Katsoiko kukaan pari vuotta sitten “Rakkauden lähde” kaksiosaisen tv- elokuvan. Minusta yksi parhaita elokuvia, voisin katsoa uudelleen.
Torey Haydenin “Aavetyttö” kirja oli melkoisen rankka, en ole vielä lukenut muita hänen kirjojaan, onko kellään lukukokemusta niistä?
Ania, olen lukenut kaikki Torey Haydenit. Ne ovat todella rankkoja, koska persutuvat todellisiin henkilöihin ja kirjailijan omiin kokemuksiin. Kirjat ovat kaikki olleet huippuhyviä ja suosittelen niitä erityisesti sellaisille, joiden lähipiirissä on mielenterveys- tai käyttäytymisongelmista kärsiviä lapsia. Useimmiten kirjoissa on myös paljon lohdullisia paranemis- ja selviytymiskertomuksia.
Jipii, kirjastoon on tilattu se Raivion pimeä valo! Minä laitoin sen heti varaukseen.
Onko kukaan muu lukenut Robert Harrisin Pompeji kirjaa? Tykkäsin niin paljon että luen uudestaan kunhan muistan etsiä sen taas kirjastosta.
Viime lukukerrasta on pari vuotta.
Muinaiseen Roomaan sijoittuvat kirjat jostain syystä kiehtovat.
Lainasin joskus viime marraskuussa tuon Yöjuna Lissaboniin. Ehdin lukea sitä vain joku 50 sivua kun piti palauttaa. Oli nimittäin bestseller-laina, joten laina-aikaa oli vain viikko ja kun uusiakaan ei viitsinyt, kun piti lähteä just pariksi viikoksi matkalle. Harmi…lainaan sen ihan varmasti uudelleen. Hyvä että muistui nyt mieleen tässä keskustelussa.
Mä en ole lukenut noita Torey Haydenin kirjoja vaikka olen kuullut paljon juttua niistä. Itse työskentelen lasten kanssa (ja siis juuri näiden, joilla on erilaisia pulmia) ja luulenpa, että saattaisin lukea kirjaa liian kriittisellä silmällä ja mua varmasti ärsyttäisi moni juttu. Kaveri on lukenut ainakin yhden kirjan ja sanoi kirjailijan aika näkyvästi kiillottaneen omaa sädekehäänsä kertomuksessa…ja luulen että mua ärsyttäisi suuresti moinen. Rahastaa lasten tarinoilla ja samalla tehdä itsestään pyhimys… Tosin pitää kyllä ihan itse lukea edes yksi kirja Haydeniltä, ennenkö voi olla mitään mieltä 
On vain niin vahvat ennakko-odotukset jo luotu siitä, millaisia kirjat on.
Bumble, samaa mieltä. Kunhan saan äänikirjan kuunneltua, sen Sinuhen, katson jos lukasis tuon sinun ehdottaman.
Jos sinä tykkäsit, on se lukemisen arvoinen .
Tätä oon täällä ennenkin kehunut, mutta kehumpa vieläkin Kuin surmaisi satakielen . Ilmestynyt jo vuonna 1960 ja Pulizer palkinnon saanut. Kirja on vanha, mutta aihe ei ole vanhentunut.
Kuin surmaisi satakielen oli oman aikansa parhaimistoa mutta aika on syönyt sitäkin, niinkuin monta ajassa kiinni olevaa kirjaa. Siksi olis hyvä lukea kirjat silloin kun ne ilmestyy tai ainakin mahdollisimman nopeasti.
Sitten on klassikoita jotka kestävät ikuisesti, eivät vanhene koskaan.
aivan nuorena minäkin kahlasin läpi venäläisiä ja muitakin klassikoita, tokko niistä paljonkaan pohjimmiltaan ymmärsin?
lasten- ja nuortenkirjat, Viisikot ja sellaiset on mulla lukematta
murkkuna Jalnat, Polvat ja Zane Greyt,
herkässä iässsä (:))
vaikutuksen teki Mika Valtarin Koiranheisipuu, ei olisi pitänyt lukea aikuisena uudelleen, sen ohi oli aika rientänyt runsaalla harppauksella
Jos tykkää dekkareista, joissa on huumoria, voin suositella Nils Hövenmarkin “Dynamiittia ja ompelutarvikkeita”. Aivan huippu
Koska luen muutakin ku niitä neiti etsiviä niin tykkään V. C. Andrewsin kirijottamista kirijoista
Onko john herseyn Hiroshiman tuttu jollekin? Se on tosi hyvä, mutta järkyttävä.
Ainahan kirjoja kannattaa lukea kriittisellä silmällä, oppii paljon enemmän. Ehkä Haydeneita on niin helppo lukea kun en itse ole alan ammattilainen. Niissä itseäni kiinnostavat enemmän lasten kohtalot kuin kirjailijan "hoito"metodit .
Kannattaa kokeilla, ainahan voi jättää kesken (hyvä sanoa 850 sivua ruotsin kielistä potaskaa lukeneena, Ayn Rand: "Urkällan", hohhoijaa…
)
Tällä hetkellä menossa Waltarin "Secret of the kingdom" (suom. valtakunnan salaisuus), tuskin voittaa Sinuhea.
Kun Sinuhe Egybtiläinen on kuunneltu, otan "Johannes Angelos’'in kuunneltavaksi. kohta on "voittaja on yksin" luettu, ensin on kuitenkin luettava Coelhon kirjat loppuun, sitten vaihdan.
Ei yhtään voi äänikirjaa kuunella sängyssä. Kolmos osan Sinuhesta kuuntelin kolme kertaa niin että jäi kesken kun nukahdin. Neljännellä kerralla kuuntelin päivällä ja istuallani. Johan sain kuunneltua loppuun.
Kirjaston täti kasasi mulle komean keon ulkolaisia kartano-kirjoja ja puutarhoja.Itse en löytänyt. Kävin palauttamassa edelliset, mutta kortti jäi kotiin. Nyt mennään hakemaan aarteet kotiin.
Haydenithan sinänsä ei varmaankaan ole mitään surullisilla kohtaloilla mässäilyä, sillä käsittääkseni niissä keskitytään selviytymistarinoihin…eli sinänsä ei varmaan mitään masentavaa tavaraa. Mun pitää ottaa projektiksi yksi Hayden
Jade oliko se V.C. Andrews se kirjailija jonka tuotantoa on Pimeyden Kukat? Jos on, niin luin tuosta sarjasta kirjoja joskus 12-14 vuotiaana (eli ihan liian nuorena…aika karua insestitarinaa). Toisessakin sarjassa juoni menee kuulemma siihen insesti-puolelle…en jaksanut sitä lukea itse. Kirjojen kannet oli kuitenkin semmosta tyyliä, että jostain syystä ainakin meidän pikku-kaupungin kirjastossa houkutteli juuri nuoria lukijoita…niissä ois voinut kyllä olla joku ikäraja melkein.
Tähdikki, lisään vielä että Harrisin Pompejin päähenkilöstä mieleeni tuli jotkut Mika Waltarin henkilöhahmot.
Juu, mulla olikin sellainen tuntuma ja siksi innostuin siitä.
Coelhon teoksien välillä voi hyvin pitää taukoa ja lukea muuta. Tuo kesken oleva "Voittaja on yksin" on hyvä kirja. Neljännes luettavana vielä. Lukematta on vielä "Yksitoista minuuttia".
Sen lukemiseen ei kauan mene. 
Jätän sen väliin ja luen tuon suosittelemasi kirjan. En henkilökohtaisesti pidä yhtään mistään Potterin tyylisistä kirjoista, en narnioista tai muistakaan velhoihin ja utopistisiin liittyvää.
En halua katsoa sellaisia leffojakaan. En kuitenkaan tarkoita arvostella niitä huonoiksi, vaan kerron että ne ei ole minun kirjoja.
Nuorena luin paljon kartano-romantiikkaa, mutta se oli nuorena, se. Kioskiromatiikkaa en pidä edes minkäänlaisena ajanvietteenä.
Sain eilen Remeksen Riskirajan luettua, hyvä se oli, ja taattua Remeksen tyyliä.
Ehkä tänään saan luettua kirjan loppuun ja pääsen hakemaan uuden kirjan. Kylvöpäivinä ei jaksa lukea kovin pitkään, varsinkin kun kukun yötä myöten.
Sit on se äänikirja vielä. No, jos menisin aiemmin sänkyyn lukemaan, olishan se jo lopussa. Kohtalähden lukasemaan sen ainakin siihen vaiheeseen että huomenillalla loppuu se kirja.
Lainaan sen bumblen suositteleman kirjan seuraavaksi.
viimeiset kahvit on vielä juotava, muuten ei tule uni. 
Kävin tänään , siis eilen kirjastossa ja Bumblen kirjan nimi jäi kotiin. Lainasin musiikit uudestaan ja muutaman puutarhakirjan.
On otettava lappu taskuun kirjastokortin kanssa, niin muistan hakea. Vielä on Coelhon kirja pikkasen kesken. Luen sen tänään, kohtapuoleen.
Sit lainaan sen Coelhon "yksitoista minuuttia". Tämä viimeinen"voittaja on yksin" on parhaimpia Alkemistin ja en nyt muista nimeä, mutta yksi oli vielä parhaimmasta.
Äänikirjassa on hyvä, olen jo jaksossa 11.Se Sinuhe. Voitteko kuvitella, vielä keitetään kahvia pojan kanssa. Sit jaksaa lukea vielä.