Silloin kun kasvatin rotukissoja niin ne leikattiin vasta 6-8kk ikäisenä, silloin tiedettiin että jenkeissä niitä leikattiin jo pienenä ihmeteltiin sitä eikä oikein hyväksytty.
Nyt monet kasvattajat leikkaa lemmikki pennun ennen luovutusta siinä on ainakin hyvä puoli että ei tekeen näillä lemmikki pennuilla paperittomia pentuja.
Minulla ei ole tietoa mitä aiheuttaa kissan kehitykseen tämä pentuna leikkaus.
Hyvä puoli siinä on ainakin se että tulee vähempi näitä ei toivuttaja pentuja joita on kesäkissoina ym.
Olen huomannut että moni uusi asia on vaikea hyväksyä aina kaikki täytys mennä niin kuin ennen sama homma on minulla se vanha on aina muka parempi juttu, enkä monella eläin lääkärillä on myös sama uuden tyylin asioita ei hyväksy, jotka sotii hänelle koulussa ja vuosien varrella opittuja asioita vastaan.
Sitä ei tiedä jääkö sellainen pentu pieneksi tai tulee muita vaivoja kissa voi jäädä pieneksi vaikkei leikkaisi sitä koskaan tai pissa vaivoja tulee monelle vaikka olisi leikkaamaton.
http://www.sey.fi/index.phtml?s=257
Tässä linkissä eläinlääk.tiet.tohtori Suvi Pohjola-Stenroosin esitelmä Yhdysvalloista tehdystä tieteellisestä tutkimuksesta koskien kissan varhaiskastraatiota (7 vko). Tutkimuksen mukaan se ei vaikuta kissan kokoon tai luonteeseen muuten kuin siten, että kissasta tulee enemmän ihmiseen kiintynyt. Esitelmässä kerrotaan, mitä varhaiskastraation vastustajat ovat esittäneet perusteluikseen, ja kuinka tutkimus osoitti nuo väitteet yhden toisensa jälkeen vääriksi.
I Can Has Cheezburger? - Page 2 - Funny Animals Online - Cheezburger
Luuk änd intsoi joorself!
Olen kerran törmännyt pikkuruiseen persialaisneitoon, Pikku Myy oli nimensä, ja tottavie ihan pienen pieni. Omistajansa kertoi, että Myyn pentue oli jostain syystä (ehkä kertoi syynkin mutten enää muista) syntynyt liian aikaisin. Keskonen Myy oli ainoana pennuista selvinnyt ja jäänytkin sitten pieneksi. Oli se suloinen. Vieläköhän lie hengissä.
Näin niinkuin asiasta keppihevoseen.
Kiittis Emo! Ihan hirmu kivoja! 
Trigona, kai huomasit että sivuja on 90? Tässä meneekin viikonloppu kivasti…
Leikkausikää muuten kommentoimatta,toean et meillä kissa leikattiin 7kk:n ikäisenä.Huomenna olen täpinöissäni,kun menen tulevaa pentua katsomaan.Vielä muutama viikko,ennenkuin pentu pääsee meille asustelemaan ja tutusumaan Nellaan.Onko vinkkejä et miten kannattaisi menetellä,kun toinen kissa tulee taloon? onko kokemuksia et onko tutstuminen/toistensa hyväksyminen helpompaa,kun toinen kissoista on pentu? Nellahan täyttää nuutinpäivänä 2v.Minulla ei siis kokemusta kissojen toisiinsa tutustuttamiseen ja nyt olisi vinkit tervetulleita.
"syötävän" suloisia. 
Myötätuntoisesti tunnen tuon piston, siis odottamis"tuskan"
Kesäranta, meillä tutustumiseen meni vuorokausi. Pientä murinaa Muskalla yksi yö (Muska tuli olisiko ollut pari viikkoa aiemmin meille). Tällaisen vinkin annan, että antaa kissojen tutustua ihan kaikessa rauhassa, ja omia aikojaan. Ensin vähän sylissä pitäen ja näyttäen uutta tulokasta. Kaikki menee kuin itsestään hyvin
.
Suosittelen kun tuot sen kuljetus laatikolla ja pääset kotiin laita boksi johonkin rauhalliseen kohtaa samaan huoneeseen kuin yleensä ihmiset on varaa viereen tai lähelle puhdas hiekka laatikko aukaiset boksin oven anna pennun tulla omia aikojaan pois ja ihan rauhassa tutustua ympäristöön. Sitten vasta kun se piiloutuu johonkin pitkäksi aikaa tai alkaa miukuun kovasti ota syliin ja rauhoita kun laitat sen takaisin maahan laita aina lähelle hiekkalaatikkoa niin se oppii hahmottaa missä laatikko on yöksi jos mahdollista niin eroita toinen kissa pois. Pentu saa yöllä tutkia ympäristöä kaikessa rauhassa käydä syömässä pissalla ym.
Uuteen kotiin tulo on sokki pennulle ja jos vielä siellä on toinen kissa vastassa.
Kun kissa on oppinut vähän talon tapoja ja uskaltaa kunnolla liikua niin oppii löytään ja käyttään samaa hiekkalaatikkoa kuin toinen kissa.
Paljon riippuu onko tämä pentu rohkea vai arka kuinka sopeutuu.
Nyt en muista tarkkaan oliko se Maine Coon ne ei ole välttämättä sylikissoja tykkäävät olla kyllä kaikessa mukanan ja tulevat itse syliin tai viereen nukkuun ja aika uteliaita.
Meillä Siiri tottui pentuun muutamassa tunnissa - se onkin pomo ja varmaan vaan tykkää kun tulee lisää alamaisia. Riitulla kesti pari viikkoa, ja osasi kyllä osoittaa mieltään varsinkin mulle. Oli koko ajan murheen ruumiillistuma, mutta ei koskaan tehnyt pennulle pahaa; vain sähisi ja murisi. Nyt kaikki pärjää yhdessä, Riitu intoutuu usein leikkimään pennun kanssa, mutta osoittaa sähisemällä, kun haluaa olla rauhassa.
Varhaiskastraatiossa ei ole mitään syytä pelätä tai kammoksua. Pieni kissa toipuu leikkauksesta nopeammin kuin isompi. Monet eläinlääkärit sitä vaan vastustaa siksi ettei heiltä löydy taitoa nukuttaa ja leikata pieniä kissoja. Onneksi monet eläinsuojelyhdistykset ja kissojen kasvattajat on tähän hommaan päätyneet, jos yksikin ei-toivottu pentue saadaan tällä estettyä niin hieno juttu! Ja netistä löytyy paljon tietoa tutkimuksista mitä vaikutuksia on ja mitä ei, hakusanaksi varhaiskastraatio niin lukemista riittää. Ja kuten mumimyy jo kirjoitti, pissavaivoja tulee ihan yhtälailla myöhemmin leikatuille ja leikkaamattomille kissoille, uskon että suurempi syy niihin on vääränlaisessa ruokinnassa ja/tai perinnöllisissä tekijöissä.
Kesäranta, onnittelut söpöläisestä! Eiköhän se tutustuminen suju ihan hyvin, varsinkin kun tulokas on pentu. Kaksi pentua olen isompiin kissoihin tutustuttanut (eri aikoina siis) samalla kaavalla, pentu kuljetusboxissa lattialle ja isommat saa käydä ensin siitä ulkopuolelta nuuhkimassa ja tutustumassa. Jonkin ajan päästä luukku auki ja pentu saa tulla ulos omia aikojaan kun haluaa. Vierestä olen seurannut ettei mitään pahoinpitelyä pääse tapahtumaan, mutten ole enempää puuttunut, jutellut vaan rauhallisella äänellä ja istuskellut lattialla. Isommille kissoille silityksiä, ainakin mun kissat pyöri ahkerasti mun ympärillä puskemassa, sitten taas piti mennä pikkuista katsomaan. Koppa on saanut siinä olohuoneen lattialla olla, pikkunen tietää missä on turvapaikka jos pelko valtaa mielen. Ja sitten on porukalla katsottu ruokapaikka, kaikki saaneet nameja ja herkkuja ja sitten opastettu pikkanen potalle, molemmat pennut on tehnyt heti pissit kun on ne pottaan nostanut. Nuorimmaisen (Verneri) tullessa vanhin (Severi) otti heti kaveriksiin, mutta keskimmäinen (Sulevi) ei kakarasta oikein tykännyt, muutamana päivänä piti sähistä. Nyt Verneri jo 2,5 vuotias eivätkä vieläkään ole Sulevin kanssa ylimpiä ystäviä, joskus pikkasen pesevät toisiaan ja joskus Sulevi suhisee “ssshhhhhsss, älässsss ssssssinä tule ssssssiiihen…”, tulevat toimeen kyllä. Severi on kaikkien kaveri, onhan se imettänytkin molemmat nuoremmat kaverinsa =)
Kesäranta: oliko tuleva pentusi Maine Coon? Kuvan pörrökasat ovat aivan käsittämättömän ihania!!! Tuollaisen kun saisi…
Suloisia pörröjä!
Meillä kissat yleensä tottuneet parin viikon aikana ja parhaiten tottuvat minusta, kun ei itse hössää liikaa niitä yhteen.
Poikkeus on meidän Rusina 4v joka ei ole “tottunut” vieläkään toisiin kissoihimme eikä varmaan koskaan tulekaan tarvitsemaan toisten kissojen läheisyyttä eli ovat kyllä ihan sopuisasti porukassa, mutta esim illalla Rusina oli sylissäni todella onnellisen oloisena ja kun toinen kissa tuli lähelle, niin Rusina häipyi samantien.
Sillä ei tunnu olevan halua olla kaveri toisten kissojen kanssa ollenkaan ja on ollut pienestä asti samanlainen.
Saatiin kotiin jo 10 viikkoisena löytöeläintalosta just sen takia ettei sielläkään välittänyt enää emosta eikä sisaruksistaan vaan kulki ihmisten perässä mölyten… Ääni on oikeasti kaikkea muuta kuin kaunista naukumista 
Mölyää vieläkin ihmisten kanssa eli juttelee jatkuvasti ja on todella utelias.
Rusinan isä on todennäköisesti itämainen rotukissa joka vapaana kulkemalla on saanut hyvin jatkettua sukua milloin kenenkin kanssa ja sieltä se äänekkyys ja valtavan pitkä vartalo taitaa periytyä.
Hyvin huomaa ainakin meillä, että kissojenkin luonteet on todella erilaisia…
Aivan ihania nuo Kesärannan pentu kuvat!!! Tänä aamuna mietin omien kissojeni leikkausta, nii mua vähän jännittää se jo etukäteen. Ku mua säälittää kun toiset on reppanassa tilassa. Kuinka pian teidän kisut on toipunut leikkauksista?
Aikaisemmin oli puhe kissanhiekoista, niin nyt on sekin Cassius plus kokeiltu, ja ei tarvii ostaa meille enää. Alle viikossa laatikko haisee niin, että Susu pasko aamulla lattialle. Takaisin siis Rainbow hiekkaan, se oli tohon verrattuna tosi hyvää.
Meillä kokemusta kahden tytön leikkauksesta ja molemmat toipui todella nopeasti eli oikeastaan sen nukutuksen haihduttua ei kissoista lospäin huomannut mitään ihmeitä.
Poikakissoilla vielä vähemmän huomasi mitään ihmeitä olevan.
Meidän Pullero pitäisi viedä nyt leikattavaksi ja jotenkin minua alkanut jännittää kaikki kirugiset operaatiot, mutta vietävä on kuitenkin.
Meidän toinen maine coon kisumme (kuva neidistä sivulla 29 tässä ketjussa) ei voi sietää muita kissojamme, ei varsinkaan omaa veljeään. Jos joku muu kissa tulee näköetäisyydellekin, alkaa neiti pihisemään, ei kyllä onneksi sen lisäksi ole yhtään agressiivinen. Ja hyvinä hetkinään voi kyllä olla köllöttelemässä muiden kissojen seurana sängyssämme -sopivan etäisyyden päässä.
Renttu on pipi. Sillä on joku tulehdus. Antibioottikuuri tuli lääkäristä. Hilkku arvokasta on tuo lääkärillä käynti kissan kanssa. Tuli 180 euron pieti, eikä edes tiedetä mikä vika kissassa on 
Kesäranta, mites olisi Leidi Martta Sofia Karoliina Sandra Serafiina?
Aijai, on kauniita kuvia lapsista ja vanhemmista. Kesäranta, jos kissalla ei ole papereita, se on kotikissa, that’s it. Minä en ainakaan jaksa arvuutella mitä rotua pörröisissä pojissani oli, kuulemma joskus jossain välissä on norjalainen metsäkissa käynyt isän vai äidin puolella, mutta mistä sitä tietää. Se taitaa olla nyt vaan ns. tapana sanoa että pitkäkarvainen kissa on norski, vähän niin kuin kymmenisen vuotta sitten pitkäkarvainen kissa oli angora. Mutta niin vaan perimaatiainenkin voi olla pitkäkarvainen ilman minkään rodun sekaantumista.
Joskus kun kerron kyselijöille että Pumba on ihan vaan maatiainen, jotkut melkein suuttuvat kun vänkäävät että eeeii, kyllä siinä on jotain rotua kun on noin hieno turkki. No, jos se tekee heidät onnellisiksi…
Muoks. Pentujen äiti on muuten kuin ilmetty poikieni emo, ihan samannäköinen. Ja sepäs onkin kaunein näkemäni kissarouva!