Juu, kyl minustakin jos neuvoja kysyy neuvoja sitten tulee ja itsekukin sitten päättää, noudattaako neuvoja vai ei 
Hyvä on sanoa suoraan, mitä mieltä on, kysyjähän kuitenkin itse päättää tekosensa.
No nyt näyttäis siltä, että Jadelle on tulossa ei niin pieni seropi. Joka on joko rohkea jääräpää tai muuten vaan hoksottimiltaan hidas 
Ei tartte Jadiksen tästäkään loukkaantua, söpö pikku vauva ja syötävän suloinen 
Kurja tuo Riksun juttu. Tuli kyllä karheus kurkkuun veljesi päätöksestä, toiminnasta ja ratkaisusta, joka varmaankin oli välttämätön 
Ei kyllä ikinä olisi itse pystynyt.
Heksu, en mä loukkaannu Niin minä ku kukkaan muukaan ei voi tietää mikä koirastaan loppujen lopuksi tulee, parhaani teen että met saadaan Aatun avustuksella kasvatettua siitä hieno poika
Heksu, kyl se oli melkeinpä pakko lopettaa ku son kerran poronmakuun päässy niin sitä ei piettele pirukaan ku se poron näkkee, se koikkurakin on kuitenkin maksettava, nyt en kyllä hintaa muista.
Muuten Hirvi koiratkaan ei saa käydä kiinni hirveen eikä peuraan ja haukkua vaan silloin kun Hirvi on paikallaan ei silloin kun liikkuu silloin vaan kulkee perässä ne pikkukoirat joilla ajetaan peuraa on hieman eri säännöt niistä en tiedä tarkaan
Oliko se tappanut sen poron
Onnea Jade, suloinen pikku pötkylä se on:)
Mumi, oli
Mainio mötkylähän sieltä on uudeksi perheenjäseneksi valittu!
Minulla on koira-asioissa hyvin vahvoja mielipiteitä ja mielestäni Jade tosiaan kysyikin neuvoja ja mielipiteitä. Jokainen kuitenkin tekee valintansa itse. Toivotan Jaden perheelle kaikkea hyvää jatkoon, toivottavasti kaikki sujuu parhain päin ja pötkylästä kasvaa mukava perheenjäsen, jonka kanssa eläminen on mukavaa!
Mistä tuli mieleeni, että tietääkö kukaan mitä kuuluu olikos se nyt Lissu?n monirotupentusille, onko kaikilla pennuilla mennyt hyvin? Alkavat kohta olla sukukypsiä ja aikuisuuden kynnyksellä. Ihan mielenkiinnosta kysyn, olisi hienoa nähdä millaisia pennuista on tullut, niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin.
Niin kysyinkin ja tiesin jo kysyessä että mielipiteitä tulee
No niin, täällähän on pentuprojekti edennyt. Onnea Jadelle, toivottavasti iso koira tuntuu oikealta ratkaisulta vielä koiran ollessa aikuinen. Mutta jos pennun emän koko tuntui sopivalta, niin jatko varmasti on myönteinen. Ihmisen silmähän tottuu isoihin koiriin. Nyt kun itsellä on tuollainen häjysti 20-kiloinen lemmikki ollut neljä vuotta, niin voi kuinka nyt jo sakemannin kokoiset koirat tuntuu aivan liian suurilta. En enää koskaan ota tätä suurempaa koiraa, päinvastoin seuraava voi olla vielä pienempi.
Riksu iski poroon ja sai kuolemantuomion. Tosi ikävä juttu. Eikös tämä ollut se paperikoira jota haukuit tolikaksi, tosin en tiedä mitä tolikka niinkuin tarkoittaa, sana tuntuis kuvaavan koheltajaa?. Oliko sillä siis ollu jotain fuuruja ennenkin. Vaikka eihän poroon kiinni käyminen ole kuin saaliskäyttäytymistä, ja tuolle rodulle toivottu ominaisuus. Nyt se vain suuntautui väärään maaliin. Etelässä koirat puree lapsia ja aikuisia ja ensimmäisellä kertaa koiraa ei aina lopeteta. Poron asema Lapissa on kyllä hyvin suojattu, ja poromies tietää oikeutensa.
Itse en ampuisi omaa enkä toisen koiraa. Oli koira ollut hyvä tai huono, kyllä mä sen piikille vien. On se jotenkin arvokkaampi ja nätimpi tapa lähteä.
Metsämiehillä on semmonen tyyli täälä että metsästyskaveri ammutaan.
Voi että on suloinen koiranpentu Jadella :). Kyllä se isokin koira syliin mahtuu vaikka vain osa koirasta kerrallaan. Kiva oli kuulla että emokoira oli hyväluonteinen ja lujahermoinen koska ei reagoinut autossa haukkuvaan Aatuun, mulla on vahva käsitys että hyväluontoinen emo hoitaa pesueensa hyvin ja pentua valitesssa on hyvä tarkkailla äitiä. Ompa kivaa, miten mahdatkaan jaksaa odottaa
Metsästyskoiralle arvokkaana tapana monet metsästäjät pitää itse ampumista, viimeinen palvelus parhaalle kaverille… Taatusti ei helppoa mutta kunniakasta, munkin isä on monta itse joutunut lopettamaan, mutta on piikitettykin kun on yritetty hoitaa ja eläinlääkäri suositellut lopettamista. Onneksi sen koirat eli melkein kaikki n. 14 vuotiaiksi, mutta kun on monta kerrallaan niin kyllähän niitä luopumisiakin tulee.
Selvästi on Jade omansa löytänyt, ei kumpikaan vähästä hätkähä. Voi kun kurja juttu tuo toinen kuulumisesi.
ihanan näköinen pentu, odotan innolla sitten kuulumisia Jadeliina, kunhan sitten saat viikkojen päästä pentusi!
Entiset koiranihan olivat kultaisia noutajia, Santtu-uros painoi koko aikuisikänsä 36 kiloa. Sanoin aina, että koiran pitää olla koiran kokoinen, vaikken koskaan jättiroduista ole haaveillut. Sitten auto alkoikin olla niin täynnä lapsia ja koiria, että tulin tulokseen, ettei koiran pienempi kokokaan olisi pahasta - toki muitakin syitä rodunvaihtoon oli - ja taloon tuli Tiltu tolleri, hyvin pienikokoinen rotunsa edustaja, Tiltu painaa noin 15 kiloa ja korkeutta on nippa nappa sallitusti 43 cm. Varsin näppärän kokoinen, mutta tiedättekö mitä - liian pieni, koska minä tallon sen! On aivan uskomatonta, miten Tiltu onnistuu vähän väliä pyörimään jaloissani niin, että astun sen varpaille. Ainakin muutaman kerran viikossa… Onneksi Tiltu on varsin tättärä, eikä tallomisesta ole moksiskaan, mutta en voi käsittää, miten se aina vaan onnistuu jäämään alle. Konstaan en törmäile, Konsta on muutenkin sellainen koiran kokoinen, painaa parikymmentä kiloa ja on noin 50 cm korkea. Seuraamisliikkeessäkin tuntuu, että koira on siinä - Tiltu vaikka kuinka seuraa nätisti, niin en jotenkin aisti samalla tavalla sen olinpaikkaa. Ehkä minulle siis koiran pitää kuitenkin olla ihan koiran kokoinen
En minäkään koiraani ampuisi (en kyllä ampuisi mitään muutakaan), mutta tavallaan ymmärrän ja arvostan sitäkin. Metsäkoiralle se on jotenkin arvokas tapa lähteä, tekemässä sitä, mitä rakastaa. Tutussa ympäristössä. Koiralle on kuitenkin aika suuri stressi sekin, kun se pakataan autoon parkuen, viedään ihan vieraaseen ympäristöön, ehkä pelottavaankin eläinlääkäriin. Itse olen kiitollinen tästä paikallisesta eläinlääkäristä, Selma-kultaisemme sai nukahtaa ihan omassa olohuoneessa, omalla petillään, pää sylissäni. Selma inhosi autoiluakin, ei onneksi tarvinnut sitä autolla kuljettaa viimeiselle matkalle, onneksi eläinlääkärimme tekee kotikäyntejä.
Onnea Jade! Suloinen pentu, Pentti-pötkylä. Vai onko sitten Peetu?
Kyllä siinä tais vain käydä niin, että tämä kaveri viisaana katteli, että tuossa on se minun uusi perhe ja rauhassa ootteli kun hätäisimmät häipyivät edestä häirittemästä ja eiku syliin
pörri on ihana nimi. ei kai mitenkään puolueellista…kissoistamme toinen on mörri…
Toi Peetu ei muuten ois paha nimi, miks mä en sitä oo keksiny
Ens kuun vimppa päivä tulee luovutusikä täyteen, isäntä jää kottiin aatun kans priiffaa sitä 
ja mä lähen jonku kans sit hakemaan pennun kotiin, pittääkin käyä ostamassa vauvanruokaa
No niinhä siinä sitten taas kävi, että pentu valitsi perheensä =DDD! Aivan syötävän suloinen pötkylä.
Peetu ja Aatu, hmm…, kuulostaa kyllä oikein yhteen sopivalta. Vaan Jadehan sen sitte päättää. Muista sitten kertoa meille mikä vauvelin viralliseksi nimeksi tuli. On niin hellyyttävän oloinen, voih…
Mä varmaan kerron sen täälä niin monesti että sanotta jo että heitä ny helekattiin tuo saman asian jauhaminen 