Kiurunkannus jos olet innokas lannoittamaan, auttaisiko jos käyttäisit sellaista lannoitetta jossa ei ole niin paljon typpeä, esim. marjalannoitetta? Siinä on fosforia ja kalia suhteessa enemmän kuin typpeä. Oliko se fosfori, joka lisäsi kukintaa.....?
Ups, unohtui yksi ressukka ensin paahteeseen ja sitten räntäsateeseen ja raekuuroon..
Näin meillä...Isäntä vaan onnellinen kun on yksi vähemmän sisällä..
Siinä minun 5 litran purkissani oli multaan sekoitettuna kastelukiteitä, joita löytyi nimimerkki Aapan neuvosta Tarjoustalosta. Samassa purkissa olivat kiteet ja lannoitteet. Kasteluvahti (Special Care) tuntuu kyllä hintavalta, mutta kun sitä tarvitsee vain korkillisen 5 litraan multaa ja putelo on melko suuri, ei hinta enää säikäytä. Lisäksi kiteiden vaikutus kestää 8- 10 vuotta, joten sitä voi sitten jatkossa kierrättää.
Nämä kastelukiteet ovat tietysti silloin turhia, jos on joku paikalla kastelemassa loma-aikoina. Minulle ne ovat kuitenkin olleet pelastus.
Ihania kelloköynnöskuvia jo tällä uudella puolellakin. Varsinkin Eijanitan ylimmäinen kuva sivulla 2 muistuttaa sitä köynnöksen herkkää puolta...
Unohdin kysyä Temskukalta siitä tuhkasta, kun se yleensä ''''vastavaikuttaa'''' karjanlantaan eikä sitä suositella kompostiin. Onko tuossa kerroksellisessa ruukuntäytössä tarkoitus liuottaa kalia tai (kaliumia?) vähitellen suosimaan kukintaan?
Se olisikin hieno niksi, kun saisi ruukkuunkin sitä kerroksellisuutta :)
Minun tavoitteeni olivat istutuksissa varsin suoraviivaiset - hevonpeetä evääksi ja tuhkaa kalkitukseen koska epäilin multaani happamaksi. Olen kokenut että pääsääntöisesti ruukkukasvit tykkäävät tuhkalisästä joten sekoitan sitä ruukkumultiin aina. Oikea ph edistää kasvin ravinnonsaantia. Sitten kun vielä kastelee just soppelisti niin on kumma jolleivat rehota?
Kaikki kelloköynnökset itivät! Latvoin ne niin että jäi kaksi lehtiparia. Jos liian kauan pitää sormea niiden ulottuvilla, ne tarttuvat sormeen kuin pikkuvauva. 
Kokenut en ole kun ensi kertaa itsekkin kasvatan, mutta itselläni kasvavat jo ihan kukkamullassa ja lannoitankin taimia. Hyvin kasvavat, siis eivät ainakaan ole moisesta suuttuneet.
Eiköhän kasvi aina järkyty kun siirrellään. Kyllä se siitä lähtee kasvuun. Mie ainakin alan olla jo hieman lirissä liki metrisien kasvien kanssa:(
Kurpitsa, millaisessa mullassa omiasi kasvattelet, lannoitatko jo?
Puutarhamullassa (joita saa 4säkkiä/10€) olen lannoitellut kastelulnnoitteella melkein koko ajan. Aina silloin kun muistan kannuun lorauttaa (n.4kertaa viikossa).
Tutkin kelloköynnöksiäni ja epäilen, että ainakin yksi valkoinen kelloköynnös on päättänytkin itää. Koulin violetit parvekelaatikkoon ja kippasin valkoisten kylvömullat siemenineen sinne juureen. Omia olen latvonutkin jo moneen kertaan ja yhtäkkiä huomaan erivärisen alun, sirkkalehtivaiheessa, siellä juuressa.
Eilen totesin messuilla että kelloöynnös on aika trendikäs ja kovasti muodissa. Joka osastolla sitä oli joko myynnissä tai näytillä. Nyt kaduttaa kun en katsonut taimien hintoja, olisi kiva tietää kuinka rikas sitä onkaan.
Apua! 
Kuvassa siis muutamassa eri asteessa olevat kelloköynnökseni (peltiruukussa ja isommat saviruukut, muissa muuta). Kuinka kummassa saan ne kestämään elossa ulkonakin? Etenkin tuo keskimmäinen on rakkain (johtunee siitä, että ensimmäinen ikuna siemenestä kasvattamani ONNISTUNUT tuotos) 
.
Pitäisi siis ulos totutella, mutta miten? Siis vähitellen, mutta ensin minuutti vai jopa puoli pvää? Koska ulos totuttaminen pitäisi aloittaa?
Ja miten astiat? Nuo pienemmät toki siirrän uudestaan johonkin isompaan astiaan (en tiedä vielä mihin), mutta riittääkö keskimmäiselle tuo astia, jossa jo on? Ja jos joudun siirtämään suoraan ulkona olevaan penkkiin tms. niin koska uskaltaa kerralla jättää ulos. Onko se 10. kesäkuuta edelleen pätevä ja maaginen raja myös kelloille?
Huh kun paljon kysyttävää! Onneksi löytyy tälläinen palsta 
EDTA, ätä totuta kelloköynnöstäsi näihin raakoihin vappukeleihin vielä, ellei sinulla ole erityislämmintä ulkopaikkaa niille. Lehdet punertuvat pikaisesti, jos ovat liian kylmässä (väri kyllä palautuu myöhemmin). Odottele leppeämpiä kelejä. Puolivarjoon ulkototutteluun mieluiten sitten, ei raakaan paisteeseen ja tuuleen.
Taimesi ovat hurjan upeita muuten. Siirrä tuo peltiruukku äkkiä pois amppelin alta, kun vielä ehdit. Se tarttuu niin äkäseen kaikkeen, mihin saa otteen
Yhden kesän kokemuksella kehottaisin laittamaan huomattavasti suurempaan ruukkuun, ellei ole tilaisuutta maahan istuttamiseen.
Kiitos Sand ja mustaherukka neuvoistanne .
Maahan en taida uskaltaa laittaa (savimaata), joten täytyy ostaa joku kaunis ISO kiva ruukku. Pelottaa hurjasti tuo ulos totuttelu, mutta täytyypi vain uskaltaa... kunhan lämpö tänne rantautuu 
.
I
Millaisia kelloköynnöksenne nyt ovat, suuria luulisin, kuinka tulette niiden kanssa toimeen sisätiloissa, mihin oikein saatte ne mahtumaan? Itse olen latvonut jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta silti korkeutta tulee aina vaan lisää, ihmeissäni taidan olla ennen uloslaitonaikaa 
...ollappa kasvihuone. Kuvia kiitos!
Samaa juuri ajattelin aamulla niitä kastellessa, että mitenköhän lirissä muut on. Laitoin omani toisistaan erilleen ja nyt eivät ole niin keskenään kiinni, mutta lamppua pitkin kiipeävät kovaa vauhtia.
Latvonut miekin olen ja nyt on monta latvaa irroitettavana.
Kasvihuoneessa ovat vielä aika kiltisti, nypin niistä päivittäin ne kärhet irti.
Tällainen on kelloköynnökseni, ihmeissäni alan sen kanssa olla, vielä pitäisi kuukausi sisällä pitää ja kasvu on huimaa. Arvelen että teillä on vielä suurempia, monet laittoivat kasvamaan paljon ennen minua.
Mun kelloni on samaa kokoa kuin belgillä. Mutta uusia pukkaa vielä mullasta. Olin jo tyytynyt siihen, että itävyys oli alle 50 %. Tökkäsin pari santtua itämättömien ruukkuun, ja mylläsin samalla mullan tietenkin sekaisin. Nyt sieltä santun alta nousi viikko sitten yksi kelloköynnöksen taimi. Joudun tonkimaan santun juurineen ylös siirtääkseni kellon omilleen ja eikös tänä aamuna samassa santturuukussa taas ollut uusi taimi. Ja eikun santtua vaan kohottelemaan. Toivottavasti hän ei pian suutu minuun moisesta varpaiden penkomisesta.