Tulihan tietäjäkin esiin:)
Voisitko MökinMuori laittaa sellaisen oikean ohjeen tänne tai linkin mistä löytää? Koitin etsiä, mutta näyttää vaan olevan jonkun nimimerkki ja jossain taas neuvottiin jotain keskiaikaista pumppis-leipää ja saksalaista ruisrouhepumppista. Löysin vielä sitten että siihen kuorrutukseen tuli munanvalkuaista joka kovetti pinnan. Olisi kiva saada sellainen ohje mitä voisi tehdä alusta loppuun. namm
Pumpernikkelit - Kotiliesi.fi
pahimpaan tuskaan 
uskoisin, että ihan aidon pumppernikkelin - noin kirjoitettuna - reseptiä ei mahda saada mistään. on perin suojattu ja yhden valmistajan käytössä. matkijoita on ja niihin täytyy sitten tyytyä, jos nykyinen valmistaja lopettaa leipomisen ja/tai tuotteet menevät niin vikkelästi suoraan uunista ostajille, ettei tämmöinen parin pumppernikkelin haluaja enää voi tehdä kauppaa hgin kauppahallin leipäpuodissa.
250,0 g
voita
2,5 dl
sokeria
1,5 dl
siirappia
2,0 rkl
piparkakkumaustetta
1,0 dl
kiinteää kinuskikastiketta (Pirkka)
2,0 kpl
munaa
12,0 dl
vehnäjauhoja
3,0 tl
soodaa
pinnalle:
2,0 kpl
2 munan valkuaista
500,0 g
tomusokeria
karamelliväriä tai 2 rkl vaaleanpunaista tomusokeria
- Mittaa kattilaan rasva, sokeri, siirappi, piparkakkumauste ja kinuski. Kiehauta ja anna hieman jäähtyä. Lisää munat sekä keskenään sekoitetut jauhot ja sooda. Anna taikinan tasaantua jääkaapissa seuraavaan päivään.
- Kauli taikina ohuehkoksi levyksi ja ota soikealla tai pyöreällä muotilla piparkakkuja ja paista ne 200-asteisessa uunissa kypsiksi. Anna jäähtyä tasaisella alustalla.
- Sekoita sähkövatkaimella tomusokerista ja valkuaisista kuorrutus.
- Värjää seos tilkalla veteen sekoitettua karamelliväriä (saa apteekista). Levitä kuorrutetta leiville ja anna kuivua seuraavaan päivään.
Pumpernikkelit. Ohje Kotiliesi 9/2007,vlmistusaika yli 60 min.
Tuhannet kiitokset! Täytyy tästä lähteä kinuskikastikeostoksille. 
Ette arvaa kuinka ollaan mahat pullollaan nyt! Kokeilin ekalla kerralla valmistaikinan kanssa ja tein sen valkuais-tomusokerikuorrutteen johon laitoin vain pari kukkuraa lusikallista vaaleanpunaista mansikanmakuista sokeria ja annoin niiden kovettua. Ihan oli kuin joskus Elannosta ostetut. Tämä ei ole mainos kun koko kauppaa ei enää ole. 
Eipä voi leipominen enää helpompaa olla
. Ai pahus, meinasi unohtua, muotti oli soikeasta spagettipurkin kannnesta, ja sen voi tehdä mistä vaan kun ei ole ihan pieni.
No, hyvä että onnistui. Jo ajattelinkin että mitenkähän sinun käy tuossa kokeilussasi. Voipahan tässä itsekkin sitä tekoa ajatella, pojat kun niin tykkäävät niistä, mummo aikoinaan osti pojille ja tuli itsekkin syötyä niitä silloin ¨ennen vanhaan¨.
Tein meille iltapalaksi riisipyörösiä, tunnetaan myös kukkosina.
Sämpylätaikina pohjaksi ja riisipuuroa syvennykseen. Voidellaan voisulalla.
Nam.
Näyttävät tosi herkullisilta ja myös ruokaisilta. Oi, kylmän maidon kera…
Ai, noita en olekaan muistanut aikoihin. Meillä tehdään mannapuurosta. Ovat poikien herkkua.
Ihan outoja miulle.
Meillä on noita aina syöty penskana kotona, mutta sukunihan onkin Pohjois-Karjalasta, samalta Suomen kolkalta, jossa näyttää leijakin elelevän :)))
Mummo teki vaan piirakoita, mutta Vieno-siskonsa aina pyörösiä. Yleensä mannapuurosta. Voi, voi sitä voin määrää!
Eipä nuo mitään kevytevästä ole mutta ei niitä joka päivä syödäkään -eikä kyllä montaa kerralla… Anoppi noita kukkosia aina tekee -minulta on jäänyt se taito opettelematta. Piirakat sentään joskus pyöräytän.
Karjalassa minunkin juuret. Sortavalan liepeiltä oleva isäni tekee sikahyvää lanttukukkoa. Pohjalainen mieheni ei ollut moisesta kuullutkaan kun ruvettiin seurustelemaan. Soitti minulle töihin, että “tuota… miten tätä syödään??”
Ja pikkutyttönä tykkäsin älyttömästi mummon (äidin äiti, Viipurin liepeiltä) riisipiirakasta. Pullataikinakuoressa riisipuurotäyte. Se syötiin kylmänä, voita päällä.
Karjalas on miuki juurein..
Mummoni ja pappani olivat myös viipurista. Ja voi pyhät sylvit niitä mummoni ruokia! Se lihapiirakkakin, tehtiin koko pellillinen, johon keitettiin kokoliha ja sitten se jauhettiin myllyllä, riisiä mukaan ja ohuet taikinakuoret päällä ja alla. Lihan keitinliemestä tehtiin "keitto" ohraryynillä terästettynä. Keittoa lautaselle ja piirakan pala siihen päälle ja avot, oli se hyvää.
Koska olin laiha tytöntyllerö, pappani antoi minulle aina pari kolikkoa, jos hörppäsin pullonsuusta kermaa; kuvitteli lihottavansa, vaan ei tiennyt, että en lihonut millään. Ja se paisti ja kullanruskea kastike ja neljän letin pulla ja... ja..
Pienenä, kun oli paljon äitiä huutavia lapsosia lähellä minä huusinkin, että EMO! Sitä käytän aika paljon edelleen. Yhtä lailla voisi huutaa, että miun maamoin… Tanun riisipiirakka rusinoilla höystetynä on kuulema ollut normaaleja rotinoita siellä idässä, rajan takana. Ukon karjalainen kummitäti toi meille pullakranssin ja karjalanpiirakoita rotinoiksi, kun neiti syntyi. Reilu 450km tuontireissu! Itse olen tehnyt joskus vesirinkeleitä, sellaisia, jotka leivotaan raskiin.
