Kaneli nauttii leivarin lämmöstä.
Saa nähdä mitä mun taimikasvatuksista tulee tänävuonna kun mulla on nyt uusi apulainen kasveja hoitamassa. Kissatalon Komea Koistinen muutti eilen meille. Tämä kissa oli löytynyt maantienojasta kynsi revenneenä, tassu tulehtuneena ja jonkinlaisessa shokissa viime syksynä. Koistinen on tosi kiltti ja syliin ottaessa alkaa heti kehräämään. Eilinen ilta meni kierrellessä taloa ja selvästi etsiessä toista kissaa, jonka haju täällä vielä saattaa olla. Meidän edellinen kissa Viiru jouduttiin nukuttamaan ikiuneen maaliskuussa, joten jotain hajujälkiä voi olla vielä jäljellä.
Viiru oli niin tottunut mun taimikasvatuksiiin, että viimeisinä vuosina mun kukkamultapurkit ja taimet ei pahemmin kiinostaneet, vaikka nuorena sekoittikin kylvetyt turvepelletit, niin että kaikki lajikkeet oli sekaisin. Nyt kun kastelin kahvipuun taimia ja itämässä olevia valkosipulin itusilmuja, niin Koistinen oli heti kaverina ja alkoi järsimään kuivaa sitruunaruohoa ikunalla olevasta ruukusta. Toivottavasti sitruunaruoho ei ole vaarallista kissoille.
Komea Koistinen on arviolta pari vuoden ikäinen ja luonteeltaa utelias ja kiltti. Sitä saa ihan vapaasti nostella syliin ja se alkaa heti sylissä kehräämään. Vähän mua kyllä viimeyönä kun en saanut nukuttua niin mietitytti, että olikohan oikea päätös ottaa uusi kissa. Aamulla kuitenkin epäilykset häipyi kun Koistinen tuli mun kanssa keittelemään aamukahvit.
En ole tainnut esitellä meidän Esteriä. Hän syntyi viime kesänä ja on meidän Inkerin tytär… varsinainen prinsessa on tämä neiti.
Esteri päätti juhlia sankaria korkeelta katon rajasta niin ei jäänyt telmivien lasten jalkoihin =)
Keväällä minun pitäis kai alkaa etsiskelemään kissanpentua. Mörri on jo nyt niin vanha reppana että ei taida ensitalvelle enää mennä. Piristyi kyllä syksyllä kun jäi ainokaiseksi kisuksi, ei aikaisemmin tullut syliin eikä kulkenut minun jaOutan kanssa lenkilläkään. Kepulle kun kävi syksykkä onnettomuus niin sen jälkeen muuttui koko mirri. Toisaalta tuntuu että otanko kissaa ollenkaan. Mutta…
Manteli maalasi Lilan kanssa Iinalle synttärikorttia. (Kuvassa nääkyy Aku Ankka, ei se kortti). Huomenna vähän erilaisia kissauutisia…
Eilen haimme uuden perheenjäsenemme Hämeenlinnasta. Hän on nimeltään Pinja, 3 vuotias ragdoll. Viime yönä hän tuli itse
viereeni nukkumaan 
:).
Kaneli katsoo miuta syyttävästi uuninpäältä ja on hyvin närkästynyt!
Manteli taas on utelias ja seuraa Pinjaa eestaas. Söivätkin jo vierekkäin yhtäaikaa.
Paikkasi on varattu.
Tässä pari kuvaa meidän Killi-Veikosta,joka täyttää kohta kaksivuotta.
On sitä aikoihin eletty. Kaksi kissaa päästin sisälle ja lattia on nyt joka paikassa kissan tassujälkiä täynnä. Eivät torhelot ymmärtäneet pyyhkiä jalkojaan sisälle tullessaan, kun tassut olivat ihan ravassa.
Voi itku, meidän (tyttären) vanhempi kissa tuli verissään kotia. Eläinlääkäri sanoi että kettu oli raadellut jälkien perusteella. Ei ole ennen täällä sellaista tapahtunut. Ihan saman näköinen kun tuo Kukkahörhelön kissa ja taitaa Hoyallakin olla saman värinen!
Paranemispuhalluksia kitikatin suuntaan!
Meillä on nyt sitten molemmilla kissoilla hampaiden syöpymäsairaus. Ei tiedetä mistä johtuu, eikä voi muuta kuin poistaa syöpyneet hampaat. Eilinen lasku oli 600 euroa, kuiskasin kollille, että hyvää ystävänpäivää vain 
No, parempi jatkaa omien hampaiden hoidattamista tk:ssa, niin säästyy rahaa eläinhammaslääkäriin 
.
Pinja-sinisilmä
Kissatytöt tutustivat viikossa toisiinsa. Miulla on 2 Feliwayn feromonihaihdutunta käytössä ja oletan sen auttaneen uuden tulokkaan hyväksymisessä laumaan.
Kanelihan pelkäsi ja murjotti Mantelin tullessa pari viikkoa.
Sanoin tänään pojalleni eläinkaupassa, että ennen shoppasin lastenvaatteita ja nykyään kissanruokaa :).
En oo vielä päässyt kevätkylvöissä vauhtiin, kun mulla on tää uusi apulainen. Se on vallanut mun askartelupöytäni ja hyppää heti pöydälle, jos meen sinne tekemään jotain. Kauraa olen nyt kylvänyt pariin kertaan, niin on muut kasvit saaneet olla rauhassa.
Joko on Kitikatin kisuli toipunut?
Hienoa:)
Kuinka Kurpan ja Susun naapurielo on sujunut ? Vieläkö oot hänen palvelijansa ?
Hienosti sujuu, palvelija olen. Juuri odottelen pihavalon syttymistä, iltakäynti vielä käymättä.
Hän odottaa pihalampun alla näkyykö minua ikkunassa, jos näyn niin ei meinaa jalat maahan ottaa kun rynnii ovelle.
Hän on erittäin viisas kissa. Torstai aamuna aamuruuan jälkeen sanoin, että et voi nyt sisälle jäädä kun menen suoraan töistä kaupungille, niin hän käveli suoraan ulko-ovelle. Iltaisin huudan alhaalta, että kello on yhdeksän, kotiin lähdön aika, niin silloin hän tulee ales ja menee ovelle.
Vähän jo hirvittää kun alkaa ikä näkyä olemuksesta että miten miun käy kun Susua ei enää ole.