50-luvulla muistan syöneeni setsuuria, kertokaapas, millainen leipä se on, lieneekö sitä edes kaupoissa.
Kirjasta "Leivät, kukot ja piirakat perinteiseen tapaan"
(Kauppiaitten Kustannus Oy, toimittajat Arja Nurminen ja Anna-Liisa Salo)
no onhan toki, ja ainakin täällä lännessä. Setsuurin nimityskin tullee ruotsin sanasta ´sötsur´=imelänhapan. Samaa tavaraa myydään nykyään ´joulu´limpun ja ´pääsiäis´limpun nimellä - varmaankin myyvempi nimi sesonkeina. Ja on sitä varmaan omallakin nimellään.
Edellä mainitusta kirjasta ohje:
Ja täälläpäin suosittua on saaristolaisleipä. Yleensä siirapulla makeutettu tumma tiivis leipä. Jossainpäin saaristoa siihen alunperin laitettiin verta ja se on ihan mustaa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Älkää hyvät ihmiset toimittako nuon kovasti leivänteosta, mä taharon uunin pian lyöntihin!
Mä meinasin just kiekasta, että piimälimpuksihan varmaan tuota setsuuria kutsutaan myös, mutta Aviron ehti jo pläjäyttää ohjeenkin.
Juh, saaristolaisleipää ja kylmäsavua päälle, tai mätiä…
Täällä lounaassa taitaa muuten olla tyypillistä tuo kuminan käyttö. Itse tykkään kovasti, mutta itäsuomalainen kollegani aina painottaa, että ei kai siinä leivässä vain ole kuminaa 
Niinpä, Vähis! Näitten leipäjuttujen ansiosta minunkin oli tänään haettava kaupasta taikinajuureen leivottua ruisleipää.
Kyllä kumina hyvää on, mutta pitäisi saada vain niin pieneksi.
Meillä on setsuuria kaupassa useampaa sorttia ympäri vuoden. Taitaa silti olla yleisempi nimi täälläkin piimälimppu tai perunalimppu. Kuminasta en oikein ole tykännyt, koska sitä on yleensä liikaa mun makuuni. Jos ukko tekee kuminalimppua, hän osaa jo varoa, ja yrittää hämätä mua laittamalla mahdollisimman vähän, niin etten muka huomaisi. Huomaan kyllä, mutta kun on sopivasti, niin tykkään kyllä. Ja tosiaan ei saa olla mitään isoja siemeniä.
Just tänään ostin kuminaa, kun ois tarkoitus tehdä näkkileipää.
Kuminakeksit oli metsäkämpillä viikot asuvien pipareita, auttoi kuulemma ‘ilmavaivoihin’. En ole täällä idässä koskaan nähnyt tarjolla kuminaleipää.
Vielä tällainen "tieto" edellä mainitusta kirjasta:
Hui!
Oletteko juoneet mammateetä? Sen ainesosat on anis, fenkoli, kumina ja nokkonen. Kuin joisi setsuuria 
Mammatee on hyvää.
Kuulostaa hyvältä.
Kumina on leivässä tosi hyvää! Kyllä, olen länsisuomalainen, mutta söin kuminaleipää myös 5 vuotta Ukrainassa.
Setsuurista tulee aina mieleen katkelma kirjasta, joka luettiin joskus lukiossa. Tapahtumat ajoittuu Tampereelle sodan aikaan. Pikkupoika löytää maasta leivän ja sanoo: Kat, tettuulia. Valmaan joltain työmieheltä pulonnu. On te vähän patkatta, mutta työn minä ten tilti.
Avironin ohjeella tehty piimälimppu odottamassa paistamista. Millaisia littanoita lienee uunista pois otettaessa.
Tälläisiä ovat ohrarieskat tällä Suomen kolkalla… Rieska on meilläpäin ohut, jopa ohuempiakin kuin nämä. 
Eikä mitään mallirieskoja näistä tullut, mutta syötäviä kuiteskin.
Maistuvaisia leipomuksia sulla teemaa 