Kyllä nei on niin kaunis 
Ja hienosti poseeraa!
Nyt vasta huomasin, että olin liian hätäisesti kirjuuttanut edellisen, enkä pääse enää korjaamaan 
Sana nei = neiti… Ja heti varmistelen, onhan tämä neiti?
Pipelo sillä on
Onhan se kieltämättä poijjaaksi vähän turhan sievä, mut kyl Jadetsulla on ihan oikeeta tietoo.
Hankalin, miten teillä on alkanut elämä sujua pennun kanssa? Joko se tuntuu omalta?
Mä havahduin tuohon omakoira-tunteeseen joskus kolmen viikon jälkeen. Samalla tajusin, että Neron kanssa meiltä oli se yhteys kadonnut jo kauan aikaa sitten Syitäkin siihen keksin, enimmäkseen tietty itsestäni mutta osin myös koirasta ja osin olosuhteista. Aika kamalan surullista, mutta minkäpä tuolle enää jälkikäteen voi. Opikseni meinaan ottaa kyllä. Nyt kuitenkin Nallen kanssa on taas ihanaa olla koiranomistaja, ja onneksi jokin mussa vielä tarvitsi koiraa vaikka olin jo kauan sitten unohtanut, miten mukavaa koiran kanssa voi olla.
Nalle alkaa koko ajan enemmän ja enemmän hoidella vahdin töitä. Vaikka maremma on työikäinen vasta parivuotiaana, niin kyllä se luonto vaan vetää pentuakin töihin. Se ei esimerkiksi millään malttaisi olla iltaisin sisällä, koska sen mielestä kuuluu maata vahdissa oven edessä. Mihinkään se ei yksinään lähde, etenkään pimeässä, mutta tuossa oven edessä tarttis maata. Tämä nyt sit teettää mulle vähän lisätöitä, koska eihän 5kk pentua voi täällä jättää yksikseen ulos. Viikko sitten oli iltayhdeksän aikaan viety koira terassilta tuossa vähän matkan päässä. Yksi ratkaisu olis tehdä tarha, se on harkinnassa kyllä. Siellä se saisi olla ulkona mutta olisi kuitenkin turvassa. Tuntuu vaan hölmöltä tehdä tarhaa kun koiran täytyy kuitenkin vahtia isompi alue ja kun se ei ole itse (ainakaan vielä) menossa minnekään. Toinen ratkaisu olis hankkia työpari sille, ja se varmaan hankitaankin. Vaan ihan vielä ei haluta toista kun ekan pitäisi ensin kypsyä valmiiksi kyetäkseen sitten opettamaan sen toisen töihin ja talon tavoille. Kai se on katsottava kesään asti, että mihin tilanne tästä kääntyy, ja lämmiteltävä mietintämyssyä samalla. Oli miten oli, tuo vahtiominaisuus oli tärkeimpiä syitä rotuvalinnalle enkä mä tosiaankaan valita, että koira osoittaa jo nyt taipumusta siihen. Ylpeä olen siitä
Jokatapauksessa nätisti - vai pitäisikö sanoa komeasti kukoistaa teillä kukkapenkit jo näinkin varhain!
Mulle tuli mieleen tuosta tarha hommasta yks entinen koiruukseni joka pentuna katteli vierestä kun tarhaa tehtiin ja jotenki tajus tai mitä lie ajatellu että se on hänen, oli just sillon jotku isommat pihatyöt ja koiranpentu aina tiellä ja vaarassa ja eikä sitä nyt sisälläkään koko aikaa voinu pitää, joka tapauksessa oppi olemaan siellä joskus ihan häkin ovi aukikin, kunhan näki missä muut asukkaat ovat. Sitt myöhemmin se saatto illalla kadota ulkona käydessään ja löyty häkin perällä olevasta mökistään nukkumasta. Ei halunnu sisälle tai halus olla omissa oloissaan tiedä häntä.
Joskus kun oltiin esm. lähdössä jonnekkin ja häntä ei kai huvittanu lähtee meni mökkiinsä maate ja mulkoili vaan kun yritettiin houkutella mukaan. Eli tarha voi olla koiralle mieluinenkin paikka, kunhan se ei saa käsitystä että hänet jotenkin laumasta eristetään.
En epäile hetkeäkään etteikö Nallekin viihtyisi tarhassa. Eihän se ole muutenkaan ollenkaan sellainen perskärpänen kuin palveluskoirat, vaan se on itsenäisesti työskentelevä (vahtiva) koira. Varmaankin se viihtyisi tarhassa paremmin kuin sisällä. Ongelma on oikeastaan se, että luontevin tarhanpaikka meidän pihassa on ihan eri kohdassa kuin koiran mielestä järkevin vahtipaikka. Eli jos tehdään tarha, niin se on sitten tuurista kiinni, oppisiko koira sinne vai haluaisiko se sieltä kuitenkin vahtipaikalleen. Ihan huvikseen tai tuohon keskelle pihaa ei tarhaa viittisi tehdä, koska sen pitäisi sitten olla todella järeä rakennelma, koska tarkoitus olisi suojata koiraa susilta.
Periaatteessa koiran voisi viedä yöksi talliinkin, mutta en usko että se siellä viihtyisi sitäkään vähää mitä sisällä. Se on kuitenkin selkeästi laumaantunut meihin ihmisiin niinkuin tarkoituskin oli. Eihän se iltaisinkaan lähde muutamaa metriä kauemmas terassilta (olen nimittäin antanut sen olla ja vahtinut ikkunasta sen touhuja). Eli tarhan pitäisi olla ihan talon välittömässä yhteydessä. Onneksi tässä on nyt kesä tulossa, kesällähän me ollaan iltaan asti ulkona ja minäkin yleensä hilpaisen pihatöihin vielä senkin jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet. Jospa se asia siinä sitten ajan myötä selkiintyisi. Ja kyllähän tuo sopeutuu sisälläkin olemiseen -minä vaan tahtoisin antaa sille mahdollisimman vapaat kädet tehdä töitänsä
Meilläkin on nyt koira kaksi viikkoa. Tyttö ilmoitti netissä jossain palvelussa, että voi ottaa koiran hoitoon. Löytyi pariskunta, joka tarvitsi koiravahtia reissun ajaksi. Vanha herra oli meillä ensin kokeena viikonlopun, ja kun se toimi, niin nyt on kaksi viikkoa. On se aika ihana
Kiva kuulla anita Ilmeisesti toinen puoliskosi on myös sopeutunut lainakoiraan? Hienoa!
"Mihinkä tää viedään?"
Kiitos kysymästä, Tilhiski, kyllä se on jo alkanut omalta tuntua. On se vaan niin maailman ihana koira. Kulkee mukana paremmin kuin ajatus. Ei hösää edes kotio tullessa, toivottaa kyllä innokkaasti tervetulleeksi, muttei hypi päin eikä kilju tms. 
Osaa jo tulla luokse, istua, mennä maahan, pysyä paikallaan ja avustaa perennanvarsien siivoamisessa. 
Tietää ettei sohvalle eikä makuuhuoneisiin mennä. Nukkuu yönsä rauhassa. Vähän vielä käyttelee hampaitaan käsiin ja lahkeisiin, on liian kiinnostunut kissoista ja pihalla saattaa hypätä päinkin kun saa pentuhepulin, mutta eiköhän se niistäkin tavoista pian opi pois. Lapsetkin alkaa pikkuhiljaa oppia miten koiran kanssa ollaan ja koira on selkeästi löytänyt paikkansa laumassa.
On se niin suloinen
Ihanan ihana on hän !! ja ei kai sellasta koiralasta oo keksittykään joka ei hampaita käytä vähän joka paikkaan.
Hienoa Hankalin! Kuulostaa siltä että hän on varsin sivistynyt pentu jo -tosin se taitaa olla rotuominaisuus myös Hampaita varmasti vielä käytellään ainakin siiheksi kun ne ovat vaihtuneet. Niin tehdään meilläkin, tosin nyt se taitaa olla hiljalleen vähenemässä kun uusi kalusto on ollut jo jonkin aikaa esillä.
Mulla kiinnittyi huomio tuossa kuvassa noihin tassunjälkiin. Eikö vaan olekin kotoisaa kun piha on täynnä koiran tassunjälkiä?
Joo, “sivistynyt” käytös on rotuominaisuus ja ihan tärkeimpiä syitä valita juuri tämä rotu. Kyllä nautin kun saan tuntea itseni muka taitavaksi koiran - toisin kuin lasten - kasvatuksessa.
Hih, vähän samoilla linjoilla mennään… Mäkin kiittelen onneani että mulla on tällainen rauhallinen ja järkevä koira tasapainottamassa rehaavia muksuja ja vaikkei se palveluskoira olekaan niin totteleehan se sata kertaa paremmin kuin lapset -jos sitä nyt joskus edes tarvii ohjeistaa. Harvemmin tarvii kun eipä se juur hölmöile.
Eltsu, yllättävän hyvin tuo toinen puolisko on koiran kestänyt. Taitaa se ottaa allergialääkkeen aamuisin, mutta ei ole oireillut ollenkaan.
On nuo allergiat ja testit aika kummia. meillä vuosia sitten mieheni kävi allergiatesteissä, jonka tuloksena allergialääkäri oli kysellyt eläinten ikiä ja sanonut että hyvä kun ovat vanhoja, kuolevat pian pois. No aikanaan joudutiin lopettamaan silloiset eläimet, mutta otimme kohta uuden koiran ja puolentoista vuoden kuluttua toisen samoin nyt on kaksi uutta kissaa. Mieheni ei ole ollut allerginen kuin sinä vuonna ,kun kokeita otettiin, eli nuhaa poskiontelotulehduksia tukkoisuuksia ym. joten mitähän oikeasti ne testit näyttää? Hyvä näin ettei vaivaa, kissat ja koirat nukkuvat samassa huoneessa ja joka paikassa meillä saavat olla…
Hyvä näin, PirjoA Tuolla mun miehelläni allergia valitettavasti on ollut jo vuosikausia ja välillä se menee tukkoon jo siitä, jos meille tulee joku eläin käymään. Nyt ihmettelenkin, ettei ole vielä ollenkaan valittanut. Siinä on vaan se riski, että neiti alkaa painostaa oman koiran hankkimiseen 
Siedätyshoito on parasta.