Lissu85, rakkaan lemmikin menettäminen noin dramaattisesti on varmasti kamalaa.
Onneksi kissasi kykeni raahautumaan kotiin rakastavien ihmisten huomaan, pääsi nopeasti kivuistaan ja kissojen taivaaseen, eikä jäänyt tien poskeen kärsimään.
Osaanotto Lissu 85:lle täältäkin. Itkut on itkettävä silloin kun ne ovat kohdalla, surun panttaaminen vain pahentaa. Muistele Manuasi, sure, mutte anna sitten surusta toipumisen alkaa.
Halit Lissulle!
Meille meinasi tänään käydä yhtä huonosti. Tultiin kummitytön synttäreiltä ja Tuusulassa pimeällä sivutiellä vilahti juuri auton edestä jokin eläin. Kun se livahti portista valaistulle pihalle, niin siinä kohtaa näimme että tuo varjo oli musta kissa - onneksi ei sillä ollut vielä yhdeksäs henki kohdalla ja selvittiin molemminpuolisella säikähdyksellä!
Hups, meni vaaralla kayttajatunnuksella tama viesti. Kirjoittajana siis ikk68. Se on tama tietokoneen yhteiskaytto 
Voi hyvanen aika. Voimia vaan Lissu85:lle ikk68:n jadean, Loosatin, Aadan ja Saaran puolesta.
Tilanne on tuttu lapsuusvuosilta. Muistan kun olin alle kouluikainen. Seisoskeltiin maitolaiturilla odottelemassa kauppa-autoa. Minulla oli pieni sekarotuinen koiranpentu, Pinkke, sylissa. Yhta-akkia se hyppasi suoraan auton alle. Takajalat siltakin meni alta. Naapurin isanta tuli haulikon kanssa ja paasti sen paivilta. Olin katkera kyseiselle isannalle pitkaan.
Loppujen lopuksi han joutui samaan tilanteeseen. Ajoi mopolla auton eteen ja vietti viimeiset vuotensa halvaantuneena sangyn pohjalla.
Meidän ''pikkuinen'' ahtautuneena kiipeilytelineen koloon -ja ettäs kehtasinkin häiritä nokosia kameralla!
Lissu85, voimia sinulle!
Kiitos vielä kaikille jotka otitte osaa suureen suruuni.Nyt on ollut kotona outo ja surkea tunnelma,kun ei ole Manua rämppäämässä ovenkahvaa että:päästä ulos! Ja vähän väliä vaistomaisesti menen ulko-ovelle katsomaan joko Manu tulee sisään ja kurkin ikkunasta onko se jo odottelemassa sisälle pääsyä pihapöydällä ikkunan alla,niinkuin aina.Välillä olen kuulevinani kuinka Manu maukuu,tai siis oikeammin piippailee...Se oli ainutlaatuinen pikku karvapallo,niin ihana ja luottavainen,aina kierimässä jaloissa...kun uloskin menin niin samantien oli Manu pyörimässä jaloissa,ettei käveleen pystynyt,joka päivä mentiin kasvihuoneelle yhdessä ja matkan Manu istui kottikärryissä.Ja niin ylpeänä toi mammalle pikkuisia myyriä,ja taas kierittiin ja kehrättiin
.Vaikka meillä on vielä 3 kissaa,niin silti Manun poissaolon huomaa kokoajan,myös toiset kissat.Harmi on tuijottanut koko aamun ikkunasta ulko-ovelle,joko veikka tulisi.Ja Onni selvästi suree.Koko yön se valvoi mun kanssa kun itkin sängyssä.Se vaan makasi hiljaa kainalossani.Aamulla Onni katseli ulos ikkunasta,maa oli valkoinen,oli vielä pimeää,vain Manun haudalla kynttilän liekki lepatti.Oli kaunis aamu...Ja nyt Onni on mennyt nenä maassa nuuskien viimeiset 4tuntia,etsii selvästi kaksoisveikkaansa
.Parhaillaan katselen ulos ikkunasta,äsken "manun pöydälle"lensi kaunis närhi tepastelemaan...ehkä se toi viestin Manulta taivaasta,että kaikki on nyt hyvin...ikävä on silti suunnaton
Osanottohalit Lissulle! Manulla on nyt hyvä olla, ei kipuja enää. Mutta kaipaushan teillä jälkeenjääneillä on tietenkin suunnaton juuri nyt ja on vaikea ajatella että raskaskin suru vaalenee suloisiksi muistoiksi ajan mittaan.
Itse menetin muutama viikko sitten kissan juuri samalla tavalla, oli ajettu yli. Ja tämä kissa kun ei “koskaan” mennyt pihaa kauemmaksi, miksi se juuri nyt oli mennyt tielle, en ymmärrä. Ainoa onni onnettomuudessa oli että kissa oli taatusti kuollut silmänräpäyksessä eikä tarvinnut kitua, oli nimittäin aivan murskana, luultavasti bussin jäljiltä. Suru oli mahtava, mutta nyt alkaa vähän hellittää.
Lissu85 ja Rudolfa syvä osanotto teille ja VoimaHaleja!
Toivotaan, että ikävä hellittää. Lissu85 anna Onni kissalle nyt sitä lohtua, koska varmasti hänkin ikävöi Manua.
(Musu kissamme ikävöi Tomppa-kissan menetystä vasta parin päivän päästä yöllä, eli yöllä alkoi kuulua Musun itkua (pientä ininää) ja lohduttelin kovin paljon Musua silloin).
Iso halaus, Lissu85 ja Rudolfa!
Osanottoni Lissu85
Meillä ei kissat pääse ulos koska omistaja8minä siis) on niin itsekäs ettei kestäisi, jos niille tapahtuisi jotain. Ja ne ovat olleet meillä vasta kaksi kuukautta. Niin sitä vaan kiintyy eläimiin. Hihnassa ollaan ulkona käyty, mutta pelottavaa on siellä. Uuteen taloon sitten rakennetaan aitaus niin pääsevät kesällä ulkoilemaan.
Tuohon ruoka-asiaan vielä sanoisin, että tietääkseni siamilaisten raksut ovat hitaasti palavaa ruokaa, joten ne ovat omiaan kissoille, jotka liikkuvat taukoamatta. Ruoka siis palaa hitaasti ja luovuttaa energiaa pidempään kun nopeasti palavat ruoat. Sitä ei siis tarvitse syödä niin paljon kun perus kissanruokaa. En osaa sanoa muista ominaisuuksista. Lisäksi kissat saavat kastraateille tarkoitettua kuivaruokaa, joka ehkäisee virtsakivien muodostusta.
Meillä on kuivaruokaa koko ajan esillä, mutta kissat saavat myös märkäruokaa kerran päivässä. Tämä sen takia, koska kuivaruoka pysyy hyvänä kupissa koko päivän kun olemme töissä, kun taas märkäruoat pilaantuvat aikas nopeasti. Söisitkö itse tonnikalaa tai katkarapuja, joka on ollut pöydällä viisi tuntia. Ruokaa on meillä koko ajan esillä, koska kissat syövät todella erilaisesti. Tyttö syö pieniä eriä monta kertaa päivässä. Kun annoimme kaksi kertaa päivässä ruokaa tyttö söi vähän ja jätti loput myöhemmäksi, mutta poika veti silläaikaa molemmat kupit tyhjäksi. Poika syö märkäruokaa niin paljon kun kuppiin lappaa, mutta raksuja vain nälkäänsä, joten olemme päätyneet tällaiseen ratkaisuun meillä. Olen kyllä pitänyt silmällä kissojen juomista ja kumpikin juo aivan riittävästi, useita kertoja päivässä. Joten jos kissat juovat niitä ei varmaan uhkaa kuivaruoan kanssa kuivuminen.
Kannattaa myös muistaa, että jos kissa saa tuoretta lihaa vain silloin tällöin ja muuten valmisruokia, ei joka liha-annokseen tarvitse lisätä vitamiineja, koska niitä voi myös saada yliannostuksen.
Alkuperäinen kirjoittaja: Q
Joni huhuu, viikko on pitkä aika pikkukisun elämässä…kuin myös meillä Smulanin elämää seuraavilla 
Ei kai vaan Jonilla ole tietokone tiltannut, kun ei mitään kuulu.
Täällä on jo kauhea ikävä Smulania, ja niitä kuulumisia.
On tämä Smulan poika ollut niin pieni ja niin suloinen, vietävän ihanan pehmoinen .
Voi miten Smulan onkin ollut pieni! Yhdyn kuoroon, Joni huhuu, kuulumisia kertomaan!
Meillä on kisut olleet noin viikon lähes kokonaan teollisella ruualla kun henkilökunta on viettänyt tavallista liikkuvampaa elämää. Seurauksena se, että Pumban silmät ovat taas huonossa kunnossa. Olin jo huomannut aiemmin, että teollisen ruuan vähentäminen on tehnyt Pumballe hyvää, ja nyt se on sitten ihan ilmiselvää.
Huomenna oli joka tapauksessa tarkoitus tehdä reissu barffi.netiin. Täytyy sitten myyjättären kanssa miettiä, mitä kaikkea sieltä kotiin kannan. Sydäntä en enää tuo, ei sitä kukaan syö kuitenkaan. Hevonenkaan ei oikein maistu. Pumba rakastaa kyllä broiskunsiipiä, mutta neiti Nyyti ei tykkää rouskutella pikkupikku hampaillaan. Huokaus.
Aikaisemmin ajattelin, että nyt minulla ei ole mahdollisuutta siirtyä kokonaan pois teollisesta ruuasta, kun se on sitten niin tarkkaa vitamiinien kanssa. Kuitujakin pitäisi vähän olla, mutta ei vehnää. Kauraako joku kissalleen silloin tällöin laittoi? Vähän arveluttaa että miten tämä onnistuu, mutta mitäpä en ystävän eteen tekisi…
Josko Smulanista on tullut näppiksenestokissa (niin kuin sivulla 14)… tai on saalistanut Jonin hiiren… ;D
Voi hellantuutelis sentään kun on söpöjä kissoja, Smulan ja kaikki muutkin! Minun kissansaamiseni on venynyt nyt ainakin viikolla. Oli kuulemma ollut vielä liian pienikokoinen eikä eläinlääkäri ollut suostunut leikkaamaan sitä vielä. Niitähän ei löytäeläintalosta luovuteta leikkaamatta.
On kuulemma tosi kranttu syömään, jauhelihasta ja kananmunasta vaan tykkää. Eli haastetta tiedossa sillä saralla. Harmittaa tietysti toi viivytys, mutta toisaalta olen nyt flunssassa enkä ole vielä saanut hankituksi sitä raapimispuutakaan, joten tavallaan ihan hyväkin ettei vielä tällä viikolla tule kissaa.
Mitähän meidän kissa on syönyt (ja oksentanut)? Vai onko tämä ehkä joku loinen. Kiekuran halkaisija on noin 5 senttiä?
Lapamato?
eli leveä heisimato
YÖÖÖÖÖÖÖÖK! Äkkiä apteekkiin matokuuriostoksille!
Ja tietääkseni kaikki tahnat eivät ole tarpeeksi laajakirjoisia, eivät tehoa heisimatoon. Kysele apteekista.