Nyt kun asian hankaluudesta on oikein varoitettu, niin enkös vaan lykännyt mustikat kuivuriin. Ei usko, ennen kuin itse kokeilee. Laitoin nyt alkuun pienimmälle lämpötilalle, saapa nähdä kuinka käy. Tönimässä niitä on pitänyt kyllä käydä.
Mustikoittenkin kuivaaminen onnistuu. Alkuun olivat vaan ritilöillä huoneessa toista tuntia, sitten pienimmällä lämmöllä kuivurissa pari tuntia, odottivat aamuun, ja kuivasin taas jokusen tunnin pienimmällä teholla, taas tauko, ja keskilämpö päälle muutamaksi tunniksi, yön tauko ja taas jatkuu, muutaman tunnin päästä lienee valmista. Eivät ole tarttuneet ritilöihin enää sen jälkeen, kun pinta hiukan kuivui noilla alhaisilla lämmöillä, jolloin niitä kävin pyörittelemässä muutaman kerran.
Viime syksynä punajuurisato ei ehtinyt kuin pikkupunajuuriksi myöhäisen kylvön vuoksi. Sadonkorjuuinnossani keräsin sitten naatitkin talteen, kun itse juuria oli niin vähän. Ryöppäsin naatit kevyesti ja kuivasin hyötykasvikuivurilla. Tässäpä kuva kuivatusta tuotteesta.
Olen käyttänyt näitä lehtiä murskattuna ja liotettuna sämpylätaikinaan, josta tulee pirteän pinkkiä 
. Valmiissa sämpylöissä väri kumma kyllä näkyy vain ulkopinnalla punaisena häivähdyksenä. Maukkaita sämpylöitä, joita jään ikävöimään, kun tänä vuonna ei ole punajuurta kasvamassa ja edellisvuoden jemma loppuu kohta. En kyllä tiedä miten terveellistä punajuurenlehteä on syödä (nitraatit jne.), mutta kyllä mussa vielä henki pihisee. Ja muistaakseni Puutarhamaanantai-ohjelman kokki mainitsi, että lehteä voi syödä siinä missä juurtakin.
Tässä vielä kuva lehtimurskasta liotettuna, seassa saattaa olla paloja mangoldinvarsista, säilöin mangolditkin viime vuonna tällä tavalla enkä tietenkään merkinnyt purkkeihin nimiä 
. Samalla tapaa sämpylöinä olen nekin syönyt.
filifjonka,kiva vinkki tuo punajuurien lehtien kuivatus,pitää kokeilla.Nyt taitaa tulla vain lehtiä kun meni myöhään kylvö,tosin tykkään pienstä punajuurista ja pitkä lajike kasvaa aika nopsaan.Mutta kokeilen.Lehtikaalia olen kuivannut jo hyvän kokoisen purkillisen ja lisää tulee.
Onko se ryöppääminen tarpeen,eli onko joku tarkoitus.Kuivuuhan ne samalla tavalla kuin lehtikaali,lehtiruoti vain pois ja kuivuriin.Onko siinä makuun tai nitraatteihin merkitystä.
Mä ryöppäsin lähinnä siksi, että ryöpättyinä kuivatuissa säilyy väri ja maku parempina mielestäni. Lisäksi turpoaa hyvin entiselleen liottaessa. Testailin viime syksyllä lamopinaatilla ja yllätyin siitä, että ryöpätyt kuivuivat huomattavasti nopeammin kuin tuoreet. Alan kirjat selittivät ilmiötä sillä, että ryöpätessä solurakenne pehmenee ja vesi pääsee paremmin pois kuivattaessa. Lupailivat myös pitempää säilyvyysaikaa ryöpättyinä kuivatuille. Mutta lienee lähinnä mieltymyskysymys, kummin haluaa tehdä.
Kiitos kun selvensit,ihan asiallinen asia.Taidan kokeilla samanlailla.Varmasti kuivaan,kun niitä naatteja ainakin kasvaa ja kuivattuna voi käyttää monella tapaa.
Kuinkahan kuiviksi noita marjoja pitäisi kuivata? En kuivannut ihan rapiseviksi, ja nyt pitää olla purkkia tarkistamassa vähän väliä, kun pelkään, ettei ole riittävän kuivaa.
Mustikoiden kuivaamisessa oli sellainen hassu ongelma, että jossain vaiheessa suurin osa oli jo kunnolla kuivia, osa oli jo liiankin pieniä kikkanoita ja osa näytti edelleen tavallisilta mustikoilta.
Nyt sitä harkitsee, että pitäisikö kokeilla vadelmienkin kuivaamista.
Nokkosen kuivatusta täällä,löytyi kerran niitetyltä alueelta tyrnien alta hyvää nuorta nokkosta,pitäähän se kuivata talvelle.
Marjoista ei saa niin rapisevan kuivia kuin yrteistä. Laitan lautaselle jääkaapin ja yläkaapin rakoon ja annan kuivattaa lisää siellä, kuivuriin on aina ruuhkaa...
Puolukat kuivasin v 14 niin, että kevyesti painoin kahden lautasen välissä. Ovat hyviä. Toimisiko mustikoita, ei onnistune laittaa yksi kerrallaan reikiä.
_ android ja automaattinen korjaus, 🐢pyh pitää oikolukea aina....🐢
Kyllä mä ajattelisin, että ukko veisi hoitoon, jos saisi kiinni mustikoiden rei'ittämisestä 
Marjapurkit vein avonaisina paperilla peitettynä pannuhuoneen pannun päälle. Pannuhuoneessa voisi meillä kuivattaa, ja olenkin kuivattanut, paljonkin kaikenlaista, mutta siinä on aina se riski, että joku vie sinne jotain epämääräisiä varusteita kuivumaan samaan aikaan ja miten sattuu.
Nyt on kuivurissa täälläkin nokkosta. Vadelman lehdet ovat jo jonossa. Varmaan pitää se mangoldikin kokeilla kuivattaa, koska alkavat jo kukkimaan.
Punaista viinimarjaa on nyt kuivurissa ja tuntuisi kuivuvan nopeammin kuin mustikka. Variksenmarjaa löysin aikaisemmin litran, kuivasin ja ajoin tehosekoittimella rouheeksi. Se onkin tosi hyvää marjarahkan päälle riposteltuna.
Pysyykö nokkosen maku hyvänä kuivaamalla?
Luumuja on nyt niin paljon, että oksat notkuvat, joten pistin viitisen litraa kuivuriin. Saa nähdä kuinka onnistuu, kun ovat aika mehuisia, enkä ole ennen kokeillut. Kuivattavaa kyllä tosiaan riittää, mutta kivien poistamisessa on kyllä aika työ ja suttaaminen. Yleensä on tähän aikaan kuivattu omenoita, mutta niitä ei tällä kertaa viitsi edes ajatella.
Hyvin ne luumut kuivuivat. Toivottavasti nyt ovat riittävän kuivia, että säilyvät. Aika kirpeän makuisia niistä tuli, minne lie makeus hävinnyt, mutta tekevät kyllä varmasti kauppansa talven aikana. Voisi harkita toisenkin erän kuivaamista.
K-E, kuinka kauan pidit kuivurissa?
Eihän nokkonen mitenkään hyvän makuinen ole, se on vain niin ravintorikas että kannattaa lykätä kaikkeen mahdolliseen!
Vähän vaikea sanoa tuota aikaa, kun laitoin ne illalla ensin varmaan viideksi tai kuudeksi tunniksi, yöksi kuivuri otettiin pois päältä, ja jossain vaiheessa seuraavana päivänä se oli taas muutaman tunnin päällä. Se vaan sattuu olemaan sellaisessa pistorasiassa, että siihen on tunkua kaikilla latureilla, mikroaaltouunilla ja paahtimella, joten sen töpselin siitä nyppää yksi jos toinen vähän väliä pois ja unohtaa laittaa takaisin. Kuivurissa ne siis olivat reippaat pari vuorokautta, mutta kuivuri ei ollut päällä yhteensä kuin ehkä 12 tuntia jossain 30 asteessa.
Minuakin hiukka kiinnostaa nokkosen maku kuivaamisen jälkeen, vaikka ei suunnitelmissa kuivaaminen ole ollutkaan. Ehkä ajatuksella, että kuitenkin saattaisin sen joskus tehdä. Nokkonenhan on ryöpättynä ruuanlaitossa aivan hirmuhyvää ja samoin myös pakastettu ryöpätty nokkonen. Paljon maukkaampaa ja aromikkaampaa kuin pinaatti tai mangoldi. Kun se maku on niin hyvä, niin en kuivaa, jos siinä maku menee.
Nokkosesta. En tee siitä kuivatusta nokkosesta pelkästään tuokaa, vaan lisäilen vähän joka paikkaan: eväsjugurttiin marjojen kanssa, leivälle voin päälle, ruuan päälle suoraan lautaselle, pirtelöön ym. Sitä on määrällisesti kerralla kuitenkin niin vähän, ettei sen mausta pysty sanomaan mitään. Siihen eväsjugurttiini laitan myös kuivattua lehtikaalia, hampunsiemeniä, raakakaakaota, proteiinijauhetta, kuivattua isosamettikukan ja kehäkukan terälehtiä ym. Iso määrä erilaisia marjoja peittää hyvin muut maut:)
Nahka idea on kyllä kiva. Kaivelin äsken kaappeja ja löysin "nahkaa". Tyhjensin taannoin pakastinta, siellä oli tuoremehun teon jäljiltä karpalon kuorista tehtyä hilloa. Tasoittelin hillon leivinpaperin päälle ja kuivasin ensin uunissa ja sitten kuivurissa. Pienoinen karamellisoinnin aromikin on.
Makean nälkään oikein hyvä aarre, kun löytää pussillisen vanhaa nahkaa 
.