Minä olen aina halunnut sellasen viipalointikoneen, että voi ostaa iiison pötkön makkaraa (halvempaa?) ja viipaloida sen kotona. Kerran tässä joku aika sitten sain kaveriltani sellasen (kun se ei sitä tarvinnu) ja ooo—olen käyttänyt sitä kokonaiset kaksi kertaa.
Täysin turha meille, se onkin jo varastossa. Ja meillä ei kukaan edes syö enää makkaraa.
Muutenkin on kaikki turhat sähköhärpäkkeet siivottu pois (muuten ei sit ookkaan siivottu =)). Enää on keittössä jäljellä vedenkeitin, talouskone, mikro ja sähköhella. Ai niin ja jääkaappi, jonka vaihdoin just sellaseen pieneen ja jenkkikaappi poistui.
Meillä taitaa olla kolmas leipäkone jo menossa, tosi näppärä laite. Nyt on ollut vuoden käyttämättä kun syödään vaan ruisleipää.
Mehulinko taitaa olla huonoimmalla käytöllä. Vaan kerran vuodessa kun tyrneistä mehun linkoan.
Sinne vaan kipataan taikina-ainekset ja loppu hoituu itsestään? (ehkä hieman laiska olen 
Luopua voisin vohveliraudasta (ja luovunkin, annan sukulaistytölle), leivänpaahtimesta luovuin jo neljä vuotta sitten kun en syö muuta kuin ruisleipää muutaman palan viikossa. Mun veli inhoaa mun 90-luvun alusta olevaa vedenkeitintä, taitaa olla Philips-merkkinen. Minusta se on hyvä, riittävän iso ja nopea. Niin että saattaa mulle tulla väkisin uusi vedenkeitin 
Meidän keittiö on kanssa karsittu kaikesta mahdollisesta sähköhärpäkkeestä. Leivän paahdin ja se vohvelirauta on kirppikseltä. Leivänpaahtimen ostin alkujaan vain somisteeksi, kun se oli niin vanha ja hieno, mutta kun se toimikin ihan moitteettomasti, niin käyttöönhä se tuli. Kaapista löytyy lisäksi sähkövatkain ja sauvasekoitin ja pöydältä kahvinkeitin. Vedenkeitin meille hankitaan heti, kun löydän mieleiseni. (Mielummin tosin keittelisin vedetkin tuolla punaisella Pehtoorillani, mutta kun se vedenkeitin on niin paljon ekologisempi).
Heksu, jos leipäkonetta tarkoitit, niin just silleen. Aineet kipataan koneen kulhoon, valitaan ohjelma, ajastetaan tarvittaessa ja lopputuloksena on ihan mukavan kokoinen leipä. Kuten edellä jossain kirjoitin, niin pari leipää viikossa tehdään. Pitäisi hankkia tai lainata sähkönkulutusmittari ja tarkistaa, paljonko sähköä leivän tekemiseen menee. Aineitten hinnan laskeminen vaatii oikein mikromatematiikkaa, jotta saa hinnan laskettua. Oikein hyviä ja mehukkaita leipiä koneella voi leipoa. Jopa joululimpun, vaikka muoto on tietysti aina sama kuutio.
Minä voisin luopua yleiskoneesta,en tarvi sitä mihinkään,taikinat teen käsin ja kakut sähkövatkaimella,Turhake on mikro en montaakaan kertaa tarvinnut.Yritin antaa sen kierrätykseen,mutta isäntä kantoi takaisin
autoon.Myöskään astianpesukonetta en juurikaan käytä,kahden hengen taloudessa aivan turha.palaan näköjään 70-luvulle jolloin oltiin köyhiä ja unelmoitiin vasta tiskarista tai pesukoneesta,väritelkkarista puhumattakaan
Pitäisiköhän sitten pyytää joulupukilta leipäkonetta. Voisi ainakin itselleen uskotella, että olisi halvempaa, saan kaupan leipähyllyllä melkoisia väristyksiä leivän hinnasta mutten kuitenkaan saa leivottua niin usein kun voisi.
Vastineeksi voisin luopua jäätelökoneesta, jota ei ole montaa kertaa käytetty. Vaan siitä luovun vasta sitten, kun olen kokeillut siiderisorbetin tekemistä
En luopuisi mistään! Ei kyllä mitään erikoisia vempeleitä olekaan. Vähiten käytetään leivänpaahdinta, mutta joskus sitä paahtariakin tekee mieli. Kerran saatiin lahjaksi voileipägrilli ja minä onneton luulin sitä vohveliraudaksi, sellaisen olisin halunnut. No eihän sillä vohveleita saanut tehtyä, vein kierrätykseen pahalaisen. Kaupoista koitin etsiä vohvelirautaa, mutta juuri sinä aikoina niitä ei ollut, vain niitä hemmetin grillejä. Nykyiset vohveliraudat on joko tai rumia ja kalliita.
Leipäkone oli koekäytössä- muuten ihan hyvä, mutta leipä ei ihan riittänyt aamupalaksi isossa perheessä8) Pienelle perheelle se varmaan on tosi kätevä.
Meillä leipäkone on käytössä varsinkin kesäisin, kun ei viitsi leivinuunia lämmittää. Leipäkoneen leivissä rakenne ja ulkomuoto on aina sama, mutta saa niihin erilaisia makuja mm. käyttämällä hunajaa tai valkosipulimurskaa.
Leipäkonetta (ainakin meidän mallia) voi käyttää myös pelkkään leipätaikinan alustamiseen ja lisäksi vielä kohottamiseenkin, jos haluaa. Taikinan voi sitten kipata pellille tai uunivuokaan ja paistaa itse.
Meillä melkein turhin keittiökone on sähköuuni;-) Talvella tehdään melkein kaikki leivinuunissa, ja kesällä taas ruoka laitetaan grillimökissä tai kaasugrillissä. Eikä kesällä leipomaan jouda kun ollaan pihalla.
Leivänpaahdinta tulee käytettyä vaaleaa paahtoleipää enemmän ruisleivän paahtamiseen. Pikkaisen kuivahtaneisiinkin leipiin saa eloa kun niitä käyttää paahtimessa.
Minä koitin epätoivon vimmalla joskus etsiä kirppareilta ja vinteiltä wanhaa valurautaista vohvelirautaa. Edellisessä paikassa kun oli loistava, talvella joka päivä käytössä oleva, puuhella. Kun kerran siinä tein kaiken muunkin ruuan, olisin niiiin halunnut tehdä isolle perheelle voffelitkin hellalla. Vaan ei löytynyt, ei sitten millään.
Muutettiin, ja ostin sellasen sähköversion. Ei sopinut meille, hidas ku mikä ja hankala pitää puhtaana. Puolet lapsista ehti “kuolla nälkään” ja minulla paloi pinna. Annoin sen pois.
Paitsi että kyllä nyt on näkynyt niitä valurautaisia vohveliprässejä kirppiksillä, kun mulla ei satu olemaan puuhellaa. En oo vielä ostanut, olis kyl varmaan pitänyt…niitä ei tasan tarkkaan sitte oo, kun sellasta lähden joskus metsästämään.
Valkosipulimurskaa leipään? Koneketjussa tulee kaikenlaisia hyviä vinkkejä!
79€ näkyi olevan eka netissä vastaan tullut, jossa ajastin ja hilloakin voi tehdä ;p Vähänkö isäntä ilahtuu, kun alan vihjailemaan, että hankittaisiko KONE 
Meillä on Lidlistä ostettu leipäkone, jota hyvin harvoin käytetään. Usein leivästä tulee ihan kummallsita ja liian tiivistä, osittain ehkä siksi, että se maksoi muistaakseni noin 30 euroa. Jos leipäkoneen ostaa, kannattaa heti ostaa vähän laadukkaampi ja kalliimpi.
Mulla on sellainen mummovainaan aikainen voileipägrilli joka pannaan hellan levylle puolikkaat päällekkäin ja siinä on pitkät kahvat. Sitä voi käyttää puuhellallakin ja pihalla grilliritilällä. Siitä en luopuisi mistään hinnasta. Kirppiksellä oli samalainen myynnissä ja sen hinta oli kaksikymppiä! Pölynimurista voisin luopua, tykkään tampata ja luututa. Pölynimuri vie sähköä (lukee siinä 2000W) saman verran kuin sähköhella.
Hups mitä nakkisormia mulla, hih!
Kyllä leipäkone-leipiin saa monenmoista makua. Meidän ohjekirjassa taitaa olla kohta kolmisenkymmentä erilaista reseptiä sekä eri mittaisia valmistus ja paistoaikoja (kone vm jotain parikymmentä vuotta sitten). Nesteenä voi käyttää vettä, piimää, maitoa, kaljaa , soseita jne. Samoin eri jauhoja voi käyttää, hiutaleita, leseitä, rouheita, lopputulos (=koostumus)on sitten aina vähän erilainen. Mausteina rusinoita, pähkinöitä,siemeniä, kuminaa, fenkolia, anista, basilikaa, pomeranssia , inkivääriä jne, sieniä, porkkanaraastetta, juustoraastetta. Makeutukseen hunajaa, siirappia, sokeria.
Olen vähentänyt leivänsyöntini minimiin, joten en aina syö palastakaan tehdystä, mutta välillä himottaa lämmin pohjapala, kun siinä rapea kuori ja olen muutenkin ruuissa semmoinen kuorihamsteri.
Niin enkä antaisi yhtään vempainta pois, tarvitsen niitä silloin kun niiden on aika. Onhan huusholli pullollaan muutakin tavaraa, jota tarvitaan vain omalla ajallaan.
Noh, höyrypesuri oli kyllä oiva väline nokisten kattohirsien pesuun… tosin se ei liene kovin yleinen pesutarve. Hehheh. Mutta on sillä pesty kaikenmoista, sohvista ja autonpenkeistä kylpyhuoneeseen. Patjoistakin pölypunkit saavat kyytiä. Meillä se on miehen kone, minä en siihen ole montakaan kertaa koskenut, mutta mies tykkää käyttää.
Meillä oli joskus aikoinaan Panasonicin leipäkone ja se oli tosi hyvä. Hiivat siihen pantiin erilliseen lokeroon joten taikina ei alkanut nousemaan ennen aikojaan aamuyöllä. Illalla kun sen latasi, niin se vaivasi taikanan muuten valmiiksi ja sitten aamuviideltä tipautti kuivahiivat sekaan ja pyöräytti taikinan lopulliseen malliinsa. Ja kun leipä oli valmis, niin se töräytti signaalin, johon porukka heräsi. Vahinko vaan, että laitteesta meni vetoremmi poikki ja uusi tilattiin japanista asti. Kun se kolmen kuukauden päästä saapui, niin se oli väärä. Silloin luovutin ja palasin ostoleipään.
Maukasta leipää kone leipoi ja kaunistakin. Olin siihen aikaan töissä Keskossa ja vein leivän K-koekeittiöön näytille ja se pääsi peräti Pirkka-lehden sivuille.