Tuo kalliosalmen kukka on todella kaunis ja erikoinen, en ole koskaan tavannut.
Nytpä kävikin niin että Porilaisesta kukkakaupasta löytyi C. wallichii. Joten kertokaa te, joilla sellainen
on, hyviä kasvatusniksejä, pitääkö auringonpaisteesta vai ei ja muuta sellaista, tuolla ketjun alkupäässä
voisi olla vaan en nyt kerkeä käydä koko rimpsua läpi!
Mulla on Wallichii ollut jo kolmisen vuotta,tasainen kosteus kasvukaudella lepoaikana oon kastellut niukemmin et pysyy hengissä eikä tee yhtään lepokaudella kasvua jos haluaa sen kukkivan,uuteen kasvuun tekee kukinnot.uusi kasvu ei sitten tykkää auringosta lehdet mene veltoiksi ja alkavat roikkumaan.muuten valoisa paikka niin ettei aurinko osu lehdille.reilummian kastelun aloitin helmikuun lopulla,niin alkoi kasvattamaan uutta kasvua johon sitten kehittyy nuppuja.vielä ei näkyvissä nuppuja.
Onkohan tuossa sinikohtalonköynnöksessä sama homma, ettei tykkää auringosta, kun mulla on ollu siinä sellaiset roikkuvat lehdet ja ne vielä ruskettuvat reunoiltakin helposti?
Joo mulla on neljä eri lajiketta ja yksikään ei tykkää suorasta auringon valosta,kaikilla ilmenee sama lehdet alkaa lerpattamaan.
Raili-45, taidanpa yrittää kasvattaa C. wallichiiitä kuten tuota C. bungeitakin eli kesällä lämpimässä
eteisessä ja talvella samassa huoneessa joka on silloin vaan 10-15 astetta. Kestääko sen?
Mun ekat sinikukkaiset kohtikset on ohjeen mukaan leikattu ja toinen puskee nyt nuppua!!! Jospa tällä kertaa onnistuisi ja aukaisisi!
Leikkuupätkätkin tehneet juurenalkui reippaasti, joten saan varmaan kohta laittaa niitä tarjolle annetaan/vaihdetaan -palstalle…
Hienoa Roselia! (Sulle tulossa olevat pistokkaat odottaa yhä juuria, älä huolestu, kyllä ne tulee 
)
LukinLilja, se on ihmeellistä toi juurien odottelu; olin jo lähes unohtanut näitten kohtisten leikkaamani pätkät kun tulin kurkanneeksi purkkiin ja kaikissa kolmessa onkin vahvat juurenalut ihan kuin yks-kaks!
Itse kasvit eivät kummoiset minulla ole, kärsivät aiemmin jopa kilpikirvoista joka on tosi harvinainen, ainakin mun kasviksilla. Nyt sitten odottelen näihin kukkia!
Peukut sun juurrutuksille…! 
Olisi aika paljon punaisen kohtalonköynnöksen alkuja tarjolla…vaihtariksi ottaisin muutaman sinikohtalonköynnöksen alkuja. Joltakin täältä pentistä niitä joskus sain, mutta kun ensimmäiset pakkaset alkoivat, niin se sai ovesta kylmää ja kuukahti siihen.
ja jos jollakin olisi kuivan paikan jotain nättiä matalaa kasvia, niin ulkokukkapenkkini kaipaisi sellaisia alkuja, kun on nyt ihan alaston; kyllästyin hopeahärkkiin ja revein kaikki pois…
Kohtalonköynnösalut lähtevät ilman vaihtareitakin, jos ei mitään näitä ole tarjolla, kun en viitsi heittää menemäänkään.
Tuosta sinikohtalonköynnöksestä: Mulla se on ikkunalla johon paistaa aurinko aamupäivästä laskuun asti. Kukkii, kukkii ja kukkii. Ei kellasta lehtiäänkään. Hmmm…lienee vähän hurahtanut yksilö
Puna-valkoista kohtalonköynnöstä olisi vielä vähän jäljellä…
Sinikukkaiset terveiset LukinLiljalle. Nyt täällä alkoi kukkimaan ekaa kertaa ja kyllä olen ihastunut!!! 
Tuli reissuun lähtö nuppuvaiheessa ja melkein aloin jo harmitella että jää kukinta näkemättä, mutta yllättävän hitaasti availee nuppuja joten ehdin tässä hyvinkin söpöläisiä ihastelemaan!
Voi, että kun tuo sinikukkainen on kaunis! Ihanat kukat, aivan mieletön. Nyt täytyy lähteä tutkimusmatkalla, jos vaikka jostain tuota löytäisin
minä jo luulin et tää kupsahti kun kylmästi raakkasin tän niin ettei jäännyt yhtään vihreätä ,vein sen ulos varjoon ja nyt pukkaa uutta kasvustoa,lujalle kiitos ettei sittenkään suuttunut mulle.eräs henkilö voi tunnistaakin tämän kepistä ja naruista on hänen ikioma virityksensä
Huomasin vaan et mun tuo valko-punakukkainen sen lehdille on ruvennut tulemaan läpikuultavia pisaroita ne on tahmita ja jotkut lehdetkin ovat alkaneet kellastumaan.missä vika ötiäisiä en löytänyt vaikka ihan suurennuslasilla syynäsin
Sailasilta sain muutama kuukausi sitten sinikohtiksen alkuja ja yksi oksa puskee kärjestä nuppuja <3 Kukintoa odotellessa!!
Mistäköhän johtuu, etten saa kohtalonköynnöstä kukkimaan? Minulla on kaksi suurehkoa kasvia, toinen leikattu siten, että on vahva runko, mutta oksia ja lehtiä vähän, toinen taas vedetty puolen metrin korkuiseen kieppiin monessa kerroksessa. Pitäisikö se ensinnäkin leikata? Molemmat etelä-länsi suuntaan viistävällä ikkunalla, voimakas auringonpaiste, mutta valoverho välissä. Pidin karsitumpaa versiota kevään ja alkukesän eteläikkunalla.
En oo aikoihin kasvatellut muita sisäkukkia kuin amarylliksiä, mutta kysymyksestäsi tuli mieleen aiempi kokemus. Olin nimittäin roudannut ison kohtalonköynnöksen, joka ei ollut yli vuoteen kukkinut, kompostin viereen heittääkseni sen menemään. Poikani sääli ronttia ja kantoi sen oman huoneensa ikkunalle syyskuulla, kun oli jo ollut hallaöitä ja kasvi oli lähes lehdetön - eikä se ollut ikinä kukkinut niin runsaasti kuin sinä talvena. Kaipaiskohan se vähän huonoa kohtelua vai säikähtikö?
Minulla ei ole kohtalonöynnöstä mutta äitillä oli se oli viileässä huoneessa talven eteläikkunalla kevällä äiti leikasi pitkäksi kasvaneet hennot oksat ja joka kesä se kukki aivan valkoisena. Pudotti yleensä talvella lehdet mutta uusia tuli keväällä.
Luulen että viileä huone eli lämmänvaihtelut on kukinan kannalta se ratkaiseva tekijä.