelu syntyy. Minulle itselleni nuo suolan erilaiset käyttömahdollisuudet vain olivat uusia, joten minä luin niitä todella innolla ja kun itse kokeilee, ei voi muiden päätä seinään hakata! Uskon voimalla on myös suuri vaikutus… Aikoinaan “nuorena” kun olin kesäsiirtolassa lapsilla ohjaajana ja heillä oli ihan koti-ikävästäkin usein päänsärkyä. Annoimme eka pillerin aina kalkkitaplettia ja yleensä kaikilla pää parani sillä.
Kuuluisa "nukkuva profeetta" Edgar Cayce antaa neuvoja moneen asiaan. Tämä ihonhoitovinkki on kokeiltu, ja hyväksi havaittu. Lienee turvallinen myös odottaville äideille, kun nyt varoitellaan kosketiikan käytöstä raskausaikana. Resepti vaan apteekkiin, eikä hintakaan päätä huimaa.
6 unssia maapähkinäöljyä (1 unssi = 29,69 g)
2 " oliiviöljyä
2 " ruusuvettä
1 rkl sulatettua lanoliinia
Omenaviinietikka/vesi huuhtelu voisi auttaa. Suhde ehkä 4dl vettä 3 rkl etikkaa. Kuukkeloi “ei shampoota”, löytyy keskusteluja miten siirrytään pesemään vain vedellä. Nopeasti se ei käy, mutta löytyy tyytyväisiä ihmisiä jotka ovat päässeet päänahan oireista.
Itselleni sopii oliiviöljysaippua hyvin. Minulla on kylläkin vain tavallisen kuiva iho. Se saippua on hyvä olla laadukas. Suolasaippuaakin on kehuttu iho-ongelmaiselle sopivaksi
Mulla kesti shampoopalaan siirtyminen pari viikkoa, hiukset tuntuivat alkuun aika mahdottomilta muutaman ensimmäisen pesukerran jälkeen, omenaviinietikka auttaa todellakin, jos laitat tavallista hoitoainetta voi mennä pahemmaksi. Mun tukalle sopii paremmin, että omenaviinietikkaa on ihan pikku liraus. ehkä teelusikallinen tai pari korkeintaan mukillisessa vettä. Jos on kovin rasvoittuva tukka, niin kuin mulla, liiasta etikasta tukka menee pahemmaksi. Sitruunamehu on parempaa. Sitruunahappokin käy.
Mie en ole huomannut missään vaiheessa mitään eroa shampoopesuun verrattna, riippuu varmaan hiustenpituudesta ja laadusta. Miulla on aika karhea hiuslaatu ja leikattu lyhyeksi.
Laadusta riippuu: mulla on lapaluihin saakka silkkiset ohuet hiukset, tukkaa on kyllä muuten paljon, mutta ei se siltä näytä, jos tavallisella shampoolla pesee eikä laita muotovaahtoa. Se tahmeus juuri aluksi häiritsi, mutta se väheni ja lopulta erilaiseen tukkaan tottui. Harjaamassa saa olla useammin.
Jos on puolipitkät hiukset jotka muistuttavat lähinnä hevosen jouhia. Siitä huolimatta hyvin taipuisat, luonnonkiharat ja pörröön menevät. Shampoo-pesun jälkeen saattavat olla hiukan takussa, mutta hoitoaineen jälkeen niitä ei enää takkuun saa. Edes tupeeraaminen ei onnistu kuin lakan kanssa. Hiukset ei todellakaan ole rasvoittuvaa mallia, vaan riittää hyvinkin pari pesuia viikossa. Sinänsä ei ole mielenkiintoa alkaa vaihtamaan nykyisiä aineita saippuaa, mutta kävi vaan mielessä että vois olla kivempi käyttää kesällä mökillä ja sillä varmaan ilkeis järvessäkin päänsä pestä? Ei oikein rohkeus riitä kokeilla…
Niin, toi omenaviinietikka,…jos ei toimi hiuksissa, mitä muuta käyttöä olis? -En säilö, kun ei ole säilöttävää…ikkunanpesuun?
Off-topic, virtsatietulehduksen estoon ja ensiavuksi…siinä kuin karpalomehukin.
Ok, kiitti Heksu! Mulla on tämän viime värjäyksen jälkeen tukka ihan ällö! Laitoinpa hoitoainetta, tai en, tuntuu seuraavana päivänä,ettei ole pesty pitkään aikaan. Siispä kokeiluun!
Mihin kaikkeen tuota omenaviinietikkaa voi kauneuden/terveydenhoidossa käyttää? Kysyin kirjakaupasta ohjekirjaa, mutta sellaista ei ollut myytävänä.
Ainakin sienen riivaamaa (varpaan)kynttä voi sillä yrittää liotella.
perjantai, 19. marraskuuta 2010 - klo 11. 07 (yli 91 vuorokautta sitten)
Kakapo kirjoitti ihonhoito vinkin, mutta mistähän saisi lanoliinia? Villarasvaahan se on?
Apteekista?
Kylpyläreissun jälkeen jos varpaita kutittaa kun olis sieni iskemässä niin liottelen raa-assa kloritissa tovin jalkoja niin olen kyllä sen huomannut tepsivän! 
Ja sitten niitä kahvin kellastamia hampaita on helppoa valkaista ihan soodalla -eli reilusti vaan hammastahnaa ja vielä enemmän soodaa tahnan päälle ja lisää vielä… niin siinä kun aikansa hankailee -johan kirkastuu pari astetta! 
Aika monesta apteekista olen kysellyt, Helsingissäkin, ei vaan ole.
Kysele lanoliinia lastentarvikeliikkeistä 
http://www.lansinoh.fi/sivu.php?id=15
Apteekista sai kyllä muutama vuosi takaperin villarasvaa, oli nimittäis erinomaisen hyvää imetyksen alkutaipaleella rinnanpäihin…
ja taisi nimenomaan olla yliopiston apteekki