Matkakuvia: Siperian ja Mongolian läpi junalla kohti Kiinaa

Ja sitten taas yht’'äkkiä näkymät muuttuvat täysin. Paikallinen "maalikylä".


Vähän innoton ja ankea leikkikenttä, ehkä. Puuttuvan aidan korvannee ihan vierestä ohi kulkeva rautatie


Mutta ankea on lähiympäristökin kylämaisemien jälkeen. Täällä sitten puolestaan korkea betonimuuri antaa suojaa rautatien suuntaan. Mikähän lie tuon aidan tarkoitus?

Kierrätystä Siperian malliin




Tässä on kyllä kierrätyksen idea kohdillaan, mitä tulee talon rakennusmateriaaliin, mutta tuota heinajuttua mä en ihan ymmärrä. Sitähän on kohta piha täynnä räystäitä myöten. Eiks se meinaa enää löytää autoaan tuosta läjästä, vai?  Tai oisko se ettimässä neulaa heinäsuovasta?

Upeita kuvia pitkästä Siperiasta!

Naapurissa on tekeillä kasvimaa. Penkkien reunuslaudat jo valmiina.

Siperialaisen arkkitehtuurin omaperäisyyttä








"Elintasosiipi" siperialaisittain

Vanha pelargooniaa … on mummon akkunalla … akkunan alla …

Näihin aitoihin mä ihastuin. Ihan oikeesti. Niitä oli kaikkialla. Ja toteutettu milloin taidolla, milloin enemmänkin kekseliäisyydellä. Jokainen maapläntti oli tarkoin rajattu omaksi alueekseen… Eikä siellä ruoho todellakaan ollut vihreämpää aidan toisella puolen








Tämän voisi lisätä myös ketjuun : itse tehdyt kasvihuoneet. Sen otsakkeen alle olisi kyllä voinut kuvata tältä reissulta totisesti mitä ihmeelisempiä kätten työn ja ihmismielen rajattoman mielikuvituksen aikaansaannoksia

Harvinaisen ankean näköinen paikka, ihan puistattaa.

muoks. kommentti tarkoitettu yleensä näihin kuviin. Vois tehä tiukkaa muuttaa tuonne asumaan.  =O

Komposti, kaalimaa ja käymälä. Pitihän se ainoa näkemäni kompostikin kuvata.





Ja huussi  -   kuka sen nyt omalle pihamaalleen haisemaan laittais!

Tällä asemalla asemapäälliköllä oli viherpeukalo. Ihan uskomaton näky jo hieman karuiksi käyneiden maisemien jälkeen. Kukkarunsaus ylti laiturille asti. Kun yleensä asemilla ei nähnyt kuin jokusen villiintyneen ruohotuppaan, niin sitten yllättäen tälläinen rehevyys - ja ihan vaan rautatieasemalla jossain, ties missä.

Viimeinen asema ennen Mongolian rajaa. Passit kerätään pois ja niitä tarkastellaan jossain ihan useamman tunnin ajan. Meillä siis aikaa kuljeskella asemalla





tai käydä ihastelemassa odotushuoneen seinän kokoista mosaiikkityötä


tai käveleksiä kylällä

Aikaa oli myös käydä tutustumassa kylän puotiin ja tehdä tarvittavat hankinnat loppumatkaa varten





Vanhassa vara parempi. Edes taskulaskin ei ole täällä tarpeen.


 Aah mikä tuoksu. Mistä se tulee?  Sinne kiireesti!
Kujan varrelta rämähti portti auki, ja siinä ne oli. Ihanat piiraat. Ja ihan vielä lämpimät
Mikä maku!!! Mikä tuoksu!!! Junassa juhlahetki herkutellen liikkeelle lähtöä odotellessa.

Illan jo pimetessä passitkin palautettiin tiukasti silmiin katsoen. Juna pääsi viimein lähtemään kohti Mongoliaa. Kuusi päivää oli matkattu rataa pitkin. Kuusi päivää junaelämää. Enää kaksi päivää jäljellä.
Mutta hei - aamulla olisi herätys Ulan Batorissa. Upeeta!

jatkuu…

Vielä ollaan pysytty matkassa mukana, vaikka meinasikin tulla jännät paikat tuossa passintarkastuksessa! :wink:

Täällä odotellaan ihan täpinöissä matkan jatkumista!

Aivan ihania kuvia. Hassua, miten maisema on niin erinäköistä noin ruskan aikaan. Ja eri suuntaan matkatessa näkee asiat erilailla kun on asemilla eri vuorokaudenaikaan. Meillä esim tuo Mongolia-Venäjä raja ylitettiin pimeällä, muistaakseni noin puoliltaöin.



Mä ihastuin kovasti noihin venkuroihin taloihin ja etenkin just värimaailmaan mitä huitukkakin kehui. Mun kuvat on niin erityylisiä, niin laitan niitä vaikka jossain vaiheessa myöhemmin kun ei ne tänne sekaan oikeen sovi. Ja sit matka menis helposti sekaisin, kun mun kuvat on tosiaan toisesta suunnasta tultaessa.



Mä en näe noita maisemia ankeina, vaan mielenkiintoisina. Mutta en mä sinne kyllä muuttaa aiokaan :wink:

Ajatelkaas minkälaista oli virolaisilla joutua tuonne karkotukseen. Tai enhän mie tiedä joutuiko juuri tuonne mutta sinne suuntaan kuitenkin. Eikä siitä ole niin kovin pitkä aika.

Onkohan tuo heinäsuova kuva paikallinen “Hankkijan” rehutukkumyymälä.

Peltihalli talon katolla on tosi mielenkiintoinen, siinä on hieno veranta, grillikatos, taimipurkit ikkunalla, rappuset parvekkeelle…



Elintasosiipi rakennuksen aidassa on oikein tiilitolpat!

Ihania kuvia.