Voi ei, suuresti ihailemani Henning Mankell on kuollut, oli yhtä vanha kuin minä. Tosi kurjaa kun ei voi enää odottaa uutta kirjaa häneltä. Aivan liian nuorena tuli hänen lähteä mutta syöpä ei katso aikaa eikä paikkaa!
Mankell kuuluu miunkin suosikki kirjailijoihin, vaikka pari hutia hänen tuotannosta löytyykin.
Olen aloittanut Eleanor Cattonin Valontuojat ja monta iltaa/yötä on mennyt enkä vieläkään ole päässyt kuin sivulle 106. On niin uuvuttavaa tekstiä. Koitan nyt vielä jaksaa jospa se siitä parantuisi kun/jos pääsee sisälle tarinaan oikein kunnolla.
Laitanpa tähän katkelman jos sallitte:
"Pankkiiri puhui hallitun hätääntyneesti, kuin byrokraatti jota pyydetään selittämään miten jokin hänen edustamansa byrokratian arkinen osa toimii - hallitusti koska viranomainen saa aina varmuutta osaamisestaan, ja hätääntyneesti, koska selityksen tarve tuntui jollain epäselvällä tavalla nakertavan koko järjestelmää, joka oli alkujaan hänelle osaamisen suonut."
Saattaapi jäädä kesken tämä tiiliskivi.
^ jos kaikki 106 sivua on ollut noin "jänniä", olisin luovuttanut jo sivulla 3 
Mä saatan jättää hyvänkin kirjan kesken jos sen lukeminen oikein takkuaa. Esim Jennifer Eganin Aika suuri hämäys odottaa parempia aikoja hyllyssä. Se ei kuitenkaan ole sellainen kirja missä olisi puolen sivun mittaisia lauseita ja tajunnanvirtaa, vaan ihan mulle sopivaa proosaa, mutta jotenkin ei vain lähtenyt.
Patrick Modianon Kehäbulevardit tuli luettua. En ollut kaverista ennen kuullutkaan, mutta täytyy lainata muutkin teokset. Sarah Watersista tykkään ja Parempaa väkeä oli varsin kiinostava järkäle. Nyt menossa Yiyun Lin Yksinäisyyttä kalliimpaa ja taas löytyi kokonaan uusi tuttavuus.
Mulla voi olla lukemattomia kausia ihan vain laiskuuttani kun en saa mentyä kirjastoon, mutta nyt olen saanut palvelukseeni esilukijan. Eläkkeellä oleva kummitätini lukee monta kirjaa viikossa ja jatkolainaa mulle aina ne, joista arvelee mun tykkäävän. Meillä on aika lailla samanlainen maku kyllä ylipäätään. Täti laittaa harva se viikko sähköpostin, joka alkaa sanoilla Oletko lukenut ja jos vastaus on ei, tupsahtaa kirja meidän postilaatikkoon. Ihanaa palvelua.
Toisaalta... Olen viime aikoina ollut kovin innostunut fantasiasta ja dystopioista. Nuorten kirjallisuutta olen ahminut kuin viimeistä päivää :)
Maria Turtschaninoffin Helsingin alla taisi olla alkusysäys ns. nuorten kirjoihin.
Mä en ole koskaan oikein yrittänytkään lukea fantasiakirjallisuutta sen enempää. Vaikka nyt Game of Thronesia katsonkin telkkarista, niin kirjoitettuna nuo jutut ei kolahda.
Onkos täällä joskus puhuttu sarjakuvista? Aku Ankka opetti mutlukemaan, mutta myöhempien aikojen juttuina olen kovasti mieltynyt esim Krazy Katiin ja Enki Bilalin tuotantoon. Bilal tuli tuosta sun fantasia / dystopia jutusta mieleen.
PikkuPioni (jos nyt oikein muistan) on sarjakuvista kertoillut enemmänkin. Itekin tykkään, mutta ne ovat jotenkin jääneet. Moebius oli mun lemppari ja Sokal.
Niin ja olen tuota Game of Thronesia lukenut, mutta ärsää suunnattomasti kirjoittajan tyyli jättää joka luvun loppuun cliffhanger. Ei jaksa loputtomiin odotella taas uutta kirjaa jotta asiat selviävät.
Sarjakuvat on vähän jääneet, mutta Akateemisessa aina välillä tsekkaan senkin osaston josko jotain kiinnostavaa olisi ilmestynyt. Sokalia luin myös joskus ja sitten Comes oli nuorena tärkeä. Kissa- ja koiraihmisille suosittelen Vastakarvaan -sarjaa. Karvista vinksahtaneempaa kamaa 
Seppo Jokisen vihan sukua oli vähän tylsä, en oikein innostunut.
Naapurin mummu toi miulle Laila Hirvisaaren Kruununpuiston luettavaks, kuuli kun yks päivä natisin ettei oo mittään iltalukemistakaa ja vasta kahen viikon päästä mennään kirjastoon.
Varasin kirjastosta Katja Ketun ja Reijo Mäen uusimmat äänikirjoina.
Mulla on nyt ollu jo vähä aikaa hakusessa, et mitä kiinnostais lukee. Wallandereita Mankellilta luin putkeen niin että jo kyllästyin. Yritin tarttua nostalgisiin Christie-dekkareihin - Kurpitsajuhla ei sytyttäny. Alotin sitte Hannibalin Thomas Harrisilta - varsinainen tiiliskivi. Alku ei valitettavasti ole vakuuttanut. Pöh, inspiraatio puuttuu.
Miun tekis mieli lukee Maeve binchyn kirjoja uudelleen, joskus nuorempana äiteen kans kilpaa niitä luettiin ja niistä juteltiin, muutenkin tykkään kaikenlaisista sukutarinoista.
Olikos Belva Plain ,(nimee en enää varmasti muista) jolla on myös sukutarinoita.
Mulla on yks Maeve Binchykin sängyn vieressä - nyt en muista nimee - kertoo jostain sydänklinikan perustamisesta. En jaksanu muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Edellinen Binchy oli Italian illat ja sen luin loppuun ja tykkäsin ihan.
Eilen varasin netin kautta seutulainauksesta äänikirjat ja nyt ne on jo miulla, ei paha.
Luin aivan karmasevan kirjan ruotsalaisen toimittajan Elisabet Höglundin sairastamisesta, ei uskoisi että ruotsissa tänä aikana on sairaanhoito tuollaisessa jamassa. Onneksi ei mulla ole sairaalareissuilla sattunut mitään tuollaista mitä hänelle, mutta pikkusen rupes pelottamaan että jos vielä joutuu sinne niin voisko olla niin huono tuuri kuin hänellä. Kun kaikki menee pieleen niin se meneekin sitten kunnolla. Kannattaa lukea jos on suomennettu.
Juu minä olen tässä tän vuoden aikana lukassut ainakin neljä sarjista. Siis sellaisia, joita englannin kielisissä maissa korostetaan olevan “graphic novels” EI “comic books”. Se graphic novel on ikäänkuin vähä fiinimpää ja fiksumpaa sarjista 
Eli sarjikset on suunnattu aikuisille. Noi kaikki lukemani oli hyviä (Blanket, Through the Woods, Maus, Tulevaisuuden Arabi). Mikään noista ei sovellu lapsille ja tarvitaan vähän aikuisempaa näkemystä ymmärtääkseen tarinan. No ehkä Through the Woods voisi lukea joku koululainen…jos ei haittaa kauhutarinat ja se, että ihmisiä häviää ja kuolee. Harvoin tulee luettua huonoa sarjista. En nimittäin lue kuin ne, joita on kirjallisuus-medioissa oikein ylistetty ja noistakin plaraan jo kirjastossa 10-20 ekaa sivua, että saan mielikuvan onko mistään kotoisin.
Kuuntelin juuri loppuun Katja Ketun: Yöperhonen. Olipa hyvä kirja, ei kevyttä, mutta loistava tarina ja hienoa kerrontaa.
Suosittelen.
Luen parhaillaan David Lagercrantsin kirjaa Det som inte dödar oss, on kai myös suomennettukin. Jatkoa Stieg Larssonin Millenium sarjaan. Täytyy sanoa että eipä ole hääppönen, oikein viimeisen päälle tylsä, saa nähdä viitsiikö sitä lukea edes loppuun? Mikähän oli tarkoitus kirjottaa tuollainen, raha varmaan?