Kolmas kyppilitranen kattila keitetty tänään puolukkakurpitsa hilloa. Namia on tiedossa pakkasenkin paukkuessa.
Minulla on aivan verraton sosemylly kaikenlaisten soseiden tekoon. Se erottelee kuoret ja siemenet erilleen ja sillä saa helposti aikaan sileää sosetta. Jos teen mehumaijalla marjoista mehua veivaan marjamassan sosemyllyllä sileäksi ja siemenettömäksi hilloksi. Tänään veivasin omenasosetta ja kokeeksi keittämättömiä puolukoita. Omenat leikkaan neljään lohkoon ja poistan vain kannat sekä ne ‘‘karvat’’. Keitän lohkot pehmeiksi mehumaijassa ja sen jälkeen veivaan ne soseeksi ja kuoret sekä siemenet tulevat myllyn torvesta ulos.
Tässä meidän juniori veivasi muutama vuosi sitten tomaattisosetta keltaisista tomaateista.
Tomaatit sillä saa soseutettua ilman keittämistä eikä niitä tartte kaltatakkaan.
Tämmösen myllyn, jos jossain näkee, kannattaa hankkia. En vaan tiedä löytyykö niitä Suomesta.
Nyt ihmettelen, mitä tekisin sillä puolukkasoseella. Sekoittaisinko sen omenasoseeseen vai tekisinkö siitä jonkinlaista kuoretonta puolukkahilloa?
sekä sosemylly että sen käyttäjä näyttävät oikein näppäriltä:-)
minulla kun ei kumpaakaan tuollaista ole, piti taas tyytyä karvalakkimalliin. - kun lohkotuista omenista olin nirutellut nelisen litraa omena-minttumehua, otin vanhan puisen perunanuijan ja hieroskelin omenamassan marjakattilan reikien läpi mehukattilan puolelle. kahdesta maijallisesta tuli sen verran sosetta, vaikka en kovin perusteellisesti työtä tehnyt, että sain keitetyksi ihan tarpeeksi mintun makuista hyvää omenahilloa. lisäsin soseeseen puolet suositusmäärästä hillosokeria. ihan riittää tuokin määrä tekemään kaikki hillot kiinteiksi.
Minulla ois vielä varmaan maijallien omenoita keitettäväksi ja pihalla kasvaa ananas- ja suklaaminttua, joilla voisi kokeilla mehun ja soseen maustamista. En olekkaan vielä noille mintuille muuta käyttöä keksinyt kuin silloin tällöin teen mausteena.
Genesee, samoin mulla, tosin omenat vielä puussa ja mintun lehtiä aion kokeilla mausteena. Toiset satsit teen omena-marja-aroniamehua, se on taivaallisen hyvvää.
Viherpeukalo, yllättävä makuyhdistelmä! Uskaltaisikohan kokeilla? Minulla on vielä viinimarjoja, ehkä desi tai pari vadelmia pensaassa… omenoita kauheasti. Aroniaakin hieman… raparperiakin voisi olla vielä?. Mehun tekeminen omenoista kiinnostaisi, sillä hienoa sosetta olen jo tehnyt kattilallisen. Enkä jaksaisi kuoria, pilkkoa, perata yms omenoita ihan niin paljon. Maijaan omenat kai voi heittää kuorineenkin kunhan vaan paloittelee. Rupisia kohtia joutuu ehkä kuorimaan…
Kertokaahan vielä eroaako mehun, jossa omena olisi pääroolissa, tekeminen jotenkin viinimarjamehun tekemisestä. Kannattaako pulloihin juoksuttaessa siivilöitä kankaan läpi - tuleeko omenasta kovin sameaa. Viinimarjamehun valmistus maijalla on tuttua. Omenoita vietiin kotoa aikoinaan tuoremehuasemalle puristettavaksi, joten maijalla valmistus ei ole tuttua, vaikka olen sen soveltuvuutta omenamehuun pohtinut kyllä
Pikkasen kerääntyy sakkaa pullojen pohjalle, mutta ei se minua ainakaan haittaa. Omenat kannattaa lohkoa aika moneen osaan. Ei eroa teoltaan viinimarjoista tehdystä.
Voiko koristearonioita käyttää samalla tavalla kuin marja-aronioita?
Voi!
Kiitos Juti. Tuolla aikaisemmin kyselinkin, että mitä sä teet aronioista?
Kyssäkaali, marja-aronioista tulee aivan ihanaa hilloa. Parasta tulee, jos lisää muutaman omenan joukkoon, mutta se ei ole välttämätöntä. Sokeria pitää mun mielestäni laittaa valitettavasti aika paljon, ja keittämisen jälkeen kannattaa soseuttaa.
Mehukin on ihan älyttömän hyvää, mutta meillä juodaan aika vähän mehua, siksi teen yleensä hilloa. Ja kumma kyllä, meidän erittäin nirso neitimme tykkää yli kaiken justiinsa marja-aroniahillosta.
Anita kiitos vinkistä! Laitatko 2kg marjoja ja 1kg sokeria suhteessa, vai enemmän?
Enemmän 
Melkein 1:1. Tiedän, ihan hirveästi, mutta marja-aronia on sen verran kirpeä, että vaatii paljon sokeria, jotta siitä tulee oikeasti hyvää.
Selevä, laitetaan!
mä olen kuullut että aroniassa on hyvin paljon sokeria, mutta parkkihapot peittää sen maun. Itse olen tehnyt marmeladia (siis soseuttanut marjat) yhdistelmällä aronia-mustaherukka tai aronia-puolukka. Jotenkin sitä kaipaa hapokasta seuraa mauttomalle aronialle.
Aroniaa voi valmistaa niin, että ensin pakastaa sellaisenaan pienehköinä kerta-annoksina. Otetaan sulamaan yksi annos ja hienonnetaan se esim. sauvasekoittimella. Näin saadun tuorehillon sekaan lisätään maun mukaan vähän sokeria. Maku on ainakin minun mielestäni todella hyvä, kirsikkainen, ja paranee hillon seisottua jääkaapissa päivän pari.
Teenjuojan tapaan laitan myös mustista viinimarjoista sosetta !
Tuohan kuulostaa hyvältä. Pitääkin kokeilla, jos saan jostain marja-aronioita tänäkin vuonna. Ja unohdin kirjoittaa, että minäkin soseutan hillon sauvasekoittimella ennen purkittamista.
No niin, hain pulloja vanhempien talouskellarista. Eivät ole enää viime vuosina tehneet mehuja/vieneet omenia tuoremehuasemalle, joten haalin mukaan reilusti tyhjiä pulloja 
Kerrankin minua onnisti - pullot olivat puhtaina kannellisissa laatikoissa. Odotin jotain puolikaaosta ja pullojen etsimistä. Löysin myös käyttämättömiä lasisia hillopurkkeja.
Itse puuhiin voin ryhtyä vasta huomenna, että voin valosalla kerätä omenat, aronia, raparperit?