Kuusivuotiaan tanskandoggi Onnin perheeseen syntyi vauva ja siksi Onni etsii nyt uutta kotia. Tapasin Onnin tänä aamuna ensimmäisen kerran. Hän halusi kovasti syliin ja rapsuttaa olisi pitänyt koko ajan. Niin virkeä ja reipas että pysyi paikallaan vain ruokakupilla. Siksi kuva vähän huono.
Onni annetaan tarkoin valittuun perheeseen. Annan yksärillä Onnin yhteystiedot. Toivottavasti hän pääsisi jouluksi uuteen kotiin
Voi Onni-parkaa 
Tulee aina surku kun koira joutuu lähtemään lapsen tieltä. Onhan se selvää, ettei koiralle ole vauvan syntymän jälkeen aikaa samalla tavalla, mutta toisaalta taas koirahan on yksi arvokkaimmista asioista, mitä lapselle voi tarjota. Siinä oppii elävän olennon kunnioitusta, vilpitöntä ystävyyttä ja aikanaan myös luopumista. Allergiataipumuksistahan ei tarvinne erikseen edes paasata, sehän on nykyään tiedetty fakta että lemmikkien olemassaolo on hyväksi lapsen immuniteetille.
En minä nyt tapausta tuntematta halua Onnin perhettä kritisoida, sillä tokihan elämäntilanteet saattavat yllättää ja joskus koirasta luopuminen on koirallekin parempi ratkaisu. Samanlaisesta tilanteesta Nerokin aikanaan meille tuli kolmevuotiaana, ja ihan varmasti sen viimeiset kahdeksan vuotta olivat sille paremmat. Remmilenkit lastenvaunujen vierellä ja rivitalokaksio vaihtuivat maalaiskoiran aktiviteetteihin. Edellinen perhe oli kuitenkin todella asiallinen, koira oli erittäin hyvin koulutettukin. He vain tulivat siihen tulokseen, etteivät voi tarjota sille tarpeeksi. Liikaa vaan näkee sitäkin, että koira tai kissa dumpataan mäelle vauvan tulon vuoksi, kun se ei enää kiinnostakaan 
En tunne Onnin aiempaa perhettä, joten en (onneksi) myöskään voi kritisoida. Hyvä kun ymmärsivät luopua Onnista eivätkä työntäneet pihan perälle häkkiin. Onni on nyt väliaikaiskodissa.
Onnia oli jo facessakin jaettu, kaveri jo sanoi et ottais jos ei oma koira olis niin sukupuolirajoitteinen 
Nyt kyllä jännittää tutun rw immeisen ja rw:n puolesta 
Helsingissä on meneillään Voittaja näyttelyt ja tämä narttu on ollut kahtena päivänä ROP ja saanut tittelit HeW-13 (Helsinki Winner) ja PMV-13 (Pohjoismaiden voittaja). Ja kun kyse ei ole pelkästään näyttelykoirasta vaan monen käytössä ja/tai näytössä pärjänneen rw:n upea emä 
Muidenkin tuttujen puolesta jänskättää kyllä 
Tässä koirakolmikko minun luona joulua laittamassa ja välillä saatiin kuin saatiinkin kaikki jonkinlaiseen potrettiin. Halti on tuo parkki Jänkä mustista pienikorvaisempi ja siinä on enempi ruskeaa mitä Naavassa.
Joulun lahja
Meille on nyt tulossa just tuollainen joululahja vaikkei se lahjapaketissa tulekaan. Lauantaina tulee maremmakasvattaja käymään kolmen pennun kanssa, saadaan siitä sitten valita tai katsotaan, josko joku pennuista valitsee itse
Eihän meidän vielä pitänyt, mutta kun… seuraavat pentueet ovat suunnitteilla vasta kesäksi, eli kasvattajat vasta juoksuja odottelevat. Siihen on aikaa pieni ikuisuus, tai ainakin koirattoman ikuisuus. Nämä pennut alkavat jo vahtia pihaa ennenkuin seuraavat pentueet edes syntyvät, ja sitä vahtiahan me nimenomaan tarvitaan.
Tilhiski, ihana lahja! Ovatko pennut jo luovutusiässä, eli saattaako pentu jäädä teille heti? Usein kai käy niin, että joku pennuista tulee ja vie sydämet heti olemalla vain just oikeanlainen
Juu, nämä ovat 12-viikkoisia eli olleet luovutettavissa jo jonkin aikaa ja silleen sovittiin että yksi jää meille. Tämä pentue oli tiedossa jo silloin kun Nero lopetettiin, mutta silloin tuntui ettei vielä ole aika. Parissa viikossa se aika sitten kumminkin tuli, kun vaihtoehtona oli odottaa puoli vuotta (olen soittanut kaikki kasvattajat läpi). Koirattomana oleminen on ollut yllättävän kamalaa, eikä kyse ole siitä että olisi pelkästään Neroa ikävä. Jotenkin vaan tuntuu että olo on turvaton kun ei ole sitä tarkempaa nenää tuossa apuna. Tässä on ehtinyt olla jo monta tarvetta koiralle; mm. kapinen supi suulin alla, kapinen susi kylällä, naapurin kissa tappelemassa meidän kissan kanssa ja ilves lähimetsässä toissailtana.
Vähän kyllä jännittää ja hirvittääkin. Pennut on suloisia, mutta minä en oikein ole pentuihminen, ts. mulla ei ole pentukuumetta ollenkaan vaan koirantarve. Mutta tämä on niin erilainen rotu kuin mihin ollaan totuttu niin ei me nähty järkeväksi alkaa etsiä aikuista koiraa. Ja kai se pentuaika siitä äkkiä menee, tämä koira kasvaa yhdessä poikien kanssa sitten. Se on parhaassa työiässään sitten kun pojat lähtevät kouluun, ja sittenhän minä sitä eniten tarvitsenkin kun oletan että pojat haluavat sitten jo touhuta ulkona ilman että minä olen parin metrin päässä.
No, teillä on lauantaina sitten uusi nenä talossa Pentu oppii pian olemaan koko perheen vahti ja myös varomaan poikien liikaa intoa. Pojat ovat varmasti aivan innoissaan pennun tulosta Onko pennulle valmiina “pojaton” paikka, jossa se saa ihan rauhassa olla?
Joko pennut ovat oppineet vähän sisäsiisteyttä? No, pian sen oppii, kun vaan itse jaksaa usein käyttää pentua pihalla.
Varmasti on jännittävää odottaa uutta tulokasta Nauttikaa!
Kerrottiin pojille, että saadaan valita kolmesta niin Juho ilmoitti valitsevansa keskimmäisen 
Uskoisin, että pojat myös kunnioittavat pennun rauhaa, koska ovat joutuneet tottumaan siihenkin, ettei Neroa saanut häiritä. Nerohan halusi tuossa vanhemmiten vetäytyä aika usein omiin oloihinsa. Varmaan pari päivää täytyy poikia paimentaa, mutta eiköhän se siitä lutviudu kun uutuudenviehätys vähän hellittää.
Sisäsiisteyspuolesta en tiedä, nämä pennut ovat syntyneet lampolassa ja olleet nyt jonkun viikon jollain tavalla sisätiloissa mutta ilmeisesti kennelissä. Mutta se on varmaan pentuajan pienin murhe, meidän huushollissa ei pal tunnu vaikka mentäis jonkin aikaa pissilätäköitä väistellen. kyllä normaali koira aika äkkiä sen homman oppii.
Tilhiski, kai oot varmistanut että ne pennut on leimaantuneet ihmisiin ? Jos ne on vasta pari viikkoa olleet sisätiloissa (ja sittekin kennelissä eli lähinnä kai koirien kanssa) niin 10 viikkoisiksi saakka olleet lähinnä koirien kanssa ? Aika hurjalta kuullostaa, mutta kertomushan voi olla ihan toisenlainen kokonaisuudessaan -toivottavasti ainakin.
Nuu, kyllä nämä ovat kuuleman mukaan hyvin sosiaalisia, ja tietenkin olleet tekemisissä ihmistenkin kanssa. Suomessa on vain muutama maremmanokasvattaja, ja heidän on oikeastaan pakkokin olla sekä avoimia omasta kasvatuksestaan että tarkkoja siitä minne pentuja myyvät. Itse olen selittänyt kasvattajalle tarkoin meidän tilanteen ja koirantarpeen, ja luotan ihan täysin siihen, ettei hän edes tarjoaisi meille sopimatonta koiraa. Nytkin kasvattaja innostui tuomaan kaikki pennut meille näytille sen takia, että saa samalla testattua niitä uudessa tilanteessa. Hänelle se on kuitenkin päivän reissu. Toki me olisimme pennun hakeneetkin, mutta onhan tämä järjestely toki meille helpompi. Minä vaan satuin sanomaan, että saathan sinä sen meille tuodakin, jos haluat nähdä sen tulevan työpaikan
Kuulemma vaativa rotu, mutta teillähän on kokemusta koirista.
Ennenkaikkea meillä on maremmalle sopivat olosuhteet eli laaja vartioitava alue ja rauhallinen ympäristö. Siitä tämä rotuvalinta alunperin kumpusi, tarpeesta ja olosuhteista. Laumiksista maremma on kuitenkin siinä mielessä helpoin, ettei se ole aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Koirakokemukseni minä saan käytännössä unohtaa, koska vahvasti saalisviettinen saksanpaimen liikkuu aivan eri moottorilla kuin laumis.
On teillä jännät paikat! Ja tietysti vaadimme heti kuvia pikkuisesta
Tilhiski onko teillä tietoa tuleeko uros vai narttu? Kuvia minäkin odottelen joka tapauksessa uudesta tulokkaasta.
Viherpeukaloton, narttu on tulossa Saatte kyllä sitten kuvia, ihan varmasti Onneksi meillä on tänäänkin ohjelmaa, ei kerkiä jännittää niin paljon. Illalla pitää vielä käydä hakemassa pieniä pantoja lainaan äidiltä, ja paperinkeräykseen menossa olevat lehdet saanee kantaa pihasuulista takaisin sisälle 
Älä kovin pientä pantaa hanki… muistaakseni meilläkin meni jo semmonen keskikokoisen koiran panta 9 viikkoselle…