Voihan… tietämättömyyttäni leikkasin 3 keijunkukkaa aivan nysäksi. Onko niillä mahdollisuutta kasvaa vai ovatko nyt pilalla?Kiitos vastauksista.
Jos maavarsi on jäljellä, voivat sieltä kasvaakin.
‘‘Amber waves’’ kituu kuoleman kielissä, mutta sen vieruskaveri ‘‘Pinot noir’’ näyttää näin hienolta ritarinkannuksen alalehtien syleilyssä.
Tämä on ‘‘Amethyst mist’’ kirkkaassa auringonpaisteessa. Takavaemmalla näkyy ‘‘Mint frost’’.
Tässä ‘Mint frost’ läheltä.
(Taas tulee noita lainausmerkkejä…) En lähde poistamaan edellisestä viestistä. Olkoon tuplat.
Upea tuo intopiin (ruskan värinen) ‘pinot noir’.
Haukoin henkeäni kun näin, miten ihania erilaisia keijunkukkia täällä myydään. Haluan ehdottomasti lisää erilaisia keijunkukkia pihaani. Ensi kesää varten, osaako kukaan vinkata, mistä noiden erikoisempien hybridien siemeniä saisi? Yritin vähän kuukkeloida, mutta ei tahdo löytää kuin korallia, americanaa, dale’'s strainia.
Eivät ole kaikkein varmimpia talvehtijoita meillä.
Tosi on, ikävä kyllä. Noin puolet selvisi viime talvesta.
Kurpan sanat voin kyllä allekirjoittaa. Täällä etsitään edelleen ‘Pink whispersin’ ja ‘Amber wavesin’ kasvurohkeutta. Muutama lehti on olemassa, eli hengissä pihisevät, mutta pihinää se todella on.
Tänä kesänä aion rakentaa niille oman hemmottelukeitaan johonkin sopivaan kohtaan pihaamme, ja yrittää saada niille niin optimaaliset elinolosuhteet kuin minulla suinkin on mahdollista tarjota. Jos eivät siitä huolimatta elä, tiedän kuitenkin tehneeni kaikkeni.
Ihmeellistä sinänsä on, että esim. ‘Pinot noir’, ‘Velvet night’ ja itse siemenestä kasvattamani ‘Dale´s strain’ ovat taas talvehtineet kuin kotonaan. Ymmärrä noita sitten…
Juu eivät tahdo kestää, viime syksynä ostin kahdeksan erilaista Honkkarin alesta ja yksi on elossa, nätti kylläkin.
Kun oli ‘‘Pinot noir’’ tuolla joku viesti taaksepäin, laitanpa vielä tämänpäiväisenkin otoksen siitä. Sade on käännellyt joitakin lehtiä "pohjapuoli ylöspäin" (on tainnut ryypätä sadevettä ihan pohjanmaan kautta), ja paljastanut niidenkin upean värin. Ah. Tykkään!
Oli muuten sinnikäs tuo ritarinkannuksen lehti. Siirtelin ja työntelin sitä pois varsinaisen kuvauskohteen edestä, mutta se pongahti jotenkin ihmeellisesti aina takaisin, kuin jousen vetämänä. Muutaman yrityksen jälkeen päätin, että olkoon tuossa. En halunnut sitä kuvan oton vuoksi katkaistakaan.
No niin on monella näiden talvettamisen kanssa ongelmia, että yritetäänkö lyödä viisaat päät yhteen ja onnistua penttiläisittäin ensi talvena, eli sataprosenttisesti?
Mä en oikein keksi erottavaa tekijää menestyneesti talvehtineille ja pärjäämättömille. Yhdessä kohdin kolmesta kaksi jäljellä (jossain määrin perusparannettu savimaa, koko päivä aurinkoa), toisessa neljästä kolme (perusparannettu savimaa, ilta-aurinko), yksi reippaassa kasvussa (ehta savimaa, puolivarjo) jne. Miten löytää sellaiset olosuhteet, että varmasti selviävät, en tiedä?
taisin aikaisemmin jo luvatakin, että vapun jälkeen kerron ovatko keijunkukat hengissä, kun taas tuskailtiin alkukeväästä, että talvi tappoi. vähän myöhään mutta kerronpa, että kaikki ovat komeasti kasvussa. se kaikki on vain neljä - kaksi ent omaani ja pärskikseltä viime kesänä saadut kaksi (kiitos pärskis:-)) - multava aika varjoinen paikka, jossa lumi säilyy pisimpään keväisin. valinnan varaa näkyy kasvupaikoissa riittävän…
Nimilaput on jo nimilappujen taivaassa 
