Paimenkoiria on hyvin erilaisia mutta tällä rodulla se paimen vietti on voimakas
Pentujen katsominen on vaaralista niitä ei pysty vastustaan
Kuten jo aiemmin varmaan kävi ilmi olen jarruttelija. Ohranan viestiä peukutin ja halusin vielä lisäksi sanoa Jadelle että todellakin ajattele nyt mitä oikeasti haluat - itsellänikin on pentu hakusessa ja tiedän kuinka pentukuumeessa tarttuu helposti ilmoituksiin ja kuvittelee että siinähähän se meidän uusi kulta on. Ja siinä. Ja tuollakin. Ei oikea tapa eikä ollenkaan hyvä - ota ohranan ehdottama ruutupaperisysteemi käyttöön jos muuten et “pysy ruodussa” vaan annat muiden kertoa mitä haluat. Tämä kaikella ystävyydellä ja järjellä.
Ohrana, en pahoita mieltäni 
Paimenkoira on ihan eri asia kuin laumanvartija. Kumpaanko ryhmään tuo rotu kuuluu, itselleni sen verran oudompi, että en tiedä - enkä just nyt jaksa kaivaa tietoa esiin.
Suunnittelu ei todellakaan olisi pahasta.
Alkuperäiseltä tarkoitukseltaan pyreneittenkoira on jalostettu suojelemaan itsenäisesti lammas- ja karjalaumoja pedoilta, jonka johdosta sillä on voimakas vahtimisvaisto, sekä laumaan leimautuminen. Pyreneittenkoira on edelleen melko alkukantainen, mutta terävämpi kuin ulkonäkö mahdollisesti antaa odottaa.
Varoittamisominaisuudesta johtuen pyreneittenkoira on melko herkkähaukkuinen.
Leimaantumisesta johtuen pyreneittenkoira on omalle väelle ystävällinen ja lempeä, eli todellinen perhekoira. Vieraita kohtaan pyreneittenkoira voi olla varautunut, eli epäluuloinen tai jopa välinpitämätön.
Itsenäisyydestä johtuen pyreneittenkoira tarvitsee isännän, jolla on oltava riittävästi auktoriteettia. Tämän johdosta se ei välttämättä ole aloittelijan koira, vaan omistajalla olisi hyvä olla kokemusta isoista koirista. Pyreneittenkoira ei ole perusluonteeltaan palvelushaluinen, jonka johdosta sen koulutuksen tulee olla määrätietoista heti pennusta alkaen.
Pyreneittenkoira on laumaeläin ja se tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Vieraisiin koiriin tutustuminen tulee tehdä varovaisesti ja pyreneittenkoiran ehdolla.
siis tuo oli lainaus suomenpyreneläiset -sivulta.
Siis näinhän se juuri oli, pyreneittenkoira on laumanvartija. Laumanvartijarotujen tulee olla hyvin vahvahermoisia, sellaisia etteivät ensimmäiseen ärsykkeeseen edes reagoi, muutoinhan niiden kanssa ei pärjäisi kukaan. Tuossa pentueessa isästä ei ole edes tietoa, entäpä jos se onkin ollut joku terävä ja pikainen rotu? Pelottava vaihtoehto…
Teen sulle ehdotuksen. Kun tiedät mikä rotu täyttää sinun vaatimukset, ota yksi ilta ja soita rodun Suomen kasvattajista vaikka 20 kpl läpi ja kerro tilanteesi ja kysy suoraan josko jollain heidän kasvatillaan sattuis olemaan vahinkopennut. Tälläinen keskustelu voi tuottaa ihan hienon yllätyksen koska Suomi on niin pieni maa että kasvattajat tietää omat ja varsinkin muitten asiat oikein hyvin. Uskon etä tätä tietä onnistut helpommin kuin hakuammunnalla. Monta kertaa pennuissa voi olla vaikka värivirheellinen tai muu ei-käyttöä haittaava asia.
Ja tuli pentu mistä vaan, niin ehdotan nimeksi Penttiä 
Kävin oikein kurkkaamassa ohranan profiilia, alkoi niin kiinnostamaan 
- ehdottoman positiivisessa mielessä siis 
.
Jes, tuo oli hyvä.
Sen ilmoituksen allahan on oikein näppärä monirotuyhdistelmä ja urospentu vielä vapaana. Paljon turvallisempi vaihtoehto.
Tuosta vetämisetä, Eetu oli aina irti pihalla joten en mä aivan tolikka ole koirien kans
Palautan. Eikös me jo jokin aika sitten hyvässä konsensuksessa todettu, että mistään rodusta sen kummemmin kuin seropeistakaan ei voi saada takeita luonteesta. Se on hyvä käydä läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ja mahdolliset tulevat ongelmat, mutta kukas meistä nyt vannoo ja vakuuttaa, että ko. pentueen pentu joka tapauksessa 100prosenttisesti on oleva sopimaton?
Riski saada sopimaton voi kuitenkin olla huomattavasti suurempi.
Tottakai sekarotuiset on aina riski ei tiedä mitä saa mutta tässä nyt tiedetään mikä on äiti ja mikä rotu eli millaiset pennuista tulee on aika hyvin selvillä ja kun isä on ollut aika nokkela.
No on noita sopimattomia oman rotunsa huippuedustajiakin. Joka koiran kanssa on riski, nokkela pikku isä kuulostaa melkein hyvältä ;D
Esmes Riki on paperillinen itäsiperianlaika ja son aika tolikka.
Mut emmä tinkaa enempää, sitten ollaan taas pikkusen viisaampia jos ja kun meen käymmän sielä
Nii, just, oot ihan pentujen lumoissa, eikä järkipuheet auta sitten ollenkaan 
Mie kyllä luulen, että Jade (ja isäntäki?) on sen verta tolokun ihiminen, että tietää parraansa. Vaikka se tunne, kun net pennut näkkee, on aivan hurruuttava, on siinäki järki pääsä. Jade kyllä tuntee, onko siinä pentueesa se “oma” vaiko ei. Eikä ota sitä “no se on vissiin hyvä”. Ja lähtee poies, jos se ei nytten kohalle tullu. Aina niitä tullee uusia pentuja…
No, se on kyllä hyvä tehä se laskelma “mitä mie (tai met = Jade + Aatu + isäntä) oikeasti haluan ja tarvitten uuelta koiralta”. Siinä samalla miettii oikiasti sitä, mikä se tarvis on ja minkälainen pentu sen täyttäis.
Ja siis miehän en ole ammattilainen minkäänlaisessa psykologiassa, mutta mutua, mutua… ja se on monesti ollut hyvä niin