Herrasmiesmaanviljelijän käsikirja, kirjoitti Marcus Porcius Cato, luettu, ja sen jälkeen selailtu moneen kertaan. Tosi kiehtova kirja siihennähden, että on tiemmä kirjoitettu yli sata vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Ja on siinä omaa tietynlaistansa kuivaa huumoriakin. Suomennos on hyvä, sen on tehnyt Paavo Castren, joka mm. tutkii Pompejia.
Luin Stephen Kingin Tohtori Unen ja se oli ihan hyvä, vaikken mikään Kingin fani olekaan. Enempi pidän Dean Koontzista. Tuossa Tohtori Unessa vaan oli taas ihan liikaa pitkittämistä.
Toinenkin "haamukirja" tuli luettua, Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarina. Siitä tykkäsin tosi paljon. Ei mikään kauhukirja, mutta sopivasti outo ja vinksahtanut. Siinä oli mielenkiintoista tarinaa Highgaten hautausmaasta Lontoossa. Siellä jos joskus pääsis käymään, tosi upea paikka kuvien perusteella.
Oletteko lukeneet Outi Pakkasen dekkareita? Joskus aikoinaan olen pari kirjaa lukenut ja vähän aikaa sitten luin uudemman (Toinen kerros 2012). Ihan viihdyttäviä ja reseptit plussaa :)
Olen lukenut Douglas Kennedyn kirjoja, tosi mahtavia kaikki. Esim. Lämna världen (löyty vain ruotsinkielisenä) Toinen nainen ja Vaarallinen valinta. Kannattaa lukea!
Vinksahtaneita ja outoja tarinoita, hautausmaitakin on ranskalaisen Fred Vargasin kirjoissa, dekkareita mutta ruoka, kasvit ja maisemakuvaukset Pariisissa kiehtovat, aika jänniä ovat. Googlemaps on tietysti minulla vieressä. Vasta nyt ryhdyin tutkimaan kirjailijaa tarkemmin, salanimen takaa paljastui naiskirjailija: Frédérique Audoin-Rouzeau.
Sinisten ympyröiden miehen olen lukenut ja onpa kummallista etten sitten muuta Vargasilta. Ei ole varmaan vaan sattunut olemaan kirjastossa näkösällä, joten pitääpä tehdä varaus :)
Douglas Kennedyltäkin pitänee jotain varata. Kiitos vinkeistä kitikat ja valtsu!
Siankärsämö, Pakkasen dekkareita on tullut luettua useampikin. Eivät mitään maailmankirjallisuuden suurteoksia, mutta oikein mukavaa ajankulua. Samoin kuin Pirkko Arhipan dekkarit.
Tuo valtsun mainitsema kirjailija on minulle uusi, mutta mielenkiintoisen kuuloinen. Täytyy laittaa korvan taaksen.
Mutta löytyisikös palstan lukijoilta minulle kirjavinkkiä. Olen saanut päähäni, että haluan lukea brittiläiseen ympäristöön sijoittuvan romaanin. Olen viime aikoina lukenut mm. Alan Bradleyn kirjoja, Alan Bennetin Epätavallisen lukijan ja Paula Hawkinsin Nainen junassa. Jotenkin haluaisin pysyä brittiläisessä tunnelmassa. Tuleeko teille mieleen kirjaa, joka sijoittuisi brittiläiseen pikkukaupunkiin tai -kylään ja olisi ns. nykytuotantoa? Dekkari ei tarttisi olla, niitä on tullut luettua viime aikoina useita. Eli ei Agatha Christietä 
Huumoria sen sijaan kirja saa pitää sisällään 
Jässikkä, oletko lukenut myös eka osan Katukissa Bob? Tykkäsin molemmista.
tykkäsin minäkin
Alkuperäinen kirjoittaja: zJässikkä
Kuuntelin loppuun Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus.
Lukemisen olisin kyllä lopettanut kesken kirjan, mutta kuunneltuna meni jotenkin.
Kuuntelin Kaisa Haatainen: Meikkipussin pohjalta. En tiedä miksi on kirjoitettu. Sai kuitenkin hymyilemään muutaman kerran.
Löysin kirjastosta Patrick Rothfussin Viisaan miehen pelon. No sitten vasta hoksasin että sehän on Kuninkaansurmaajan kronikan toinen osa. Olin jo varaamassa ekaa osaa, mutta kansi näytti niin tutulta että piti käydä googlaamassa sen juoni. Ja olenhan sen lukenut, mutten vaan muistanut. Kamalaa kun ei enää muista mitä on lukenut :)
No tuossa tokassa osassa onkin sitten lukemista pitkäksi aikaa, 955 sivua ja himputin pientä tekstiä. Mutta ekaksi pitää lukea pois alta Virpi Hämeen-Anttilan Käärmeitten kesä ja Carl-Johan Vallgrenin Siat, joka on jokerilaina.
Asfalttioravan kysymystä olen pohtinut, muttei kyllä tuu mieleen mitään nykypäivän brittiläiseen pikkukaupunkiin sijoittuvaa kirjaa. Kate Atkinssonia tosin suosittelen aina kaikille ja onhan hänelläkin omanlaisensa huumori, ainakin mulle kolahtava.
Miulla on kuuntelussa Elina Halttusen: Saaressa kaikki hyvin. Positiivinen yllätys.
Kate Atkinsonilta on ilmestyny/suomennettu uusi kirja, Hävityksen jumala. Jatkoa teokselle Elämä elämältä. Varasin!
Googletin heti tuon siankärsämön vinkkaaman Kate Atkinsonin. Täytyy ehdottomasti muistaa tämä, kun seuraavan kerran lukemista etsin. Kysymykseni jälkeen olen lukenut mm. Alan Bradleyn Hopeisen hummerihaarukan tapauksen. Se sijoittuu brittiläiseen pikkukylään, mutta ei nykypäivään vaan muutaman vuosikymmenen taakse. Olen jotenkin ihastunut tuohon Flavia de Luce -neitoon. Bradleyn teksti on sujuvaa. Päähenkilö on terävämielinen ja -kielinen ja hänen ajatuksensa varmasti viehättävät kuivan brittihuumorin ystäviä.
Viimeksi kirjastossa käydessä mukaan tarttui myös Alan Bradleyn Kuolema ei ole lasten leikkiä. En muista lukeneeni Bradleytä aiemmin.
Nyt pitää miettiä että alanko lukemaan Rothfussin tiiliskiveä ennen Bradleytä :)
Minä luonnollisesti suosittelen Bradleytä 
Myös Kuolema ei ole lasten leikkiä täällä luettu ja tykkäsin siis.
Olen loppusuoralla Robin Hobbin Salamurhaajan oppipoika-kirjassa. Eka fantasiakirja vuosiin (ei ole vaan fantsu napannut yhtään) ja kyllä tulikin hyvä osuma kirjavalinnassa. Tässä on semmosta Game of Thrones-tyyppistä poliittista jännitettä ja valtajuonitteluja jne. Ei tarvi lukea kaikenlaisista möröistä ja keijuista…vaikka tässäkin sitä mystiikkaa on.
Sain kirjastosta pitkän odotuksen jälkeen Ulla-Lena Lundbergin Jään ja heti lukasin siitä jo joku 25 sivua, vaikka on muita kirjoja kesken. Vaikutti heti mielenkiintoiselta ja Salamurhaajan oppipojan jälkeen siirryn siihen, sillä en saa uusittua sitä kirjastossa kun sitä jonotetaan. Otin nimittäin pokkariversion (helpompi lukea) joka on halutumpi kuin se kovakantinen pökkelö.
Olen luket kaikki meillä saatavat Hobbin kirjat, leppoisempaa luettavaa kuin nuo Game of Thrones. Samaan kategoriaan kuuluvat myös Robert Jordanin kirjat.
Salamurhaajaa on kolme kirjaa (Näkijän taru), sen jälkeen kolme englanniksi joita ei ole suomennettu ( The Liveship Traders trilogy) ja vielä kolme suomeksi (Lordi kultainen trilogia).
Siitä ensimmäisestä kirjasta aikoinaan tuli melkoiset traumat ja vasta perin-kolmen vuoden jälkeen sain jatkettua sarjan lukemista. Olisiko ollut jotain raskaushormoneja silloin aikoinaan :D
Kelle nuo iskevät niin Garth Nix:in Abhorsen-trilogia on vähän erilaista. Eli voisi kokeilla, ensimmäinen kirja on nimeltään Sabriel.