Kovetin mieleni ja kävin napsaisemassa kaksi kukkaa kurjenmiekoista. Toinen on siperiankurjenmiekka ja toisesta en nyt ole ihan satavarma. Vasemmalla oleva on korkea, kukat selkeästi lehdistöä ylempänä. Taivasta kohti sojottavat lehdet ovat pyöreäkärkiset ja alimmat lehdet ovat aavistuksen vaaleammat ja sinisemmät (kamera on muuttanut kukat sinisemmiksi kuin ne ovat). Oikealla olevasta kukasta en nyt sitten ole satavarma, onko se siperian- vai kuningatarkurjenmiekka. Puska itsessään on n. 20 cm (?) matalampi, kukat ovat juuri ja juuri lehtien yläpuolella. Taivasta kohti sojottavat kukat ovat teräväkärkisiä ja alemmat lehdet ovat tummemmat ja enemmän lilaan kuin siniseen. Ero kukissa on siis hiuksenhieno. 
Muoks. Nyt, kun noita katsoo, niin onhan niissä eroa myös koossa ja vasemmanpuoleinen on "pulleampi".
Kauniita molemmat. Mulla on kukassa vasta eka valkoinen.
Iris sibirica Snow Queen muuti äsken meille.
Mikähän minun kurjenmiekkoja vaivaa? Kolmatta kesää töröttävät jo penkissä, mutta kukista ei tietoakaan. Lehtiä kasvattavat kyllä ihan normaaliin tapaan, eli hengissä ovat. Mutta ei kukan kukkaa ole tänä aikana näkynyt.
Ethän ole liian syvään istuttanut?
Pinnasta voi hanskasormella varoen kuopsutella liikoja multia juurakonpäältä pois, ihan vaikka juurakko esille ja syksyllä 3-4 cm päälle takaisin, saavat kesällä aurinkokylpyjä ja alkavat kukkia. Viereiset korkeat kasvitkaan eivät saisi varjostaa.
Kiitoksia neuvoista! Saattavat tosiaan olla liian syvällä. Kokeillaanpa noita niksejä.
Nämä löysin kahvilan takaa kun kävin päivällä syömässä.
Tämän kaunokaisen olen saanut Kurpalta:
Tässä Pink Parfait, joka ei ole kylläkään pinkki eikä vaaleanpunainen, mutta kaunis siitä huolimatta.
Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-ryhmä 'Blaue Wiesenmotte' Tommolasta toissa kesänä
Perusmallin siperiankurjenmiekkoja
Aina kun valtsu laittaa kuvan, jossa näkyy nuo pitkospuut, niin mulla tulee ihan kauhea vimma lähtä lonimaan lautoja, ja mallailemaan niitä tuonne rantaan... 
Ihanat ovat siperiat. Jos joskus munkin ainokainen tupsu leviää noin kauniisti. Sitten sinne pitkospuiden viekkuun. (Oikeesti mulle on tullu joku pakkomielle nuista...) 
Valkoinen siperiankurjenmiekkani ei ole puhdas valkoinen, niukasti kukkii. Siemenkasvatukseen siis.
Oi kiitos Kesänlapsi. Siperialaiset on lisätty naapurin antamista siemenistä ja kasvi tykkää savikosta, korkean veden vuosi on ollut niille eduksi. Pitkospuut ovat suureksi riemuksi kottikärryjen työntelyyn. Ei sotkeennu saveen saappaat ja penkillä voi levähtää muutkin kuin sisiliskot, tosin ihmiskunta kiertää aurinkoisina päivinä edelleen saappaat savessa. Pitkospuita voisi rakentaa esim kuormalavojen laudoista.
No sittenhän tuo rannan järvenpohjasavikko on just nappiin. Kiitos vinkistä. 
Juu tuota lautatavaraa kyllä riittää…
Ihanan pystyjä ovat valtsun siperialaiset, liekö sekin hyvän kasvupaikan etuja. Meillä ovat hirveitä roikkoja kukkapenkissä. Oon ihan kyllästynyt niihin.
Mun siperialaisista makailevat vain ne kaikkein kosteimmassa varjossa olevat, muut ovat ihan pystyssä.
Mulla kukkii nyt nämä komeasti Happiness vaalea ja toista en tiedä.
Mä tiijä mikä miekka tämön, mut tää ketju vaikuttaa kivalta paikalta mun kuvalle 
Heippa kaikille!
Pihallamme on vanha ja levinnyt siperiankurjenmiekka. Tarkoituksenani oli jakaa se nyt syksyllä ja joidenkin lähteiden mukaan se onnistuu hyvin. Toisissa taas sanotaan, että ehdottomasti keväällä tai jopa keskellä kesää heti kukkimisen jälkeen. Mitä mieltä te olette?
Toiseksi haluaisin jotain vinkkejä, mitä istuttaa kurjenmiekan vierelle. Pihamme on pieni ja siksi haluankin pienentää juurakkoa eikä siten sen sivuillekaan mahdu kovin suuria istutuksia. En vain haluaisi, että muut kukat peittyvät helposti lakoavien lehtien alle. Vai piristyykö kasvi jakamisesta, jolloin lehdet pysyisivät paremmin pystyssä?