Nythän minulla välähti! Maamuurahaiset ovat kuivalla maalla valtava riesa ja etanat ja kotilot kosteammilla mailla. Kukaan ei sano, että säästäkää etanat
Meillä eivät nimittäin etanat elä ja sellaisen näkeminen on lähes ihme. (Kop kop)
Paitsi että meillä on muurahaisia joista ei ole riesaa ja vanhempien pihassa on muutama kotiloetana joista ei ole haittaa kun eivät näytä syövän yhtään mitään. On jo vuosia siinä sisäpihalla pyörinyt muutama etana eikä mitään haittaa näy.
KOP KOP.
No meillä kyllä riittää sekä muurahaisia, että kotiloita. Onneksi ei kummistakaan ole suurempaa haittaa. Kotilot taitavat olla samaa rotua, kuin Temskukan vanhempien pihassa. Suuria mötiköitä, mutta eivät syö kasveja. Nähdäkseni viihtyvät lakastuneiden kasvinosien kimpussa. Mutta sitten on harvakseltaan sellaisia ihan pikkuisia, litteitä, jotka kyllä kasveja syövät. Vähälukuisina ja pieninä eivät tosin nekään hirmuisen suurta haittaa saa aikaan. Lehtokotiloilta ollaan onneksi vältytty. Niiden ilmaantuessa taitaisin minäkin tarttua myrkkypurkkiin!
Muurahaisten kanssakin olen tehnyt rauhansopimuksen ja keltiäisen pistäessä ajattelen, että eipä ollut onneksi käärme.
Tällainen kotilo oli löytänyt meidän kasvihuoneen ja tomaatin lehden.
Nämä pikkuiset syövät minun malvani ihan riekaleiksi 
Keräsin niitä yöllisen sateen jälkeen tämän erän ja vielä uudelleen lisää, mutta meidän piha rajoittuu sellaiseen vuohenputkiryteikköön missä niillä on niin ihanteelliset olosuhteet lisääntyä ja piileksiä (ja aina yöllä hiippailla salaa miun malvat syömään) että ei tuu mitään! En voi edes laittaa sinne pihanlaitaan mitään myrkkyä kun meillä on pieniä lapsia. Ja teki ihan kauhean pahaa tappaa nuokin kiehuvalla vedellä...... yhyyy.
Onko noihin kotiloihin mitään juttua, miten estää niiden tulo tai muu hävitys keino? Auttaisiko kalkkijauhe tai tuhka? pitäsikö kokeilla? No ei ole nyt näknyt kun on niin kuivaa ja nuo tarvitsee kosteaa..
Vuokkis, sinun kuvassasi on vaalea otus kuoressaan, minun mielestäni ne vahingolliset lehtokotilot ovat selkeästi mustia ja kuoretkin ovat kirjavampia kuin kuvasi kaverilla.
Onko kuvasi otus syönyt kasvejasi?
Paras keino etana/kotilokannan tuhoamiseen on Ferramol. Saa ainakin Esbaulta, on kyllä aika hinnakasta (mutta sen arvoista, minun mielestäni).
Tässä vielä toisista näkökulmista. Kyllä se lehtokotilo on musta. Tästä ei ole tietoa, mikä on lajiaan.
Ei tuo ollut syönyt mitään, kaikki ehjänä. Ainoa yksilö tänä kesänä joka näkyi. Etsin tuota gooklen kuva haulla, mutta ei näkynyt.
Juuri tuollaisia meilläkin on, enkä ole nimeä löytänyt minäkään. Valtavan isoja mötkäleitä, mutta mitään tuhoa en ole noiden havainnut aiheuttavan, vaikka niitä on aika paljonkin. Syövät nähdäkseni vain lakastuneita kasvinosia. Harmittomia kavereita
Lehtokotilot ovat todellakin mustia, joten tuo ei ainakaan sellainen ole. Ne syötävät viinitarhakotilot kyllä ovat vaaleita, kuten kuvassa, mutta ne ovat vieläkin isompia. Näin niitä Ruotsin puolella puistoissa (Eckerö). En ole kuullut, että ne olisivat vielä levinneet meille tänne pohjoiseen. Tanskassa niitä on ollut iät ja ajat. Olisiko ilmaston lämpeneminen jo niin pitkällä?
Viinimäkikotiloita täällä kyllä on.
Nuo ruskeankukertavar mölliäiset ovat lehtikotiloita. Tuhoan ne keräämällä pussiin ja polttamalla grillissä. En siis suo mitään kestejä heille. Kun on keväällä ahkera kerääjä, on loppukesästä vähemmän kotiloita.
Taas vähän erilainen kotilo, nyt pilkullinen, ei raidakas...kooltaan n. 12-15mm
Kirkkonummella ollaan kerätty monta ämpärillistä lehtokotilota ja koska nytkin sataa, mahtaa olla viikonlopuksi puuhaa!!!!
Me kerätään ne kannelliseen ämpäriin ja astian "täytyttyä" haudaaan ne maahan. Suolakylpyä ei olla kokeiltu, mutta nyt kokeillaan, kiitos vinkistä.
Ne on ällöttäviä, kiipeilevät kivijalassa ja tunkeutuvat lymyilemään joka koloon. Tontti oli rehevöitynyt ennen meidän aikaa ja nyt sitten menee muutama vuosi, ennenkuin saadaan kasvusto kuriin. Varsinkin, kun rajan toisella puolella on kunnan hoitamaton alue...
Ukkoetanoita on myös ollut, mutta niitä ei listitä. Jos olis jonkinlainen tynnyri, niin voisi heti polttaa moiset kiusankappaleet, mutta kun ei ole. Notskia ei viitti pihalle laittaa, varsinkaan aurinkoisina päivinä.
Järvikotilo vai mikä lienee oikea nimi tälle elukalle.
Limakotilo illakon kuvassa. Nimi ei ole kaunis mutta kotilo kyllä! Suosittelen makoilemista laiturilla katsomassa kuinka limakotilo liikkuu jasyö kivellä - ei mene aika hukkaan! meillä oli lapsena nimikkokotilo Elma uimarannassa, suurin kaikista ja aina katsottiin löytyykö, ei ilmeisesti kovin pitkiä matkoja kiertele?
Arvaa vain, olenko lapsena useasti maannut laiturilla ja tutkaillut järven elämää. Itse asiassa yllätin itseni makoilemasta samalla lailla viime viikonloppuna ja bongasin tosi monta järvisimpukkaa perä pystyssä puoliksi hiekkaan kaivautuneena. Siis se simpukka, en minä.
Kiitos nimitiedosta.
Sain eilen vihdoinkin kitkettyä osan marjapensaiden alusia. Samalla tuli revittyä hieman sammalta rikkaruohojen mukana. Satoja, satoja kotiloiden munia oli jemmassa sammaleiden alla. On se hyvä etteivät ainakaan meidän pihalla kuole sukupuuttoon
Varsinkin kersana tykkäsin minäkin maata laiturilla ja kurkkia rakosista järveen. Kunnes sitten yhtenä kauniina kertana kaulakoruni olikin sujahtanut huomaamattani sinne rakoseen, kääntynyt poikittain ja kun nousin ylös, naps! ketju poikki. Sinne solahti Päijänteeseen äitini velipuolen ennen sotia Englannista tuoma valkoinen hevonen kultaketjuinensa, eikä sitä enää löytynyt. Asia joka jaksaa harmittaa vielä 40 vuoden jälkeenkin!
Lähestulkoon otsikkoon liittyen tämäkin juttu.
Näistä kotiloista on ollut kuvia ennenkin mutta se varma tunnistus on jotenkin jäänyt minulle epävarmaksi, onko tämä nyt harmiton mönkijä vai pihan suursyöppö.
Varsinaisia tuholaisia ainakin täällä on ne pienet alle sentin mittaiset pikku etanat, niitä on vaikea kerätä kun ovat tosi pieniä, eivät oikein sormissakaan pysy ja syövät totaalisesti kaiken tuon ison kotilon tuhoista en ole olenkaan varma, pitäisi varmaan joku koe alue värkätä ja testata, mitä syövät etten turhaan harmittomia kavereita listi.
