Voi mikä ilme tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa!
Voi tulla kaikille itku viikonlopun jälkeen jos et pysty sen kanssa olemaan. Pidän peukkuja.
On se niin suloinen, eikä kovin paha pureskelemaan, uskookin, kun sanoo ei. Piti mua puoli tuntia paikoillaan, kun nukkui jalkojen päällä… Tämän viikonlopun meillä, siis Puutarha-Apulaisella, hoidossa ja katsotaan miten meillä yhteistyö sujuu. P-A:n koirahan se on, jos siihen päädytään. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin 
Pikkuinen jo väsähti, pääsee nyt nukkumaan P-A:n huoneeseen. Koiranpoika itse omi jo tullessaan itselleen petipeiton, joka olikin menossa kierrätykseen.
Voi hertsileijaa kuinka ihana, tuommoiset pienet saksanpaimenet on niin hurmaavia, ja tuoksuvatkin niin ihanalle Pidetään peukkuja, että kaikki sujuu hyvin!
Yö sujui aika hyvin, pari kertaa pentu herätteli kolistellessaan. P-A:n huoneessa nukkui. Aamulla olimme kaikki ylhäällä jo 7.25, erittäin outoa la-aamuna… Pari pikkupisua tuli keittiön lattialle, mutta ulkonakin pissi ja myös osasi kakata.
Toistaiseksi siis menee hyvin
mumimyy, pikkuiselle Montella oli joku neurologinen vika, sai kesällä kaksi lievää kohtausta. Tämän viimeisen kohtauksen jälkeen halvaantui takapää ja koiran elämä ei ollut enää koiran elämää eikä toiveita parantumisesta ollenkaan.
Meillä tuli taas odotukseen jatkoa, kun astutus ei tuottanut tulosta.
Mutta elämä on, hyvää kannattaa odottaa :}
Mies soitti äsken ja kertoi "juttelevansa" puolituttavansa samojedin kanssa. Siinä aikani kuunneltuani kysyin ohimennen "niin, eivätkös olekkin hienoja otuksia, taidat olla aika myyty" ja mies vähän yritti nuivistella että "no niin no en mä nyt niin palvomis asennossa ole kuitenkaan" ja samassa jatkoi vuolasta tohkeilevaa selvennystä missä asennossa kyseessä oleva koiruus nyt on ja tähän mennessä on lähettänyt minun puhelimeen jo muutaman kuvan karvakaverista
Ai ei ollenkaan myyty
Tässä päivän kuvat koiravauvasta 
Vähän jo väsyttää…
Koiravauva vietiin kotiin, ensi vkl uusi testaus, varmuuden vuoksi. Kyllä siitä taitaa P-A:n koira tulla…
Metsästys viikonloppu eli oltiin metsällä perjantai iltana koko lauantai ja vielä tänä aamuna vesi sateessa. Perjantaina ja lauantaina sää oli hyvä pilvinen mutta kuiva
Lauantaina tuli Seitan mittariin matkaa 25km tässä kuvassa pieni lepo tauko kahvi/makkara tulilla
Perjantaina Seita teki 6km metsälenkin minä vaan 600m tänään Seitalle tuli 12km lenki kun mun kulkuni oli vain 3km tämän päivän lenki oli kyllä raskain sillä suuri osa matkasta tarvottiin suolla
eltsun ihanille koirakuville:
No voi luttana sentään kuin nätti koira. Omasta mielestäni oikean värinen. Kotikotona meillä oli juuri tuollainen vahti. Aivan ihana koira.
Kokemuksesta voin sanoa, että jokainen uusi pentu joka tähän taloon on tullut, olen reagoinut tavalla tai toisella (astma ja allergia). Mutta, aika on tehnyt tehtävänsä, kestänyt 2-4 kuukautta ja oireita ei enää ollut.
Oma mielipiteeni on että lääkkeet on keksitty, ja olen niihin turvautunut alkuaikoina. Olen siedättynyt uuteen tulokkaaseen, ja elämä jatkuu.
Se että antaa pennun nuolla, leikkisästi tai ei järsiä käsiä tai jalkoja, ja tuloksena on punertavia kutisevia paukamia, ne on histamiinireaktioita ja eivät ole suoraan allergiaan liittyviä. Näin minulle selitettiin ja taisivat olla oikeassa.
Näkisitte minkä näköinen olen, kesähelteellä kasvihuoneessa, bikinikelit ja tomaatinlehdet koskettavat ihoa. Olen punakka, ihopoimuinen, kutiseva ärtynyt akka. Ihan tosi. Samaa saa aikaan perennapenkissä olevat kasvit.
Reaktio kestää aikansa, mutta ei ole vaarallista.
Toivottavasti teille tulee tuo ihana koiranalku rikastuttamaan elämäänne. On niin nätit silmätkin.
Kiitos Chali kannustuksesta 
Tuosta pennusta on sanottu (asiaa tuntevat), että se on kaunis pentu ja siitä tulee hyvä uros. Lisäksi sillä on hyvät vanhemmat, luonteeltaan ja papereiltaan. Tänään puhuttiin, että jos/kun se P-A:lle tulee, P-A kouluttaa sen hyvin (suorittaa tokon) ja sitten suuntaa ehkä suojelukoiraharrastukseen. Jossain näyttelyissäkin pitänee käydä, ja jos koira osoittaa hyvän luonteen, saattaa saada astutuskeikkoja.
Vaatii siis P-A:lta paljon aikaa ja vaivaa, mutta senhän neiti tekee mielellään, kun on niin koiraihminen kuin olla voi. Ja kun valmistuu eläintenhoitajaksi v. 2014, on jo kokenut eläimenomistajakin. On iso asia, että koira saa kulkea P-A:n mukana koululla 
Niin, ja onhan se niin hauskahönttisöpöliini 
eltsu, ihana sakemannin pentu, tulee mieleen meidän Rino. Saksanpaimenkoira on hieno rotu, nyt meillä nää corgit on lunteeltaan sakemanneja pienessä koossa.
Tänään Viiman käytin rokotuksella, kolme vuotta voimassa. Toivottavasti ei tarvi ennemmin lääkärillä käyttää:).
Voi miten suloinen pentu, eltsu! Ihanaa, jos sun allergiasi oppii siedättymään niin hyvin, että voit haaveilla tuommoisesta lutuisesta ihanasta mussukasta. Milläpä saisin meidän isännän harkitsemaan samaa?
Tulkaa anita meille kylään, kun pentu on meillä 
Kyllä siinä sulaa teidänkin isännän sydän, meidän Isäntä alkoi ihan höpisemään pennulle ja kovasti tykkäsi peuhata sen kanssa 
"Terveiset lähimetsästä!"
"Retukin pääsi mukaan."
Äitini on tosi allerginen, myös koirille. Lisäksi ikävien kokemusten vuoksi, aina pelännyt koiria. Aikanaan ottaessani ensimmäisen koirani äiti oli asiaa vastaan vaikken kotona asunutkaan. Kerran hän tuli hakemaan minua töistä ja tapasi työnantajani whippetit. Äiti totesi että ei tuommoisia kyllä voi ees pelätä.
Silti hän vastusti koiran tuloa. Kun sitten se päivä koitti että pikku whippetin piti kasvattajan kyydillä saapua-äitini oli luonani hyvissä ajoin etukäteen! Oli rakentanut tosi paksusta pahvilaatikosta koiralle pedin. Ommellut paksusta villasta sen päällisen pehmeäksi ja vielä vilttejä lisäkämmikkeeksi. Tuo koira oli maailman ihanin ja sulatti kaikkien sydämet! Vieläkin alkaa itkettää ikävästä vaikka sen poismenosta on yli 6 vuotta. Äiti usein ääneen miettii että “kyllä tekin helpommalla pääsisitte ilman noita koiria” kuitenkin hän on meidän luottohoitaja kun joskus pitää reissata ilman koiria.
R&T, sama asetelma: oli loukkaantunut kun ilmoitin hankkivani kissan ja totesi, että "mihin aiot sen kissan laittaa, jos tuut kotona käymään". No kissa tuli ja mieli muuttui, kyllä sitä aina hemmoteltiin muikuilla ja ties millä ja sai tulla hoitoon ym. Kahdeksan vuotta myöhemmin sama juttu koiran kanssa. Nyt joudun kouluttamaan äitiäni, ettei se lelli koiraa pilalle, jos ollaan käymässä. (Äiti on niin otettu kun koira osaa monia temppuja, tottelee ja tekee mitä vaan nakkipalkalla). Niin ja on kummallekin elukoista allerginen, meinaa melkein tukehtua ilman lääkitystä.
Kyssis, en tiennytkään että teillä on myös lintuspanieli. Onko se pienimunsterinseisoja?