Varmaan ovat kolmilehti, sinivuokko ja kiurunkannus…
Kiurunkannuksethan minulta unohtuivat,tykkään niistäkin tosi paljon, kolmilehteä en ole koskaan nähnyt, paitsi kuvissa, en ole tajunnut että sekin on kevätkukka.
Joskus ihmetyttää, kun ihan vaivattomiakin kevätkukkia on vaikka kuinka,miksei niitä näe enempää, laittaisivatkohan ihmiset niitä enemmän jos saisi keväällä kukkivina ostaa sillä periaatteella, että istutetaan heti maahan.
Mie en edes kaipaa kevätkukkijoita, meillä ainaski kevät on niin sikin sokin sekasi työllistettyä aikaa pihalla, vielä sinne jotain kauniita kukkijoita , olis aika brutaalin näköstä, ainoat kukat on rentukat jotka oon joskus rannasta völjänny, ja joista on navetan päässä kasvanu jättikokosia puskia(paino sanalla navetta) , ja ketunleivät koivujen juurella niin no vuorenkilvet sitten, mutta en osaa kuvitellakkaan meijän pihan sekasotkuun mitään värikästä kukkamaata.
Ei niitä kukaan joutas varomaan eikä ihastelemaan.
Kaikki kevätkukkijat tuntuvat aina talven jälkeen aivan ihanilta. Ja krookukset järjestävät ilotulituksen.
raya, en minullakaan juurikaan mitään kevätkukkien penkkejä ole, vaan tykkään kun niitä on siroteltu sinne tänne, muka luonnollisen näköisesti, seinustoille, pensaitten, perennojen ja puiden juurialueille, kivien väleihin ja vierille, ja “nurmikoille”. Nakkelen esim. kevättaskuruohon siemenkotia sinne tänne, ja puistolemmikin kuihtuneita varsia, missä on siis siemenkodat jäljellä, ja toimii.Isoin osa sinivuokoista tässä on ihan luonnon kylvämiä.
Olihan mulla kuva ketunleivästäkin, olin senkin unohtanut, mutta muistin kun mainittiin.Tämä on kannon vieressä ihan itsestään tullut. Näihin kohtiin mihin ei leikkurilla pääsee kasvaa joskus jotain kivaakin 
Minä taas saan valtavasti voimaa kevään kukkasista. Vaikka kiirusta pitääkin, aina ohikulkiessa niitä silti ihailen ja tulen hyvälle tuulelle.
Oooooh, ihania kuvia Tuomipihlaja!
Kevätkukkijat perennojen seassa samoissa penkeissä. Pikkasen levinneet nurmellekin, mutta tulee lehdet noista ajeltua ruohonleikkurilla liian aikaisin.
Perennapenkkejä tulee kyllä keväisin aina myllättyä sieltä täältä, kun siirtojuoksuttelee. En silloin erityisemmin varo kevätkukkijoita. Nostelen ylös, jos siirtojen takia tarvii ja istutan sitten heti takaisin tai saatan myös jakaa ja istuttaa useampaan paikkaan. Syksyllä kun perennoja siirtelee ja istuttaa, niin aina tulee kauheesti sipuleita ylös. Sinne nakkaan kuoppaan takasin enimmät, en mitenkään erityisemmin asettele niitä hyvin ja oikeille syvyyksille. Syksyisin niitä varmasti tuhoutuu enemmän kuin keväisin. Mutta siitä en ota paineita.
Joka tapauksessa istutan joka syksy uusia sipuleita. Pistelen sipulit kyllä maahan vanhimmista / valmiimmista alueista aloittaen (oikeasti semmosia ei ole, tämä on teoriaa 
Uusilla alueilla, kun on enemmän mylläystä käynnissä, siis ainakin teoriassa. Keväällä, kun kevätkukkijat kukkii, kirjoittelen muistiin, minne ja mitä haluan lisää. Syksyiset heräteostokset usein joutuu sitten uudempiin penkkeihin. Mutta kaikki kasvit kiertää, riti rati rallaa, ympäriinsä, että ei sen niin väliä, mihin ne ensin tökkää.
Minulla menee niin päin, että keväällä pihani on siisteimmillään (ja syksyllä sotkuisimmillaan → kaatuilevat, paleltuvat perennanvarret yms.), kun rikkaruohoja tai ylikorkeita perennoja ei näy, kanttaukset ja muut rajaukset siistejä, pensaat siistitty kevättalvella.
Toisekseen hiekkainen maaperä ja suojaisa piha lämpenee, sulaa nopeasti. Eli sipulit jotka ei kylmästä ja yöpakkasista pahastu lähtee kyllä varhain nousemaan. Kun piha on kukkivia sipuleita täynnä, tulee “keväisempi” tunnelma omalla pihalla. Vähän samaan tapaan kuin atrium-pihalla, jossa on suojaista, saattaa unohtaa että luonnossa on vielä “talvi”, jos omassa maailmassa on suojaisuuden vuoksi tuuletonta ja lämmiltä sekä jo todella paljon lajeja kukassa 
Kolmanneksi maisemallisessa ja ekologisessa mielessä omaan pihaani sopii kevätaspekti lajit. Nurmikolla ei kasva ainuttakaan puuta/pensasta vaan laajoilla istutusalueilla. Luonnolliseen aluskasvillisuuteen kuuluvat kevätaspekti-lajit kuten kiurunkannukset, valkovuokot, jouluruusut, sekä kevätsipuli/mukulakasvit.
Toisaalta, jos vaihtoehtona on tuijotella ensimmäinen kuukausi tyhjiä multapenkkejä tai useiden lajien suitsutusta, niin valitsen jälkimmäisen
Kyllä kevätkukkijat tosi keväisen ja iloisen näkösiä on , esm keväisin nautin ja käytän hyväkseni töpaikan suuria narsissi ja tulppaani istutuksia, jne. mitä kaikkee muuta siellä nyt onkaan, siellä ne on paikallaan ja pääsee oikeuksiinsa, mein piha nyt vaan on semmonen kun on.
Nii ja onhan miulla mummulasta peritty kullero, jota en oo yrityksistä huolimatta onnistunu siemenistä lisäämään.
Kevät on puutarhassa ehdottomasti parasta aikaa. Pitkän ja kylmän talven jälkeen, kun ensimmäiset kevätkukkijat nostaa päätään, tuntee heräävänsä uudelleen eloon.
Mun pihani on varmaan myös parhaimmillaan keväällä. Joka vuosi istutan lisää kevätkukkijoita. Haluan, että piha on täynnä sipulien lisäksi myös esikoita, sekä suloisia, ihanan herkkiä vuokkoja, tarhakylmänkukkia, jouluruusuja, pitkäpalkoa… Ainoa, joita mulla ei ole kuin muutama, mutta joita haluaisin lisää paljon, on kevätkurjenmiekat. Monissa kevätkukissa on myös se hyvä puoli, että kukinnan jälkeen ne katoaa viemästä tilaa niiden jälkeen nousevilta kasveilta 
Se on ongelma ainoastaan siirtoistuttelun suhteen, kun niitä ei muista ihan sataprosenttiseti, missä ne olikaan, ja sillä tavalla olen tainnut kadottaa yhden ihanan sinisen valkovuokon, Ruissalon sinisen 
Tuli niin ikävä kevättä. Ulkona vihmoo lunta…
Pari vielä
Tästä se lähtee… (molemmat kuvattu 3.4.2012)
Mutta tuota lunta on vielä liikaa tänä vuonna!
Minun kevätkukat on ojanreunan rentukkakasvustot,ei pihalla kuitenkaan.Myyräongelman takia osittain en ole hankkinut,joitain pääsiäisnarsisseja on ja helmililjoja .
Luonnossa kangasvuokko.
Havinan kuvat ovat upeita! Jouluruusun kuva niin herkkä, ah!
Tässä vähän jo ohikukkineita rentukoita.
On aivan mahtava piirre tuo joustavuus isossa osassa kevätkukkijoita, kun ymmärtävät kadota näyttämöltä kukittuaan.
Kevään ensimmäisten joukossa krookukset
Pian perässä samassa kohtaa helmililjat ja tulppaanit, eikä tiedä, että krookuksia olisi ollutkaan.
Pian ei sitten jälkeä enää näistäkään, kun perennat pääsevät vauhtiin.
Jos se kaikkein ihanin kevään kukkijoista täytyis päättää, se taitais olla sinivuokko. Sitä minulla vaan on liian vähän. Ei ole erityisesti tykännyt meillä asustaa.
Taitaa monella miestä olla kova keväänkaipuu. Ainakin siitä päätellen, miten vilkkaasti tähän ketjuun on tullut sekä puhetta että kuvia. Siitä kuva, mistä puute.
Mie kaipaan kevättä niin, että melkein sattuu. Etenkin kun tietää, että ei tää ihan heti kevääksi käänny.
No onneksi kohta alkaa töissä sellainen kiire, että se kevät tulla pelmahtaa liian nopeasti.