Kyssäkaali, voi kun ikävää ettei se leikkaus auttanut:(
Lulu tunnin kuluttua uusintakäynnille ortopedille, toipuminen ei etene juuri ollenkaan.
Lohtupuhku Aatun perheelle.
Toivotaan että ortopedi osaa auttaa!
Mitä mahtaa Lululle kuulua? Toivottavasti hyvää.
Kävin eilen veljen perheen luona, suru oli vahvasti läsnä, musiikkina, kyyneleinä, muisteluina.
Aatu oli alle kolme vuotias.
Voi vielä niin nuori mutta vaikka nyt tuntuu pahalta niin oikean päätöksen tekivät on ihan turha antaa lemmikin kärsi vain siksi ettei itse ole vielä valmis luopumaan.
Sano Kysäkaali veljesi perhelle osaan otot hyvin monelta pentiläiseltä sillä varmaan me kaikki jotka jonkunlaisen lemikin omistaa tuntee suurta myötätuntoa tälläisissä suruissa
Kiitoksia kysymästä, onneksi lääkäri ei löytänyt mitään huolestuttavaa. Lulu saa kuitenkin ruiskemuotoisen niveliä vahvistavan lääkkeen, lyhennetään kävelyhetkiä ja jatketaan jumppaharjoituksia, osin samoja kuin ennen, osin uusia. Röntgeniin mennään, jos tulee takapakkia.
Tässä Lulu pohtii strategiaa sen vareksen nappaamiseksi.
Kai lääkäri suositteli jotain ruisketta tukevaa valmistetta jatkuvaan käyttöön? Tsemppiä Lululle, ihastuttava koiruus =)
No hyvä. Paranemispuhkuja edelleen Lululle!
Tervehdys nuolaisut ja hännät heilutukset kaikille koirille!
Ikävää, että Aatu sai ilahduttaa oman perheensä jäseniä niin lyhyen aikaa. Kaikella on kuitenkin aikansa, toisinaan se on lyhyt, toisinaan pidempi.
Meillä vuorostaan oli kylässä nuoria vieraita. Otimme kuvia koirien tempuista. 
Luna hyppää renkaan läpi.
Luna ja Sasha kävelevät. Välillä pyörähtävät ympäri.
Peikko ryömii.
Odin ottaa koppia. Huomaa nakki ilmassa kuonon edessä
Ystäväni tytär sai lapsen kolme viikkoa sitten. Nyt kun nuoret vauvoineen tulevat mummulaan, mummun koira haukkuu koko ajan ja on levoton. Tytär hermoilee ja pelkää koiran purevan vauvaa, joten vauva on koko ajan sylissä korkealla pois koiran ulottuvilta. Koira ei ymmärrä tilannetta ollenkaan,koska tytär on ollut aikaisemmin koiran kaveri ja hoitaja. Nyt hän ei anna koiran tulla lähellekään.
Miten tässä tapauksessa mielestänne kannattaisi toimia?
Riippuu paljon koiran luonteesta mutta voisko siellä olla tapahtunut niin, että asiasta on tehty “numero”?
Onko koira muutenkin purrut vai miksi on syytä pelätä että se purisi vauvaa?
Pitäisi olla mahdollisimman rauhallinen ja luonteva ja rapsutella koiraa vauva toisessa kainalossa…vaivihkaa vauvaa pikkuhiljaa nuuhkien…koko ajan valvotusti.
No ihan selväähän se taitaa olla, koska ihmiset hermostuvat, niin koirakin hermostuu. Ja koiraparka saattaa vielä luulla että hermostumisen syy onkin vauva, ei koira itse ja sitten noidankehä onkin valmis…
Aika useinhan se koira on oikeassa, siitä vauvasta ollaan tavattoman hermostuneita, varsinkin ensimmäisestä, ja toisestakin, jos sattuu olemaan erikoisempi tapaus. Pitäisi jotenkin ensin itse rauhoittua. Jos koiralla on muuten käytöstavat, ettei hypi vasten ja riehu kun tulee ihmisiä, sen voi vaatia paikalleen ja sitten näyttää sille vauvaa. Vauva voi olla vaikka turvakaukalossa ja itse voi pitää koirasta kevyesti kiinni, jos epäilyttää, mutta rauhallinen pitää olla. Minusta olisi ainakin tärkeää, että koira saisi vaikka nuolaista, jos siltä tuntuu, että se ymmärtää, että on uudesta vaarattomasta perheen jäsenestä kyse.
Ainakaan meidän koira ei ollenkaan ymmärrä pieniä vauvoja, se näyttää suorastaa pelkäävän niitä. Se on nähnyt vauvan pari kertaa ja molemmilla kerroilla se on erittäin epäluuloiseti kurkistanut koppaan ja kääntänyt päätä inhoten ja hiippaillut hiljaa pois häntä alhaalla. Molemmilla kerroilla vauvan äiti (eri äiti molemmilla kerroilla) ei juurikaan ole koiraa edes huomioinut sen vertaa että olisi miettinyt, että voiko turvakaukalon laskea maahan. Niin kauan, kuin vauva oli ylhäällä näkymättömissä, koira oli jotenkin levoton ja ihmeissään, mutta kun asian laatu selvisi, niin koira sitten vain poistui paikalta. Ehkä se on ollut niin pelottavaa siksi, että vauva ei huomaa koiraa, eikä ota kontaktia, ja hajukin on kumma.
Ryömimisikäinen on ollut koirasta ihan mielenkiintoinen. Koira on "käsketty" katsomaan ihmettä ja ihmeissään se on ollutkin, mutta muutamassa minuuutissa kuitenkin todennut, että kunhan väistää ajoissa niin hyvin menee ja häntä kyllä suojellaan tukistusotteelta ilman että pitää itse murista, eli hyvin voi jäädä tutkimaan asiaa paremmin. Kyllä eläin ymmärtää, mikä on pentu, uroskin. Pikkutaaperoiden naamat ovat juuri koiran kuonon korkeudella ja tulevat helposti lipaistuiksi, mutta muuten koira osaa niiden kanssa olla hienosti.
Tässä on vähän sama juttu, kuin jos tulee uusia lemmikeitä, niihinkin pitää tutustua, usein ja perusteelliseti, että niistä menee se pahin mielenkiinto.
Jatkan vielä, että jos koira tekee virheen, se pistetään heti jonnekin pois hetkeksi, oven taa tai ulos, ja yritetään jonkun ajan päästä uudelleen, kun on rauhoittunut. Toistetaan riittävän monta kertaa.
Koira ei ole koskaan purrut ketään, joten tuskin sitä vaaraa on. Tytär on nyt vaan niin kovin ylisuojeleva, että tilanne on tämä. Rosmariini&Timjamin neuvo vaikuttaa oikealta. Välitän tämän vauvan mummulle, koska tänään heidän on taas määrä tavata. Katsotaan miten käy. Tilanne on kuitenkin saatava normaaliksi, muuten yhteydenpito vauvan ja mummulan välillä katkeaa.
Koira rauhoittuu varmasti heti kun on nähnyt vauvan. Meillä on kiinnostus vauvoihin loppunut heti kun ovat saaneet kerran haistella.
Siitei tule kyllä helevettoakaan jos koiruuen ja vauvan piettää erillään. Sitähän saa tehä sit loputtomiin. Ei muuta ku päästää vain nuuskuttamaan ja tutkimaan 
Niin meki päästettiin ku Milluska oli ihan käppänä ja ei nuot sitä tyärtä syöneet.