Käykääs katsomassa kissavideopätkä tuolta.
Pöydän alla kaksi tuolia, kaksi häntää ja kissat kokomusta ja mustavalkoinen. Ai että mä taas nautin tässä kissaemona olosta, hetken.
Tämäkin on ihan kiva ja lupaan,et nyt myös viimeinen
Mun on "pieni pakko" jakaa tämä hellyyskohtaus teidän kanssa 
,
ensin ihan tavanomaista oleilua...
sitten tällaista lämpöilyä...
sitten tassuilua...
sitten kuunnellaan...
lopuksi vaan ollaan lähekkäin 
yhdessä
Meilla menee ihan hyvin, odottelen ikk:lta tarkempaa selontekoa 
. Tanne on tullut/tulossa tosi paljon uusia kissoja 
. Kuvassa Saara ja Loosatti ovat leikkimassa lainaomenalla. Kissanmintun rakastajille vinkki, sisaltaa erittain hyvaa kissanminttua.
Loosatti on ilmeisesti lopettelemassa imetysta, mitenkohan nuo pikkuruiset pennut parjaavat ilman aidinmaitoa? (Perhesuhteisiin perehtymattomille tiedoksi, kuvassa on ylhaalla aiti ja alhaalla pikkuruinen pentu ).
Kivaa nähdä Löösatti ja "pikkuinen". Mistä näitä kissanminttu
omenoita saa?
Ai...
uusia kissoja, voi kertokaa lisää...
Hoyabellan kisujakin olisi kiva nähdä. Oi kuinka sekin kuva oli hieno, missä kisut odottelee sisälle pääsyä.
Siskollani on tällainen Räsy- Mooses.
Siis palstalle on tullut/tulossa uusia kissoja . Meidan kissaluku on taynna ... ainakin jos minulta kysytaan 
.
http://icanhascheezburger.com/page/42/
90 sivua kissahauskaa!
Niin, kirjoitinko jotain imettamisesta?
Kaamee lutkutus kay tuossa vieressa ...
Miten Räsy- Mooseseksen kotona voi olla noin iso ronsylilja? Eiko se ole kissaherkkua?
Pitkästä aikaa siis päivitystä kissojen elämään minunkin puolestani. Kuten jadea jo kertoikin, niin hyvin menee edelleen. Kissat ovat terveitä. Syövät, leikkivät, kakkivat ja vaativat aina välillä rapsutusta.
Jokunen viikko sattui mielekiintoinen tapaus. Isi ja äite asuvat nykyisin pienellä Pohjois-Pohjanmaalaisella paikkakunnalla talvet kerrostaloasunnossa. Minä sitten kysyin isältä, voisivatko he ottaa kissat kahdeksi viikoksi hoitoon Kanarian matkamme ajaksi vuodenvaihteen tienoilla. Muutaman päivän päästä isä soittaa maanantaiaamuna, että "taloyhtiössä on tehty päätös, että tänne ei voi tuoda kissoja."
Taustalla on noin 80 ja kuoleman välillä oleva emeritusdiakonissa, joka vihaa eläimiä (ja ilmeisesti myös miehiä kun on päässyt tuohon ikään vanhana piikana :) Oli kerännyt välittömästi talossa nimilistan, jossa oli kielletty kissojen tuonti taloon. Haisevat ja kuseksivat kaikki paikat.
No joo. Laillistahan tuollainen ei missään nimessä ole eikä edes taloyhtiön järjestyssääntö kiellä lemmikkieläimiä, mutta isä sanoi että alapa näiden akkojen kassa tappelemaan. Onhan se niinkin...
Onneksi jadea keksi kuningasidean ja me pyysimme mummun ja papan tänne meile hoitamaan kissoja matkamme ajaksi, ja he suostuivat. Parempi varmaan näin.
Pitääpi kysellä siskolta.
Tässä poikani perheen kissa, 
jonka nimi on "Viksu" . Söpö ja fiksu, kuin mikä!
Saaran (eli entisen Santun) kohtalo on edelleen vähän auki. Tarkoitus oli alunperin, että Saara menee isälle ja äidille. Mutta nyt kun sitä ei voi viedä sinne kerrostaloon, olemme miettineet muita vaihtoehtoja.
Isä ja äiti asuttavat vanhaa synnyinkotiani aina kesäisin.Saara voisi mennä sinne kesäkissaksi. Otettaisiin sitten syksyllä takaisin meille. Jadean kanssa rakennettaisiin sinne verkkoaitaus, jonne Saara pääsisi saunan ikkunan kautta milloin haluaa.
Tässä on tosin sellainen ongelma, että jos Saara on siellä vähänkään pidempään niin tunnistavatko Löösatti ja Aada sitä enää ? Tavattiin nimittäin Moona tuossa viikko sitten koko perheen voimin.Menimme vierailulle paikkaan, joka oli Moonan reviiriä. Moona ei tunnistanut siskojaan eikä äitiään enää reilun kuukauden jälkeen. Moona murisi, luimisti korvia ja pörhisti häntää. Meidän kissat vetäytyivät kiltisti takavasemmalle, eikä alkaneet haastaa riitaa.
Moonan lähdettyä kissat käyttäytyivät kuin kotonaan. Eli makoilivat sohvan karmilla ja Aada onnistui menemään päikkäreille ´vaatekaappiin sellaiseen paikkaan josta sitä etsittiin kolmen aikuisen voimin tunnin ajan,
Jälkeenpäin mietin, että Löösatti olisi halutessaan nirhaissut Moonalta hengen pihalle alta aikayksikön luonnossa eläneen kissan metsästystaidoillaan. Ehkä se tunnisti oman pentunsa kaikesta huolimatta ?
Välillä naurattaa ihan ääneen: yritän neuloa lapasta, assistenttina mirri 4 kk. Zezi on selvästi haltioissaan, mikä aarreaitta löytyikään muovikassista! Se kuljettaa hampaissaan lankakeriä, tekee puolen metrin hyppyjä ilmaan niiltä sijoiltaan, köyristelee selkäänsä. Näky on niin huvittava, että maksaa vaivan kerätä langat kasaan vartin välein.
Alkuperäinen kirjoittaja: b…c…b