Myös minä tykkään kovasti Anna Gavaldan kirjoista, ne on jotenkin niin viehättävän ranskalaisia. Ja viimeisin ‘Karkumatka’ oli paikoitellen hersyvän hörötettävä!
Ostin muuten just jostain kirjakaupan ale-tiskiltä semmoisen lukupäiväkirjan ihan muutamalla eurolla. Olisko ollut Suomalainen kirjakauppa.
Itse opin 4-vuotiaana lukemaan Aku Ankan avulla ja ystävyytemme jatkuu edelleen, vaikka lehteä en ole tilannut enää kotoa muutettuani. Lapsenakin olin kirjaston kanta-asiakas ja vetelin läpi kaikki töpöhännät, marikit, jacklondonit, viisikot ja annat. Reilu kymmenvuotiaana siirryin aikuisten osastolle ja lukuharrastusta on oikeastaan haitannut vain netti. Se aika mitä ennen käytti lukemiseen, tulee nyt usein tuhrattua netissä pyörimiseen 
.
Vanhimmat suosikkikirjailijani ovat teini-iältä, jolloin tutustuin Raymond Chandleriin ja John Irvingiin. Christieni olen minäkin lukenut, mutta ns. kovaksikeitetty dekkari on enemmän makuuni (dekkaristien kannattaa muuten lukea Chandlerin essee Se murhaa, joka osaa!). Pidän esim. Matti Yrjänä Joensuusta ja Sjövall&Wahlööstä kovasti niiden yhteiskuntakriittisyyden vuoksi. Quentin Patrickia suosittelen lämpimästi vähemmän kovan linjan ystäville - ne olen pikkuhiljaa antikoista itselleni ostanut. Donna Tartt räjäytti myös potin esikoisellaan Jumalat juhlivat öisin.
Romantiikka, fantasia ja monipolvinen jahkaava kerronta eivät ole minua varten mutta muuten luen kyllä aika laidasta laitaan. Supersuosikkeja: Kjell Westö, Ian McEwan, Raymond Carver (mielestäni ehkä maailman kiinnostavimmat novellit, joista myös Altmanin elokuva Oikopolkuja oli hieno) ja Peter Hoegi(Lumen taju, Rajatapaukset).
Miten tässä alkoi tekstin muotoilu mennä kesken kaiken jotenkin oudosti? Ihan kuin jotain runoa olisi värkkäämässä…no, sopiihan tuo kai tälle palstalle paremmin kuin jonnekin muualle
Rapunzelilla suorastaan kaunokirjallinen viesti!
Vielä muistui mieleen yksi dekkarikirjailijasuosikki, Håkan Nesser.
Niin ja muistakaahan Arnaldur Indridason, suosittu islantilainen dekkarikirjailija. (Kirjastossa löytyy a:n kohdalta)
Sunnuntai-iltana tulee Fst5:lta hänen kirjaansa pohjautuva elokuva Räme klo 21.00).
En ole tuohon islantilaiseen tutustunut vielä, mutta tuo Räme-elokuva sai lehdissä hyvät arvostelut. Pitää katsoa.
Jos on mahdollisuus, islantilaisen kirjat kannattaa lukea aikajärjestyksessä. Niissä on hienoisena taustatarinana mukana poliisien yksityiselämän vaiheita. Mutta ymmärtämistä ei haittaa, jos kirjat lukee satunnaisessa järjestyksessä.
Itse aloitin kirjasta Haudanhiljaista, joka on mielestäni yksi Arnaldurin parhaimmista. Sen jälkeen palasin alkuun ja luin muut teokset aikajärjestyksessä.
Onko kukaan lukenut Colleen McCulloughin Okalinnut?
Olen lukenut Okalinnut, silloin joskus kun se oli “uusi”.Muistan että tykkäsin.Siitähän esitettiin tv-sarjakin.
Tv-sarjasta en muista kuin sen miesnäyttelijän joka esitti sitä pappia. Taitaa sen esittämisestä olla aika monta vuottakin. Jostakin lehtijutusta jäi mieleen että olis hyvä kirja. Mulla on tapana laittaa kännykkään ylös kohdalle osuvat hyvät kirjat tai kirjailijat ja sen avulla on helppo etsiä kirjastossa luettavaa.
Eikös se ollut Richard Chamberlain, joka esitti pappia? Sarjaa katsoivat “kaikki” tuolloin 80-luvulla (jos muistan ajankohdan oikein).
Okalinnuista en muista muuta, kuin että se oli mielestäni todella hyvä kirja!
muistan kaikki 3 päänäyttelijää, muuta en juuri muistakaan.mä en enää laita kännykkään muistiin juuri mitään, niissä on niin pieni fontti etten oikein näe niitä vaivatta, mutta olen taantunut pienen kierrevihkon mukana kantajaksi, siihen kirjoitan isolla käsialallani mm.kirjamuistiinpanoja.toimii hyvin, päivitetään repimällä sivut irti.
Kyllä se taisi 80-luvun alussa olla kun Okalinnut tuli telkasta, ja “kaikki” tosiaan katsoivat sitä.Nykyään ei taidakaan olla sellaisia ohjelmia joita kaikki katsovat, on niin paljon enemmän kanavia ja valikoimaa nykyään.Muistaakseni naisnäyttelijän etunimi oli Rachel.
Okalinnut on loistava kirja. Samoin olen tykännyt siitä kirjailijasta, joka kertoo Amerikan Syvän Etelän tarinoita. Hitsi ku nyt ei tule nimi mieleen. Ei ole pitkä aika kun siltä ilmestyi uusi kirja.
Vanhemman tytön ja minunkin iloksi tuli postissa Brian Froudin Good Faeries Bad Faeries, siitä on kummankin kiva lukea iltasatu ; ) ja katsella upeita, kamalia ja jännittäviä kuvia.
Kävelylenkki kirkasti ajatukset, ja muistin sen amerikkalaiskirjailijan nimen: Pat Conroy. Aiemmin suomeksi ilmestynyt Vuorovetten prinssi ja suuri Santini, ja viimeksi Etelän tuulet. Suosittelen.
Täytyykin laittaa ylös tuo nimi(kin) 
Vuorovetten prinssi on parhaita kirjoja joita olen lukenut. Loistava myös elokuvana, upeat näyttelijät.
Onkos täällä jo mainittu Mercierin “Yöjuna Lissaboniin”? Osui ja upposi, sanovat arvostelijat mitä tahansa.