Kyssäkaali, meillä kissat kantaa pihaan myyriä ym, ja koirat syö ne, harvoin ehtii kieltämään ja saa pois. Ei ole mitään noille niistä tullut, itseä vaan yököttää:(
Kyllä siton aina pari päivää antamatta Millille suuteloja ku son myyrän syöny 
Äsken isäntä meni koirien kanssa ulos, niin jo on Tahvo ettimässä sitä toista myyrää
. Minkähän mittanen se koiran muisti on?
lis: matoja ne kyllä niistä saa.
Meillä suursnautserit ei koske elävään tai kuolleeseen. Haistelevat kyllä ja voivat tassulla tönästä, mutta suuhun eivät ota. Onneksi.
Suursnautseriuros nuorena ihmetteli konnaa, otti suuhun, mutta kyllä nopsaan sylkäsi pois ja perääntyi. Poika oppi heti.
MUTTA! Meidän kääpiösnautseri sitten luutaa tonttia niittenkin edestä. Maxin suurta herkkua on etanat, ja varsinkin kotelomallinen sellainen. Näkisitte kun popsii niitä, ilme on kuin naantalin auringolla, silmät kiinni ja etutassu terhakkaasti pystyssä. Kuuluu vaan sellainen rouskutus. Ja sitten lipaistaan huulia. Ja ei kun lisää hakemaan.
Maxin ruokalistaan kuuluu myös kuolleita pikkulintuja, ei siis pyydystä.
Silloin tällöin pojan ilme on aika paljonsanova, posket pullottavat ja viheltäisi jos voisi. Kun suuhun katsoo, voipi sieltä löytää siiven höyheninen kaikkineen 
tai muuta raatoa yäk.
Mutta onpas hyödyllistä jos pistää kotilot poskeen!
Hei vaan kaikille! Viimeksi olen kirjoitellut tänne penttiin muistaakseni vuonna 2006, joten aikaa on kulunut ja paljon on ehtinyt tapahtua. Sillon meillä oli kaksi koiraa, nyt niitä on neljä. Tässä ensimmäinen, mittelspitz rodultaan. Luna on nyt 1.5 vuotias, todella reipas ja energinen, kaikkien kaveri. Harrastaa agilityä ja näyttelyitä.
En tiedä moniko täältä äänesti, mutta kiitos! Voitto tuli 
Tässä on Sasha, myös mittelspitz, vanhimman tyttömme silmäterä. Luonteeltaan rauhallinen (Lunan vastakohta), aina kiltti, voisi lenkillä olla vaikka irti. Osaa paljon temppuja, harrastaa mm. tokoa ja agilityä.
Odin on rauhallinen, paitsi kun vieraita tulee. Silloin täytyy pitää puolensa, että saa rapsutuksia : ) Tykkää kovasti uimisesta ja hausta. Suunnitelmissa on aloittaa vesipelastus.
Meillä Lempi-mäyriksen omaan raakaruokavalioon kuulunut oravia, myyriä, naakkoja, västäräkki ja sammakko (!!!). Myös lehtokotiloita tai vastaavia etanoita on nähty menevän kyselyaukosta… muut mäyrät antaa saaliin pois, tämä vaan mulkasee ja nielasee ja painelee pakoon. Melko matami jo nuoresta pitäen… huhhuh.
Lempi-mäykyllä on monipuolinen ruokavalio
: ) Meillä yrittävät napata kaikkia lenteleviä ötököitä kiinni, mukaanlukien ampiaiset. Lopettavat kyllä jahtaamisen kun kiellän.
Peikko on suomenlapinkoira, herkkä poika. Ei tykkää valokuvaamisesta, harjauksesta, kynsien leikkuusta… Hipsii hiljaa pöydän alle piiloon kynsisakset nähdessään. Antaa kuitenkin kiltisti suorittaa hoitotoimet jahka on ensin saatu pöydän alta pois. 
Isäntä on kutsunut Tahvoa luottovangiksi, koska poika on hyvin pysynyt pihalla vapaana. No nyt on luotto menetetty, ainakin joksikin aikaa. Muutaman kerran olen hakenut naapurista pois, mutta tänään hävis sitten oikein kunnolla.
Isäntä lähti ettimään, kun kerran hävittikin. Tarja poika Ville sitten tulee Tahvon kanssa tietä pitkin, oli poika sinne asti kerenny. Eipä ole yli kolmeen vuoteen tuota tehnyt.
Tuohan on Kyssis positiivinen asia…ottaen huomioon Tahvon lähi historiikin
Joo ja vähän ei. Ois kyl hauska seurata, mitä kautta se on sinne mennyt, metsän läpi, vai tietä pitkin.
Ikäänkuin kärpäsnä persuksissa
Yritin ottaa yhteiskuvan kaikista koirista. Peikko (oikealla) ei tykännyt ajatuksesta. Kävin nostamassa "pystyyn", mutta ei pysynyt
Voi, tuolle sakemannille haleja! Ihana!! Aina vaan se on rotuna niin sydäntä lähellä, vaikka itselle ei voi enää omien sairauksien vuoksi niin aktiivista koiraa ottaa. Nyt corgit korvaa:)
Ihana toi Peikko 
Kiitos haleista ja peukutuksista 
.
Odin on aika rauhallinen saksanpaimenkoiraksi. Nuorimmaisen tyttömme (11 v) oma kulta. Touhuilee sen kanssa kaikenlaista.
Peikko on kyllä ihana "persoona". Omalla tavalla niin symppis.
Veljen vaimolta tuli tekstiviesti: "Aatu nukutetaan ikiuneen. Jalka rikki, kuten tiesinkin."
Viime kesänähän Aatu oli polvileikkauksessa, ja vaikeuksia sen tiimoilta riitti. Nyt oli kesän ontunut vähemmän ja enemmän ja tänään menivät tutkimuksiin. Paha nivelrikko oli diagnoosi. Olivat päättäneet, ettei enää kipua, ei kärsimystä.
Hyvää matkaa Aatu sateenkaarisillalle!