Tontti on rinteellä. Mäen päällä kasvaa kuivahkolla alueella mänty- ja kuusipuita. Alempana rinteellä on sitten ilmeisesti vanhaa peltoa jossa kasvaa jonkinlaista niittyä. Oma tontti ulottuu melkein mäen päältä alas asti ja siihen on siis perustettu nurmikolla oleva puutarha.
Olen suunnitellut oman talon rakentamista ja tätä varten olen tutkinut myytäviä tontteja. Tontille on toki lukuisia vaatimuksia, mutta yksi olisi soveltuvuus vakavahkoon puutarhaharrastukseen. Toiveissa olisi kasvattaa erilaisia jaloja lehtipuita, rhodoja ja atsaleoja, ruusuja ym. Havuista kiinnostavat pihdat ja marjakuusi. Lisäksi haluaisin kokeilla erilaisia harvinaisuuksia ja suomen oloissa talvenarkoja kasveja.
Minkä tyyppistä maa-aluetta kannattaisi etsiä puutarhasuunnitelmia silmällä pitäen? Minulla on tällä hetkellä kaksi mahdollista tonttia, joista olen kiinnostunut. Molemmat sijaitsevat haja-asutusalueella ja ovat järven rannalla. Toinen sijaitsee harjun rantaan laskeutuvalla sivulla. Ranta ja sinne laskeva rinne on etelä-länsi suuntainen. Maasto on hiekkaista ja tontilla kasvaa pääasiassa koivua ja mäntyä. Toinen on ilmeisesti vanhaa peltoa. Tontilla kasvaa pääasiassa koivuja, korkeaa heinää ja erilaisia luonnon kukkia. Paikoitelleen tontti on hoitamattomanakin aika kivan kukkakedon näköinen. Harjutontin koko on 8000m2 ja koivikko tontin on reilut 25000m2. Eli molemilla on kokoa reilusti ja jälkimmäisellä jo sen verran, että voisi perustaa vaikka pienimuotoisen arboretumin. Tämän kuvauksen perusteella, kummallako tontilla olisi luultavammin otollisempi maaperä puutarhaharrastukselle? Monista lehtipuista sanotaan, että ne vaativat syvämultaisen maan. Voisiko siis olla, että tuo hiekkaisella harjulla sijaitseva tontti ei olisi niin sovelias? Toisaalta sellainen maaperä varmaan läpäisee vettä melko hyvin.
Metsäpuutarhaan pitäisi saada kävelypolut. Näin koko metsä ei polutu rumaksi, vaan ainoastaan poluilla saisi kävellä.
Vaihtoehtoina on pitkospuut tai hakepolku. Hakepolku olisi halvin ja tulisi omasta takaa oksasilppurista. Onko kokemuksia hakepolusta? Laittaisin hakkeen maahan ilman mitään kangas tai muovikalvoja. Onko tarvetta jollekkin kankaalle? Pururadatkin ovat hakesilppua.
Meillä on poluilla haketta ilman mitään kankaita.
Tämä on kuivahkoa kangasmetsää, niin hyvin toimii, tosin haketta pitää lisäillä aina muutaman vuoden jälkeen.
Osa maatuu, osa häviää muuten vaan ja osa tulee haravoitua, kun poistan risuja ja käpyjä.
Pitkospuut on märänkelin aikaan liukkaat, pitäs laittaa kaidepuu ainakin toiselle puolelle polkua.
Omalla polulla on yks silta pitkospuista ja siinä kaiteet molemmin puolin, siltikin varoen on kuljettava.
Hake on hyvä mutta maatuu joten lisättävä melkein joka vuosi.
Kertaheitolla valmis tulee kun laittaa kankaan ja sen päälle sepelin mutta onko se sittä metsäpolkuun tarpeen on jo toinen juttu.
Kuivalla metsäpohjalla ei tarvitse välttämättä mitään kun merkkaa alkuun polun paikan ja alkaa kävellä niin muotoutuu ihan itekseen.
Riippuu tietysti siitäkin kuinka paljon sitä polkua päivittäin käytetään.
Metsäpolulle käy hyvin sahajauhot jos sitä on. Eikö ne ainakin ennen pururaat ollu sahajauhoilla päällystetty. Tietty sekin maatuu.
Kiitos vastauksista.
Haketta tulee jatkossa omasta takaa, kun pudonneet oksat laitettaisiin oksasilppuriin. Ne voisi kiikuttaa suoraan polulle kompostin sijasta. Tarkoitus tehdä sellainen metsäpuutarha, jossa kuitenkin isot oksat poistetaan ja sopivissa kohdin voi olla avoimempaa ja esim. tonttien rajalla pusikkoisempaa näkösuojaa. Pelkästään luonnonkasveja. Mukavaa puuhastelua.
Tontin luonnonpuista sen verran, että itse suosin tyyliä, että oksat lähtee alhaalta asti. Puiden alaoksia ei karsita. Esim. kuusten alaoksia. Ajan myötä siitä tulee jännän näköistä. Kun kuusi kasvaa isoksi niin kuusen tyvelle jää aivan mahtava suojainen oleskelutila kun oksat kasvaa näksuojaksi ympärille alhaalle asti. On selvä ettei nurmikko kasva tällä varjoisalla alueella. Ison kuusen “keskiosassa” meillä oli aikoinaan nuotion paikka.
Valitettavasti tässä alkaa puut olemaan niin isoja että pitää suunnitella niiden kaatamista lähimmän 10 vuoden aikana.
Jos ajattelee tehdä lehdon, niin ei juuri saa minkäänlaista puuta kaataa. Antaa luonnon hoitaa asia. Minulla on tässä muiden puiden yhteydessä lehto. Se on myös tosi “hämyinen” paikka kesällä, ei juuri aluskasvillisuutta. Siinä kasvaa pienempiä kuusia rajaamassa, lisäksi, leppää, koivuja ( joita pitää alkaa poistamaan isoimmasta päästä) haapaa, yksi pihlaja ja pajua. Paju on yllättävän hyvä kasvi lehtoon. Sillekin muodostuu tiheä latvus.
Kiitos vastauksista. Olen samaa mieltä, ettei puita kannata karsia luonnottomiksi. Minun on tarkoitus perustaa juuri luontopuutarha eikä puisto.
Luontopuutarha hakee minulla muotoaan. Ajatuksena olisi, että isot pudonneet oksat poistettaisiin, jotta kenttäkerroksen kasvit voisivat paremmin. Kilpailevia puuntaimia karsittaisiin ja paikoin suosittaisiin tiettyjä lajeja esim. kieloa jossakin kohtaa puutarhaa. Paikoin olisi avoimepaa, mutta olen suunnitellut myös oikein pusikkoisia kohtia esim. lintujen suojaksi.
Tontti olisi tarkoitus jakaa muutamaan alueeseen nykyisen vallitsevan kasvillisuuden mukaan. Lehtomaisessa paikassa kasvaa lähinnä haapaa ja tuomea sekä koivuja lisäksi komeita taikinanmarjapensaita. Istuttaisin muutaman tammen, jotka kasvattaisin suorarunkoisiksi leikkaamalla. Lisäksi istutan yllättävän valinnan nimittäin terttuseljan, josta aion leikkaamalla kasvattaa puumaisen. Pensaina suosisin vallitsevaa taikinanmarjaa sekä istuttaisin lehtokuusamaa. Kenttäkerrokseen heittelisin valkovuokon, sinivuokon sekä mustakonnanmarjan siemeniä. Kalkitsisin maata, jotta lehtokasvit pärjäisivät mahdollisimman hyvin. Levittäisin lehtoon myös puutarhalannoitetta, josta lienee hyötyä. Toisin lisää multaa ja levittelisin pintaa. Mitä istuttaisin näkösuojaksi naapurin tonttia vasten etelän suuntaan? Ei saisi kasvaa liian korkeaksi, jottei liikaa varjostaisi. Mieluiten 3m korkea olisi maksimi. Emäksiseen lehtomaahan sopisi marjakuusi, mutta kasvaako tarpeeksi korkeaksi, tavoitteena olisi 3m korkea näkösuoja muutamaan kohtaan, toisaalta sen myrkyllisyys mietityttää. Tuija ei sovi kalkkimaahan tietääkseni, mutta ehkä sen kasvupaikat voisi erikseen lannoittaa.
Muuten tontilla on tuoretta ja kuivaa kangasta. Näillä kohdin istuttaisin Naapurin tontin rajaseudulle, kuitenkin reilusti omalle puolelle kuusia. Mitä muuta kannattaisi näkösuojaksi harkita?
Koiranheisi ja korpipaatsama ainakin ovat suomessa luonnostaankin lehdoissa kasvavia pensaita.
Minulla on havumetsäinen puutarha.
Ja tyttärellä rehevä joenranta lehtopuutarha, eli minun aiempi puutarhani.
Kummasakaan ei ole lannoitettu , eikä kalkittu, eikä myöskään lisätty multaa, sen mukana tulee liikaa rehevyyttä ja helposti rikkaruohojen siemeniä.
Omaa metsääni olen siistinyt suotuisaksi varpukasveille lähinnä poistamalla heinäkasveja ja metsämaitikkaa.
Molemmat alkoi rehottaa kun ympäriltä metsiä harvennettiin rajusti.
Luonnostaan täällä kasvaa myös paljon oravanmarjaa ja erilaisia saniaisia.
Sekä mustikkaa, puolukkaa, variksenmarjaa, kanervaa, juolukkaa jne
Metsäpuutarha on paras antaa olla vaan, se kärsii esimerkiksi haravoinnista ym, eli ei liikaa siivoamista.
Meinasin aikoinaan tappaa massiiviset valkovuokko kasvustot liian innokkaalla haravoinnilla.
Itse Kerään kävyt ja oksat varovasti metsästä, koska haluan mieluummin sammalpohjaa kuin heinikkoa.
Niin ja olen kyllä poistanut isoista kuusista alimpia oksia.
Täällä on niin paljon puita, että kulkeminen olisi muuten mahdotonta.
Pikkuhiljaa on pihasta myös poistettu kuusia ja mäntyjä jätetty enemmän, koska tällä seudulla kuusissa on paljon lahovikaa.
Eli maannousemaa, kuten sitä olen kuullut kutsuttavan, osa kuusista on jo kaatunut itsekseen myrskyissä.
Minulla on kitunut henkihieverissä koiranheisi etelän puolella. Oikein paahteinen helleakaan. Ei ole tykännyt olostaan. En ole keksinyt sille sopivaa paikkaa ja niin on saanut olla paikallaan kirvojen syötävänä. Kaiken lisäksi se vielä aiheuttaa pikkulintujen (kirjosiepon) kuolemia. Ilmeisesi kirvoja tulevat syömään ja sitten lentävät olohuoneen ikkunoihin.
Tälle koiranheidelle ei oikeastaan olisi tilaa kuin pohjoisen puolen lehdossa. Tai sitten pitäisi viedä johonkin muualle koko tontilta. Ensin leikkaisi alas ja sitten veisi juuripaakun jonnekin kauas.
Olen saanut tuon kasvin ja siitä on tullut elämää suurempi asia, enkä voi sitä hävittääkkään. Pitäisi siirtää se 40 kilometrin päähän. Mutta… Ei olisi pitänyt ottaa aikoinaan koko kasvia vastaan.
Koiranheisi viihtyy kosteassa maassa, ei paahteessa.
Jos se kasvaa kuivassa paahteessa se saa kirvoja.
Se on tosi kaunis oikeassa paikassa ollessaan.
Tontin reunalta kaadoin viime kesänä pajupuskan, sen seasta löysin hennon koiranheiden. Jospa se vahvistuu saadessaan valoa. Nätit marjat on syksyllä.
Mitä istuttaisitte metsäpuutarhaan näkösuojaa tuomaan. Tarvetta olisi noin 3(-5) metriä kasvavaksi pensaaksi, jota ei tarvitsisi leikata. Tiedän, että pilaa metsäpuutarhan ideaa, mutta Suomen luonnossa oikeastaan kuusi ja kataja ovat ainoita vaihtoehtoja. Kuusen ongelmana on jatkuva pituuskasvu, jolloin alkaa varjostamaan etelärajalla ollessaan koko metsää. Kataja taas on niin hidaskasvuinen, ettei se ole vaihtoehto. Kuusta voisi toki leikkailla, mutta ei siitä hienoa tulisi. Jos istuttaisi marjakuusen tai tuijan. Onko marjakuusesta kokemusta? Istus olisi aukean reunaan etelän suuntaan, eli valoa saisi paljon. Ei kostea muttei aivan kuivakaan paikka. Tuore kangas/lehto.
Miulla on joskus vuosia sitten penttiläiseltä saatu marjakuusi puuhamaalla aurinkoisessa penkissä. Ei mitään kevät vaurioita. Kääpiökuusilla samassa paikassa on.
Minullakin on marjakuusi aurinkoisessa paikassa ja hyvin on voinut ja leikkaan sen vuosittain pienemmäksi ja sitä on kiva leikata kun se ei pistä, vuosikasvu on pehmeää. Kaverina on pensasmustikkaa ja kaartiokuusi ja hunajamarja pensasta…kannon ympäri siis ryhmässä kaikenlaista.
Kiitos vastauksista.
Yhdellä sivulla on aivan avointa maata etelän suuntaan. Näkösuojaksi pitää saada ikivihreää. Tällä puolen ei ole metsäpuutarha. Jos maksimikorkeus olisi 5 metriä, olisi se optimaalinen. Ei tarvitsisi leikata ja suojaisi hyvin. Kartiotuija taitaa olla valinta. Se kasvaa mukavan tuuheaksi eikä periaatteessa tarvitsisi leikata. Leikkaus toisi kyllä tuuheutta.
Metsäpuutarhan puolella on vanhoja kuusia, joista alhaalta lähinnä runko enää antaa näkösuojaa… Ajattelin joihinkin kohtiin istuttaa sitten marjakuusta, jos se kerran kestäisi varjoa. Istuttaisikohan sen aivan etelän puolen reunaan, jotta saisi valoa? Sitten siitä enemmän pimeämpään metsään päin voisi istuttaa halvempaa taikinanmarjaa, joka toisi samalla kulkuestettä. Lisäksi voisi istuttaa metsäkuusta sinne tänne. Radikaalinmpi ratkaisu olisi vetää metsäpuutarhan tontin reunasta kaikki isot puut matalaksi ja istuttaa ihan uusi kuusi-aita, jota leikkaisi. Olisi iso työ ja taitaa jäädä tämä vaihtoehto pois.
Onko kenelläkään vinkata puutarhafirmaa, joka on erikoistunut tällaisiin luontopuutarhasuunnitelmiin Satakunnassa? Voi laittaa vaikka yksityisviestinä
Suosittelen sinulle myös hemlokkeja varjoisampaan suojaisaan kohtaan.
Ne ovat ihania, mutta ei kestä paahteessa kevätahavaa.
Eikä muutenkaan ehkä kylmimpiä tuulia.
Kasvavat hyvin ja nopsaan, kunhan vauhtiin pääsee.
Minun kolme puutarhaa on olleet kaikki erilaisia.
Ja kaikissa on ollut hyvät ja huonot puolensa.
Olen pyrkinyt menemään aina paikan mukaan.
Satakunnan alueella, eli porissa on ainakin paratiisin taimitarha, en tiedä tekeekö he suunnitelmia, mutta siellä on monipuolinen taimivalikoima.
Kannattaa ehdottomasti tutustua muihinkin tuijalajikkeisiin kuin näihin yleisiin, mäkisenmäen taimistolla on ainakin suuri valikoima erilaisia tuijia ja muitakin havuja.
Tässä pari keväistä kuvaa minun metsiköstä.
Olen kaivanut noita kallioita vähän esiin sammalen alta, muualla haluankin pihan sammaloituvan, niin välttelen metsässä haravaa, käsin vaan kerään roskat ja nypin ylimääräiset heinät.
Tällä tavoin on melkein koko metsä muuttunut sammaleiseksi ja puolukka-mustikka- kanervapohjaiseksi.
Ei voi mitään. Minua järkyttää aina, jos kallio on kynitty ja putsattu paljaaksi. Tämä on toinen kerta kun tulee vastaan. Ensimmäisellä kerralla osui aika lailla lähemmäs. Kielsin heti kallioiden “parantelemisen”, samalla kielsin puiden kaadon, risujen repimisen, varpujen, heinien siirroon, taiton, ojan kaivamisen, per*e edellä katolle menon, ja ylipäätään kaiken mitä vaan keksin, koska enhän voinut olla varma, tai tietää, että mitä seuraavaksi ollaan tekemässä?
Kylläpä olet kovin kohtelias. :crazy:
En minäkään kaikesta tykkää, mutta harvoin “vittuilen” muiden ihmisten tekeleistä.
Eikä kaikesta tarvii pitääkään, pääasia että itse tykkää.
Joskus on ihan fiksua olla hiljaa, mieluummin kuin sanoa, että hitto kun on kamalasti tehty. 
No ei mun maailma tästä järky, hissukseen katselen millainen pihasta muokkautuu.
No ei tässä kyllä oo kovin kauheena “paljasteltu”.
Tuon yhden kiven tuohon kaivoin esiin, eli oisko 3 neliötä.
Taaempi kallio paljastui taannoin ihan itse, kun hämähäkkijuuristoinen puu oli kaatunut sen päältä nurin, vieden koko pinta-alueen mukanaan…
Iso osa meidän tontista on kallion päällä.
No makunsa kullakin sanoi Musti kun P…n nuoli.
Eli minä tykkään kyllä näkyvistä kivistä ja kallioistakin.
Ja tykkään myös puolukka-mustikka varvustosta enempi kuin asua heinikossa.
Metsä alkoi kovasti heinittyä, kun meidän tontin molemmille puolille tehtiin hakkuut.