Asioita voi ilmaista monella tapaa.
Rakas pentti ystäväni Kyssis ei tykkää monestakaan jutusta mistä minä tykkään, ei edes kukkien väreistä.
Ja asiasta on usein puhuttukin keskenämme, silti hän sanoo sen aina hyvällä ja se ei tunnu ikävältä.
Ja vaikka me ollaan ihan erilaiset , me tykätään toistemme jutuista ja pihoista juuri siksi koska ne on sen toisen tärkeät jutut ja kuuluu Hänelle., se on ystävyyttä. 
Koti on aina ihmiselle pyhä asia, ja oletan että tällaisella palstalla myös puutarha.
Siksipä varon visuusti jakamasta ikäviä mielipiteitä kuitenkin osittain jo tutuiksi muodostuneiden ihmisten tekemisistä, vaikka eivät olisikaan mieleeni.
En todellakaan oleta, että pihani olisi ihmeellinen tai erikoinen kenenkään muun mielestä, mutta minulle se on erikoisen rakas ja tärkeä kaikin tavoin.
Ja lämpimillä ilmoilla istuskelen mieluusti tuolla nakupelle kivelläni.
Tällä tontin muodolla tästä pihasta ei kummoista saakaan, siksi usein iloitsenkin niistä omaan makuun kivoista pienistä jutuista.
Pitänee pidättäytyä jakamasta kuvia, vaikka itselleni kuvat ovat aina olleet suurin inspiraation lähde.
Ja palsta olisi mielestäni todella ankea ilman lukuisia kuvia, joita täällä jo onkin.
Kesäisin varsinkin kuljen lähes aina kameran kanssa, tiiä mitä kivaa sitä sattuu näkemään kulkiessa.
Pääsääntöisesti kuitenkin tykkään itse lähes kaikista täällä näkemistäni kuvista tavalla tai toisella.
Mutta minä olenkin herkkä ja hempee, ikuinen optimisti.
Jos ihminen on amatööri, niin se on amatööri, ammattilaiset tehkööt ammattipuutarhoja.
Minä jatkan omaa näpertämistä omalla tyylilläni ja nautin metsän tuoksuista, linnun laulusta ja olemisesta.
Ja sitten itse asiaan, minun tarttis itsekin saada vähän uusia taimia tuohon tontin reunamille.
Vaikka siitä lähti vaan nuo kolme huonoa taloon päin kallistelevaa ja sairasta puuta pois, niin kovin tyhjän oloinen on tuo kohta.
En vaan ole vielä keksinyt , että mitä laittaisin siihen.
Pitää saada ensin nuo pölkyt sieltä klapitettua.
Tuossa kohtaa on tuota hikisen nahkeeta hiesumaata, joka kuivuttuaan pölisee hulluna.
Se pitää kyllä kauan kosteutensa, mutta en usko, että on kovinkaan ravinteikasta.
Ja nyt kuusien poiston myötä siihen paistaa aurinko melkein koko päivän ja pohjoistuulet kurittaa.
Ei oo konnanmarjoja, pelkään että haukut syö.
Eikö ne ole aika myrkyllisiä?
Mieli tekisi tilata erilaisia vuorimäntyjä lisää, vähän korkeammaksi kasvavia.
Löysin puolasta kivan taimiston, mutta en tiedä onko liian hankalaa tilata.
Ehkä vaan rohkaistun ja laitan sähköpostia. :ermm:
No sitä hietaa se sitten on.
Kuivana ihan pölyä.
Ja vaikka kuin olis kuivaa ja kaivaa kuopan niin jo 10cm syvyydessä on nahkeaa.
Laitoin sähköpostia puolaa, saa nähdä mitä vastavat. :w00t:
Tuo aralia minulla onkin, juuri tuo sama lajike.
Ei nuo kyllä siitäkään marjoja oo syönyt.
Muistelen vielä sitä, kun mökin edustan kalliosta eräs henkilö riipi sammaleen pois. Olin liian kiltti. Olisi pitänyt laittaa parin tonnin lasku perään. Olisi oppinut toteuttamaan kauneusihanteitaan omilla maillaan.
Repe ja Hilmakin tykkää makoilla kivillä ja kallioilla.
Vaikka heillä on paksu turkki, kai se kuiva lämmin kallio on kiva.
Hilma varsinkin inhoaa märkää, vähän aikaa sitten hän ei meinannut mennä millään takapihalle, kun polku oli märkä.
Minulle oli suuri yllätys kun puun kaaduttua alta paljastui vitivalkoinen kallio.
Olen tottunut , että varsinais-suomen kallioperä on punaista graniittia tms.
No valkoisuus on jo kyllä himmentynyt, mutta silloin heti kun puu lähti se oikein hohti valkoisena.
Kulkureiteillä kallio on hankala, koska se on sateella petollisen liukas.
No yli puolet meidän tontista on aika naturaalitilassa ja tuolla tien toisella puolella en ole tehnyt mitään muuta kuin ottanut yhden tielle kaatuneen rangan pois ja laittanut linnun pönttöjä.
Siellä on pari kaatunutta puutakin lahoamassa.
Siellä on myös kaikkein korkeimmat kumpareet ja aurinkoisin ja kuivin paikka koko tontilta.
Se jää rasitetien taakse, niin se vaan on siellä, kun koirien aitakin rajoittuu tiehen.
Kumpareesta on se hyöty, että naapureiden hakkuiden jälkeen moottoritien ääni kuuluu paremmin, mutta kallio blokkaa suurimmat siitä sentään pois.
Puolasta vastattiin jo. 6 taimea pystyy lähettämään yhdessä laatikossa.
Kerton sitten miltä näyttää ja saapuivatko hyvin perille.
Maksan tänään laskun, niin ehkä jo ensi viikolla saan taimet. 
https://www.szmaragdoweogrody.pl/
Täältä tilasin taimia.
Oli mahtava valikoima havupuita ja paljon muutakin.
Mikäli taimet ovat hyviä ja saapuvat hyvin perille, taidan tilata uuden kuorman lisää.
6 taimea 5 vuorimäntyä ja 1 kuusi ja 125 euroa maksoi toimituskuluineen.
6 mahtuu heidän lähetyslaatikkoon, en edes tiedä, varmaan konttirahtinakin isompaa laittavat, mutta tämä tulee nyt.
Pystyin jopa maksamaan euroina, eli ei tullut pankin muuntokuluja, vain 6 euron ulkomaankäsittelymaksu, joka menee OP bonuksista.
Jos ei onnistu, niin olen 125 euroa köyhempi ja entistä varovaisempi. :rolleyes:
Kovasta pinnasta ääni vaan heijastuu ja jatkaa kulkuaan. Pehmeä pinta imee sen itseensä.
Laitan kyllä.
Minäkin haluan näistä vähän näkö-ja tuulensuojaa, siksi otin noita vähän isommaksi kasvavia.
Eli Columnaris ja Pal Maleter mm. tulossa.
Olen päätynyt siihen, että ostan metsäpuutarhaan japaninmarjakuusia. Näin siksi, että sopivat varjoon ja lehtomaiseen maahan kasvamaan eivätkä kasva avain liian suuriksi. Tuolla lukee, että voivat kasvaa 5m korkeiksi, mahtaako Suomessa kasvaa niin korkeiksi? Tavoitepituus olisi juuri 5m seutua.
Minä ostan aina syys alesta havuja ja puita ja nyt tuskailen havurinteen kanssa kun ahneuksissa ostin liikaa ja nyt pitäisi joko leikata tai siirtää …koska ne kaikki lähtikin kasvamaan toisin kuin oletin. Tein metsäisen rinne istutuksen jossa kaikki on erillaisia havuja vain yksi kääpiöivä mini alppiruusu komeilee koko alueella kun havut peitti grönlannin hanhikitkin.
Enpä tiedä tuleeko kysymykseni oikeaan ketjuun, mutta siirrettäköön jos tarpeen. Haaveilen aikanaan, kauan ennen meitä jonkinlaisessa viljelyssä sen jälkeen lammaslaitumena ja lopulta lähinnä joutomaana olleen tontin osan vähittäisestä muokaamisesta metsäpuutarhan/ pienen kotiarboretumin suuntaan.
Pitkänomaisen suorakaiteen mallinen, n. 60 x 20 m alue rajautuu idässä pajujen ja koivujen muodostamaan tiheikkökaistaleeseen, etelässä tiehen, jonka reunasta kaadettiin ylikasvanut orapihlaja-aita, lännessä meidän pihatiehen, jota reunustavat poppelit ja muutama vaahtera sekä lukuisa joukko juurivesoista lähteneitä yritteliäitä nuoria poppeleita. Pohjoiseen alue viettää loivasti alas, ja ilman varsinaista rajaa liukuu meidän enemmän tai vähemmän hoidettuun piha-alueeseen.
Lupiineja olemme niittäneet parina kesänä ja sitä on tarkoitus jatkaa. Poppelitiheikköä harvennettiin kevättalvella jättäen alueen keskelle muutamat isoimmat ja tietenkin pihatien puukujanteen puut rauhaan. Rangoista ja risuista ajattelin viritellä jonkinlaista laho/risuaitaa maantien reunaan, mies ei enää halua orapihlajaa takaisin, risuaitaan voisi kenties upottaa sen puskemat piiskat myös.
Alueen keskelle haluaisin istuttaa harvakseltaan joitain lehtipuita, ainakin jalava, tammi, saarni ja lehmus ovat mielessä. Pyökistä myös haaveilen, mutta ollaan III- vyöhykkeellä, sitä tuskin ensimmäisenä uskallan yrittää.
Se kysymykseni: maa on savimaata jonka päällä peltomullan oloista kamaa, budjetti puiden hankintaan niukka. Tajuan toki, etten varmaan ehdi näkemään puita kovin suurina koskaan, mutta olisi kiva jos ne ehtisivät saada edes jonkinlaista mittaa elinaikanani.
Kannattaako hommata pienempiä taimia vaikka kaikkia yksi ja kokeilla kuinka pärjäävät, vai onko järkevämpi hommata vähitellen, jolloin on kenties varaa isompiin?
Olisiko teillä ehdotuksia, mitä muita puuta/pensaita alueelle voisi laittaa? Tavoitteena kuitenkin pitää alue luonnollisen oloisena, eli mitään kovin eksoottista en sinne ole ajatellut.
Savonlinnan taimistossa on monenlaisia puuntaimia tarjolla, eikä hintakaan päätä huimaa.
Saattaa se pyökki teidän leveyksillä mennä.
Puput tykkää hulluna pyökistä, en uskalla kesälläkään poistaa verkkoa.
Onko hevoskastanja sinulle liian eksoottinen? Siinäkin ois rusakoille herkkua:crazy: Lehtikuuset, minusta kivoja myös, Marjaomenapuuta, pihlajaa, tuomea tai jotain muuta kukkivaa reunamille. Ootko ajatellut sekaan jotain pensasta laittaa,niitähän on sitten jos vaikka mitä.
Voehan, en itse ole nähnyt viisimetrisiä marjakuusia täällä, mutta en tiedä onko täysin mahdotonta, että kasvaisivat niin korkeiksi jos paikka on suotuisa.
En minäkään ole nähnyt kuin 2-3 metriä korkeita marjakuusia enimmäkseen.
Voi olla että kasvavat suuremmaksikin ja ehkä näkemiäni on leikattu.
Suosittelen edelleen, jos korkeampia haluat tutustumaan myös erilaisiin tuija lajikkeisiin.
Tuija on paljon muutakin kuin brabant ja smaragd tuija, kuten monilla tulee mieleen.
Tosi moni, joka on sanonut, että hyi yök tuijia, ovat hämmästyneet nähdessään erilaisia lajikkeitani ja jopa tykänneet niistä päästyään yli tuijakammostaan.
Ja tuijassa on se hyvä puoli marjakuuseen verrattuna, että ei ole myrkyllisiä marjoja.
Syysalennusmyynnissä voi saada puita jopa miinus 70 % ja serkkulikka joka on akronomi ja työskentelee itse puutarha alalla … on minua neuvonut hankkimaan puut mielummin syksyllä ja suojaamaan myyrä verkolla ja aitaverkolla…siis lehtipuut ja viimesimmän anopin muisto kirsikan suojasin myyräverkolla myös istutus kuopankin ja nakkelin sinne valkosipuliakin ja kanan kakkelia ja toivon että nyt lähtee kasvamaan.
Lehtikuusi on kyllä kaunis, mutta sen neulasista ei moni tykkää, varsinkaan jos niitä kulkeutuu katolle. Pojan perheen ostaman talon lähellä kasvoi valtava lehtikuusi, se sai lähdön juuri katolle leviävien neulasten takia. Se oli niin suuri, että kun moottorisahalla kiersi rungon, ei laippa yltänyt keskelle. Se piti työntää kumoon kaivurilla, keskellä oli niin paljon ehjää puuta.