Henning Mankell: Italialaiset kengät on menossa. Nuorempana en olisi varmaan tällaisia kirjoja lukenut, mutta nyt tykkään mahdottomasti.
Mankellia kun lukee, välillä pysähtyy ajattelemaan, miten joku voi kirjoittaa niin hyvin.
Italialaiset kengät on mielestäni yksi parhaimmista lukemistani Mankellin kirjoista.
Tämä pitää kirjastosta varata. Että mie tykkään vaikka murrealue onkin vaikea ja jotkut niin surullisia…
Eihän tuo murre mitään vaikeuksia tuota mullekaan Hämmeessä kasvaneelle.
Luettuna miusta vaikeampaa kun kuunneltuna.
Minä kuuntelen Mankellia lainaan cd/kasetteja ja kuuntelen käsitöitä tehdesssä ja taimia kouliessa. Italialaiset kengät en ole kuunellut minusta hyvä kasvoton mies tähän astisista.
Toinen mitä kuuntelen on Vares sarja eli Mäen kirjoja
Mie olen nyt kuunnellut kaikki noiden kirjailijoiden äänikirjat jotka on lähialueiden kirjastossa. Italiaiset kengät ei ole täällä muiden kun näkövammaisten lainattavissa.
Minäkin oon lukenut kaikki Mankellit, ainakin mitä meidän kirjastosta löytyy. Monta löytyy myös omasta kirjahyllystä, myös tuo Italialaiset kengät. Puutarhanhoidon lisäksi olen höpsähtänyt kirjoihin. Mutta en kerää kirjoja vain hyllyjen täytteeksi, vaan kaikki olen myös lukenut ja paljon muitakin, mitä ei itseltä löydy. Alennusmyynneistä, kirjastojen poistomyynnistä, kirppareilta ja divareista pääosin kirjoja hommaan, harvoin maltan ostaa mitään kirjaa normaalihinnalla, vaikka niitä arvostankin.
Sain tänään hyppysiini sen Mieleensäpahoittajan ja olen lukenut sitä about puolet (eli 60s. …ei mikään paksu opus). Suosittelen. Hauskaa lukemista.
Heli Laaksonen on minustakin hyvä, olen niitä runoja lukenut. Joutuu oikein miettimään että mitä se sanoo ja se oivalluksen riemu sitten kun hoksii että olipa hyvin sanottu!
Minulla on nyt menossa Tiikerin lapsi, Torey Haydenin sekin, vähän jo kyllästyttää.
Tein tänään löydön. Kirppiksellä on laatikko eteisessä jossa on ilmaista kamaa. Kirjat on mun heikkous ja näin siellä paljon samannäköisiä kirjoja.
Se kertoi jo siitä, että mahdollinen sarja on kyseessä. Olihan se. Jalnan koko sarja, 16 kirjaa. Äitini luki tätä kaikki kirjat, jo silloin kun olin vielä kotona. Tunne-arvoa siis. Piti vielä kassalta kysyä, onko varmaan ilmaisia.
Sain Dexterit luettua, kolme kirjaa. Viimeinen oli tämä Jeff Lindsayn "Dexter vailla varjoaan".
Menossa on on Coelhon "yksitoista minuuttia", sitten olen lukenut kaikki hänen kirjansa. Omistan myös kaksi Coelhon kirjaa…
Äänikirjana on Ernest Hemingwayn "Vanhus ja meri" pulessa välissä. Vielä on äänikirjana Mika Waltarin
"Johannes Angelos". En vielä päässyt Waltarista eroon.
Tuo mielesä pahoittaja on unohtunut, se täytyy lainata. Illan paras hetki, kaivautua peiton alle lukemaan ja kuuntelemaan Gosbelmusiikkia tai jos en ole väsynyt, kuuntelemaan äänkirjaa.
Tipilinnulle ja muille valkoisesta puutarhasta tykkääville kirjavinkki Trädgård & blommor -lehdessä 2/2011; Drömmen om en vit trädgård, Carina Bergius, 133 kr, julkaisija Semic. En ole itse lukenut, mutta selostus kuullosti kivalle.
Kuulostaa aikas kivalta!
Jaahas…se on ylihuomenna jo kesäkuu. Kuukausi kesälomaan. Pitää alkaa keräämään kesälomalukemisto-ideoita. Mulla on edelleen lukematta se Folletin ‘Maailma vailla loppua’, joten siitä ainakin riittää lukemista joksikin aikaa.
Eilen lainasin kirjastosta E. Uspenskin ‘Fedja-setä, kissa ja koira’ ja Le Clezion ‘Alkusoitto’…mutta ne siis tulee toki luettua tällä viikolla.
Ostin viikko sitten kirpparilta kirjan Tasangon laulu (Haruf Kent)
En tiedä miksi nykyisin tykkään kirjoista joissa ei paljoa tapahdu, kuvataan arkea vaan.
Muistan että tykkäsin tuosta Tasangon laulusta hurjasti (vaikka en nyt muista mitä siinä tapahtui).
Hyviä kirjoja, joissa ei tapahdu kovin paljoa: Maija Asunta-Johnstonin kirjat (kannattaa lukea aikajärjestyksessä), Kyllikki Villan matkakertomukset, Kati Tervon Kesäpäiväkirja ja Jääkaapin henki.
Nuo Maijan kirjat on aivan ihania, vieläkin tunnen persikkasäilykkeiden tuoksun nenässäni;)
Itse olen kauhean laiska säilömään, ja minua hieman ahdisti hänen säilömisurakkansa. Viimeisimmässä kirjassaan hän kertookin vähentäneensä säilömistä, ei enää jaksa…
Mutta kateellisena sai lukea kaikista ihanista hedelmistä 
Luin juuri Annie Proulxin kirjan Näin on hyvä. Siinä on tarinoita Yhdysvaltain lännestä, eri aikakausilta. Traagisia enimmäkseen, mutta hyvin kerrottuja.
Olihan siinä pari kertomusta paholaisesta jotka jätin väliin :-/. Tämän maailman pahuudessa on tarpeeksi…
Mulla on kesken hoivakodin kissa Oscar, kertoo kissasta joka aavistaa milloin loppu on lähellä…