Ai että minä oon kateellinen kaikille monikielitaitoisille ihmisille. Itse yritän saada jonkinlaista englannin kielen taitoa itseopiskelulla. Nyt minulla on menossa “Memoir of a geisha”. Luen sitä hirveän hi-taas-ti aina puoli sivua kerrallaan, mietin mitä siinä sanottiin ja sitten käytän sanakirja.org:ia, googlea ja sanakirjaa. Se on niin hienoa kun huomaa että pari lausetta meni ihan ilman vaikeuksia. Jää siitä osa ymmärtämättäkin, mutta juonessa ollaan mukana.
Minua harmittaa kun ruvennu nuorena lukemaan englanninkielisiä kirjoja, monesti olen ajatellut aloittaa vielä vanhoilla päivillä, mutta taidan olla liian vanha siihen. Puhekieli englanniksi menee ihan hyvin mutta lukeminen on jo toinen juttu. Jatkat vain Ania, mulle sanottiin että pari kirjaa kun lukee niin äkkiä se taito lisääntyy, pitää vain olla hyvä sanakirja vieressä!
Se on hyvää iltasatua. Tuossa uudessa puhelimessa voi kääntäjällä "lukea" tekstiä, aika hirveää siansaksaa siitä tulee, mutta yleensä tarvitsen vain yhden sanan suomennoksen. Aikaisemmin luin Viisikko-sarjan kirjoja, yhtäaikaa enlannin- ja suomenkielistä rinnakkain.
Asuin Helsingissä 19 vuotta, miten helposti siellä olisikaan oppinut ruotsinkielen. Kun olisi älynnyt silloin.
Hittovie kun ikä loppuu, nyt olisi niin paljon kaikkea mitä olisi mukava tehdä, mutta oppiminen on hitaampaa. Lähtisin interreilaamaankin jos olisin 40 v nuorempi. Opiskelisin ainakin viittä kieltä jne.
Millenium sarjan neljäs jäi edesmenneeltä kirjailijalta kesken. Jatko on tehty nöyrästi alkuperäisen idean pohjalta, mutta henki puuttui, hahmot onttoja mutta silti tuttuja ja tarinan kulku väritöntä.
Mie kun luen paljon on a i n a kirjat loppu ja kirjastostakaan keksi mitään. Varmaan ainoa joka kestää ja kestää on alkuperäisversio Jussi Adler-Olsen, Journal 64. Luulin ruåttalaiseksi mutta onkin tanskaa, samalla ruåttilla menee kuin tanskalaiset puutarhalehdetkin. Mahdoton kieli ymmärtää puhuttuna.
Lehdistä, aikakausilehdistä ja TV:stä saa vinkkejä kirjoista, sitten menen kirjaston nettisivuille ja tarkistan onko kirjaa meidän alueella, jos ei ole sen voi tilata muualta mutta silloin maksaa 4,-euroa. Kun löydän kirjan varaan sen ja sitten tulee ilmoitus kännykkään milloin on haettavissa. Näin löytyy valtavasti kirjoja luettavaksi, eihän niitä millään muuten tietäis että olevat edes olemassa. Lisäksi kirjaan exeliin kaikki kirjat että nään minkä kirjan olen jo lukenut kun ei aina muista kaikkia. Kokeile systeemiä Valtsu! Asun ruotsinkielisellä alueella, jolloin täällä ovat kirjat enimmäkseen ruotsinkielisinä, on myös paljon suomeksi mutta just kielen pysyvyyden takia luen ruotsinkielisiä.
Minä toimin kirjaston
kanssa samoin kuin kitikat. Tosi kätevää ja meillä ei tilaukset maksa mitään. Minä en ole saanut aikaiseksi listan tekoa ja siksi joskus huomaan lainanneeni jo luetun kirjan toistamiseen, mutta eihän siitä onneksi muuta seuraa kuin edestakaisin kantamisen vaiva.
Minä toimin kirjaston
kanssa samoin kuin kitikat. Tosi kätevää ja meillä ei tilaukset maksa mitään. Minä en ole saanut aikaiseksi listan tekoa ja siksi joskus huomaan lainanneeni jo luetun kirjan toistamiseen, mutta eihän siitä onneksi muuta seuraa kuin edestakaisin kantamisen vaiva.
Mulla myös sama kuin kitikatilla ja Oprineidillä. Usein olen ehtinyt varata kirjan jo ennen kuin se on tullut lainaukseen 
Meidän kirjastossa voi myös laittaa kirjoja “hyllylle” eli eräänlaiseen muistilistaan. Voi sitten myöhemmin varata tai lainata jos ei juuri nyt halua tehdä varausta.
Kiitos vinkistä. Melkein olen unohtanut kirjautua kirjaston sivulle, näen siellä viimeisimmät 50 lainaustani, vuodessa tullut ja vanhimmat hänniltä poistuu. Kopioin ja tallensin itselleni, ei tartte kirjuutella ylös. Kaukolainaukset on hyvä juttu, tuppaa usein tulemaan monta samaan aikaan.
Meillä ei näy noita viimeisimpiä lainauksia! Olisipa kätevää!
Meilläkään ei noita viimeisiä lainauksia näy. Se olisi tosi kätevää näin “hatarapäiselle”. Hyllylle voi meilläkin kirjoja siirtää. Varattuja kirjoja tulee todella välillä niin ruuhkassa että pitää urakalla lukea, ainakin kun uutuuksista on usein muitakin varaajia jonossa eikä silloin voi lainausta uusia.
Meilläkään ei näy lainauksia siksi rupesin itse kirjaamaan ylös ja jos joskus ei ole mitään tilauksessa menen tuonne listaan ja rupean tarkastamaan sarjoja, josko olis jo ilmestynyt uusi kirja! Monesti on näinb käynyt ja voi kun ihanaa kun saa sitten uutuuden tilattua.
Tsempoiä Ania! Juuri noin meikäläinen pääsi rinnalle ja aika suuresta osasta ohi enkun taidossa lukiossa. Omassa kunnassani olin lukenut A-ruotsin ja enkun aloittanut vasta 7-luokalla. Lukiossa oli tarjolla vain A-enkku, mutta hyvin pääsi tosiaan samalle viivalle ja ohi lukasemalla muutaman enkunkielisen kirjan sitkeesti läpi. Tosin valinnat olis voinu olla vähä kevyempiä (eka Tolkienin The Hobbit ja sen jälkeen pari ekaa Lord of the Rings’istä 
). Hobitti meni hitaasti alkuun…melki joka sivulla piti katsoa joku sana sanakirjasta, mutta kun sai ne sanat haltuun, niin sanakirjaa tarvi yhä harvemmin ja lopuksi ei juuri ollenkaan. Kyllä sanasto kasvoi nopsaan ja kun lukee paljon tekstiä, niin alkaa se lauserakenne ja kielioppikin vaivihkaa hiipiä selkärankaan. Sitä en kyllä tajua miten joku oppisi Helsingissä ruotsia!? Minä kirjoitin A-ruotsista pistettä vaille E:n. Edelleen pystyn lukemaan ruotsiksi aika hyvin ja ymmärrän yleensä mitä mulle sanotaan (esim. Tukholmassa) mutta puhetaitoni olen kyllä täysin Helsinkiin muuton vuoksi menettänyt. Asuin kaksikielisellä paikkakunnalla, jossa suomenkielisetkin välillä sanoivat ruotsiksi lauseen pari (esim. jos raportoivat mitä joku ruotsinkielinen oli sanonut tms…mitäpä niitä kääntämään…sanoo vaan just mitä se tyyppi on johonkin vastannut, ei tuu tulkintaongelmia). Harrastukset oli lapsena kaksikielisiä jumpasta kuoroon.
Mulla on edelleen lukujumi. Johtuu varmaan siitä, että on ollut surua ja hautajaista tässä kuussa 
Ei pysy ajatukset kirjassa. Edellisviikolla sain kuitenkin luettua nopealukuisen historiallisen fiktion Punainen silkkinauha (Eira Pättikangas). Jos joku on lukenut Mustoset loppuun ja tykännyt, niin suosittelen Pättikangasta. Helmisimpukka-trilogia oli aivan ihana! Mutta samoin kuin Mustosella, en niin välittänyt nykyaikaan sijoittuvasta Olkileijona murisee-kirjasta. Menee liian kepposeksi.
Kas, kun mulla on mennyt kielten opiskelu samaan tapaan kuin PikkuPionilla. Onneksi sain jo lukion aikana sen verran itsekuria kasaan, että päätin lukea kaikki hömpän kielillä, joita opiskelen. Tapa jatkui sitten niin, että olen opettanut sen kaikille lapsilleni ja juuri Hobbit oli se, josta aloitimme vanhimman poikani kanssa. Luimme sen yhdessä niin että hän luki englanninkielistä kirjaa mulle suomeksi, autoin tarvittaessa ja jollen itsekään tiennyt jotain sanaa, katsottiin se sanakirjasta. Melkein kesä siinä meni, mutta hänellä oli hyvä motivaatio, kun olin luvannut viedä hänet Lontooseen, kun kirja on luettu. Sen jälkeen hän alkoikin lukea omin päin. Muut lapset oppivatkin "luonnossa", kun asuttiin Englannissa kaksi vuotta. Itse opiskelin ranskan ja espanjan aikuisena, paljolti myöskin lukemalla. Eka kirja on aina työläs ja sanakirja on oltava mukana, mutta kun tempautuu mukaan kirjan tarinaan, jää sanakirja sivuun ja sanavarasto karttuu luonnonmenetelmällä.
Nyt on jäänyt fiktion lukeminen vähiin, kun olen viimeisen vuoden ajan yrittänyt päivittää genetiikan tietojani sen verran, että ymmärtäisin geneettisen sukututkimuksen menetelmiä. Monista syistä ei ole ihan helppoa, ja pitkän aikaa tuntui kaikki lukemani tarjoavan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mutta palkitsevaa on, kun alkaa tuntea pääsevänsä niskan päälle ja sekavan tietomassan alkavan järjestäytyä ymmärrettäviksi palikoiksi.
Jokusen dekkarin ym. oon lukenut väliin kevennyksenä, mutta mitään sellaista, jota kannattaisi mainita, ei ole osunut vastaan.
Tällainenkin mukava aihe täällä. Mie rakastan lukemista.Miulla on jonkin sortin oma kirjastokin kotona ,keräilen siis kirjoja.
Opin lukemaan 4 vuotiaana ja siitä asti aloin ahmimaan kaikenlaita tekstiä.Kun en muuta löytänyt niin puhelin luetteloita olin lukenut.Ja vaikken ole uskonnollinen niin rammatunkin olen lukenut kannesta kanteen jokusen kerran,tarinan vuoksi.
sen verta harjaannuin lukemisessa, että miut tutkittiin joensuussa yliopistossa,koska ylä- aste iässä jo kun keskittyneesti luin niin pystyn ns.lukemaan 3-4 riviä kerralla.Niin että ymmärrän ja muistan sen. Tästä johtuu se että pystyn lukemaan noin 1000sivuisen kirjan vajaassa vuorokaudessa Jos vaan saan lukea rauhassa. Jännä juttu eikös?
Muuta omistuista tai erikoista hyvää miussa ei sitten ookaan 
Varasin just Diana Gabaldonin viimeisimmän kirjastosta ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa!
3-4 riviä kerralla?! Tämmösen hitaan lukijan vaikea käsittää moista. Mun nuppi ei pystyisi tuommosta prosessoimaan alkuunkaan. Tai vaikka periaatteessa pystyisin lukemaan nopeammin (siis ihan rivi kerrallaan) niin mä usein funtsin ja sulattelen muutaman sekunnin joitain lauseita kun oikein löytyy hienosti oivallettu sellainen, tai sitten jos se herättää omia ajatuksia tai linkkiytyy aikaisempiin tietoihin tai tarinoihin mitä oon lukenut. En pystyis siksi ikinä lukemaan päivässä tiiliskivi-kirjaa…sillä sen järjettömän lukunopeuden lisäksi ois mahdotonta siinä rinnalla se kaikenlainen prosessointi. Joskus kyllä olen harrastanut semmosta pikalukua kirjassa, jossa olen todennut olevan aikalailla kirjallisten ansioiden nolla, eikä muutenkaan kiinnosta…joten luen sen pikaisesti loppuun…joka sanan, mutta en jää pohtimaan tai prosessoimaan. Tuolloin en muista lukemisen jälkeen kirjasta kuin juonen pääpiirteet, eikä mitään pikku yksityiskohtia. Vuoden kuluttua en luultavasti sitäkään, ellei joku muistuta, että tämmösiä asioita siinä oli. Ois se mahtava jos oma “prosessori” pystyis ylikuumentumatta nopeaan lukemiseen ja käsittelyyn. Ehtisi lukemaan semmoset 200-300 kirjaa vuodessa!
Aloin just lukea viidettä sarjista tänä vuonna: The Nao of Brown. Kertoo lievästi OCD-tyyppisestä ihmisestä. Kaunis minun mieleinen grafiikka…mutta puolet jo mennyt, enkä ole oikein saanut vielä hommasta kunnolla kiinni.
Viikonlopuksi on Tohtori Jekyll ja herra Hyde, sekä Sherlock Holmesin koottuja 
Sain varauksena kirjastosta just Yksin Marsissa (Andy Weir)…kun lokakuussa ajattelin lukea vähän scifiä. Viime kuussa otin myös Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaan lainaan. Nyt vaan ei yhtään oo lukuhalua scifiin 
. Mut se saattaa syntyä jos vaikka päättää lukea ekat sata sivua jommasta kummasta.
PikkuPioni; tätä on hirmusen vaikea selittää että"miten" se toimii,kun en sitä itsekään oikein ymmärrä. Ei ne osanneet sitä tutkijatkaan selittää miulle niin että ymmärrän sitä suomeksi. Isälläni oli aikoinaan sama "vika"
Tuo juttu kehittyy vain ja ainoastaan lukemalla.Paljon,paljon,paljon lukemalla.Ja tapahtuu vain silloin kun on oikein huippu mielenkiintoinen kirja jota ei tohdi laskea käsistään,on keskittynyt juuri siihen kirjaan eikä mihinkään muuhun...teksti alkaa niinkuin liukua nopeasti ja hahmotuskyky laajenee. En tiiä,hankala selittää. Esimerkiksi normaali lehteä lukemalla tai sellaista tylsää tekstiä lukemalla tätä ei tapahdu.
Luen paljon. Välillä enemmän ja välillä ajan puutteen vuoski vähemmän. Sitten kun pääsen vauhtiin niin menee kirja tai kaksi päivään 
Mä luen kans tosi nopeesti, ja mun isäni, ja isänpuolen suku, jossa myös luetaan paljon ja on aina luettu. En osaa mitään rivimääriä sanoa, eikä siihen ole koskaan kiinnittänyt huomiota muut kuin hitaasti tankkaavat kaverit ja työkaverit. Olen luullut yli neljäkymmentävuotiaaksi että enemmistö lukee aika nopeesti. Luulin vitsiksi kun jotkut sanoi ettei he katso tekstitettyjä ohjelmia koska he ei kerkiä lukeen niitä tekstejä, koska mun ei tarvi niitä ees lukee, vaan näen ne jotenkin ýhdellä silmäyksellä heti, ja pystyn lukemaan nopeutettunakin tekstejä.
Vasta tästä aiheesta rupesin tajuamaan että luenkin tavallista nopeammin kun tein galluppeja suvussa ja tuttavapiirissä.
Mun 11 v.siskonpoika jolle ennen koulua testeissä tuli että lukemisvaikeuksia, ettei varmasti tule oppimaan lukemaan muitten tahtiin, niin tarvii mennä ensin starttiluokalle, mutta hänpä oppikin lukemaan itsestään sen kesän aikana, meni silti starttiluokalle. Hän sairasti paljon pienenä, siksi testit. Hänellä on sama “vika” nähdä yhdellä silmäyksellä otsikoita mm.lehdistä ja julisteista ihmeellisen nopeasti, sellaisiakin joita lapsen ei pitäisi nähdä, niin että vanhemmat pitivät parhaana olla selailematta tai pitää saatavilla esim.ihan tavallisia sanomalehtiä murhajuttuineen vähän aikaa, kunnes tuli enempi muita kiinnostuksen aiheita pojalle. Mun lapsuudessahan ei otsikoita paljon missään nähnytkään, iltäpäivälehtiäkään ei ees ollut mainoksineen.
Tuossa olisi kyllä tutkimisen aihetta jollekin, sillä lukeminen tuntuu maistuvan tällekin pojalle ja veljelleen, eli tuntus että ensin on helppo lukeminen,jonka jälkeen ja tähden luetaan paljon koska se sujuu, jolloin lukeminen helpottuu entisestään. Mulla oli samoin, enkä ymmärtänyt ollenkaan kun monet ei tykännyt lukemisesta. Luin kiinnostavat koulukirjatkin samana päivänä läpi kun sain ne käsiini, kuten lukukirja, biologia ja maantieto, varsinkin jos maantieto käsitteli ulkomaita.