Voimia Nuulle vaikeata päätöstä tehdessä. Meillä oli yli 15-vuotias koira, jonka takapää pysyi joten kuten mukana ja aina piti olla perässä mentiin minni menimme. Onni kuitenkin oli, että eräänä aammuna ei enää noussut vuoteeltaan, ei tarvinnut itse päätöstä tehdä…
voimia tosiaan Nuulle. Oma koira on vasta kymmenen, mutta ajatus luopumisesta pelottaa jo.
löysin netistä tälläisen runon aiheesta, oudon koskettava.
I stood by your bed last night, I came to have a peep.
I could see that you were crying, You found it hard to sleep.
I whined to you softly as you brushed away a tear,
“It’s me, I haven’t left you, I’m well, I’m fine, I’m here.”
I was close to you at breakfast, I watched you pour the tea,
You were thinking of the many times, your hands reached down to me.
I was with you at the shops today, Your arms were getting sore.
I longed to take your parcels, I wish I could do more.
I was with you at my grave today, You tend it with such care.
I want to reassure you, that I’m not lying there.
I walked with you towards the house, as you fumbled for your key.
I gently put my paw on you, I smiled and said “it’s me.”
You looked so very tired, and sank into a chair.
I tried so hard to let you know, that I was standing there.
It’s possible for me, to be so near you everyday.
To say to you with certainty, “I never went away.”
You sat there very quietly, then smiled, I think you knew …
in the stillness of that evening, I was very close to you.
The day is over… I smile and watch you yawning
and say “goodnight, God bless, I’ll see you in the morning.”
And when the time is right for you to cross the brief divide,
I’ll rush across to greet you and we’ll stand, side by side.
I have so many things to show you, there is so much for you to see.
Nettiä selatessani löysin minäkin eläinlääkärin kirjoittaman tekstin, jossa hän kertoi 6-vuotiaan pojan lausahduksen.
"Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."
Jööti, Luna ja Sasha ovat mitteleitä 
Seita retkeilee mökillä ja metsässä
Hiiri kiikarissa
Kiinni jäät
Sitten lähdetään metsää ja suolle
Valmiina ollaan eikun menoksi
Tuonne täytys päästä
Tästä se on mennyt
Tässä ne Teeret oli
Iso tyttö jo!
Hopun kans se tuo aika mennee,Milliki täyttää ens kuussa jo kaks
Seita on kaunis tyttö. 
Meidän 13 v. vanha mamma oli eilen hyvin hermoja raastavalla päällä. Siitä lähtien kun tulin töistä, niin piti koko ajan pientä vinkunaa ja seurasi aivan kannoilla. Kun käännyin, niin melkein talloin mammelin varpaat tai meinasin itse mennä nurin. Mies oli tullut töistä pari tuntia aikaisemmin eikä ollut tehnyt mitään tuollaista hänelle. Annoin koiralle välipalaa, käytin ylimääräisellä lenkillä, hieroin lonkkia jotka toisinaan särkee ja leikitin sen verran minkä vanha nyt enää jaksaa. Mutta sama vain jatkui. Eikä se ollut surullista "natinaa" vaan päin vastoin. Aina kun katsoin koiraa silmiin ja kysyin mitä nyt, niin silmiin tuli pieni loiste, häntä alkoi vipattaa ja liikkeet sanoi "otetaan kisa?!" Ehkä nivelrikko ei eilen vaivannut kuten normaalisti, mutta yritä sille nyt sitten selittää ettei enää voi tehdä pitkää lenkkiä, kun toisella riittää virtaa kuin pienessä kylässä. 
Minulla on ensiviikolla sitten se karvapallero kotona! Nimeä vielä mietin, monta vaihtoehtoa kyllä on jo mutta mutta… 
eihän sitä mussukalle voi hätiköiden jotain nimeä vaan paukasta. Huomenna tulevat isot lapinkoirapojat Halti ja Jänkä hoitoon viikonlopuksi lisäksi perjantaina saapuu puutara-apulainen Fiia mummolaan. On mummulla meno päällä. Koirat osaavat passuuttaa ja lenkkeilyttää minua. Kotona niitä ei tarvitse yöllä käyttää pissulla mutta meillä pitää käydä aamuyöllä kierros pihalla.
Voi miten ihanaa mummuh, olen iloinen puolestasi
. Kumpi tulee, tyttö vai poika?
Meidän lapinkoirapoika kävi eilen virallisissa lonkkakuvissa. Hyvässä tapauksessa on kuulemma B/B, mutta voi olla myös C/C. Oli kuulemma just siinä rajalla.
Vaikka makas vielä ihan tökkyrässä röntgenhuoneen lattialla, ilmestyi yhtäkkiä hoiperrellen odotusaulaan, missä olin maksamassa laskua. Oli vissii huoli ettei vaan jätetä.
Mitteli Sasha sai samalla kennelyskärokotteen, se annettiin nenään. Aivasti heti, mutta kait sinne kumminkin tarpeeksi rokotetta jäi.
Kävimme muutama päivä sitten katsomassa kullanMurua. Oli hauska seurata sen touhuja ja tutustumista tähän maailmaan. Mukana oli mittelitytöt Sasha ja Luna, että samalla voitiin sosiaalistaa.
Jalkapallomaalin verkkoon oli Murusta mukava sotkeutua. Useamman kerran piti siitä "pelastaa". 
Lopulta nukahti kaiken touhuamisen jälkeen
Tänään käytiin Seitan kanssa metsä retkellä. Paistettiin makkaraa nuotiolla ja juotiin kahvia. Nähtiin majavan pato itse majava taisi olla päikkäreillä kun ei näkynyt vaikka Seita tutki padon hyvin tarkkaan, metso joka lähti maasta ja meni ryökäle heti järven toiselle puolen ei pääsyt Seita yhtään haukkuun myös nähtiin karhun tekeniä alue merkkauksia puihin mutta itse karhu ei näytäytynyt. Muutamaa Pyytä sentään pääsi haukkuun joutsenia oli metsä lammilla useita. Lenkin pituus oli Seitalla 12km minä pääsin 5km ja löysin 5 litraan kantarellijä ja muutamia rouskuja
Poika mulle tulee! Elojalaka on laittanut siitä kuviakin tänne.
Täytyy mennä heti tutkimaan kuvia
Meillä kävi kiva vieras!
Pojan piti pistää kontaten, että oli samalla tasolla noiden töppöjalkojen kanssa:))Kivaa oli kaikilla…
Fiialta terveisiä Pyrylle ja Viimalle! Mummun avustuksella kirjoitettu. Haltija Jänkä nauttuvat pihalla olosta ja Fiian hoidosta!