"nyhtäset vaan varresta sipulin ylös". En suosittele tuota menettelyä. Ainakin meillä on sen verran savista ja tiivistä maata, että varsi repeää sipulista irti ja sipuli jää maahan, en ole edes yrittänyt tuollaista korjuuta. Varret leikkaan n. 8 cm tapeille, sitten lapiolla tai talikolla n. 10 cm sipulirivistön vierestä pystysuoraan maata kohden pisto, nosto ja kas, siinä sipulit on varresta kiinni pitäen helposti löydettävissä. Ravistele mullat pois ja jätä kuivumaan ilmavaan, pakkaselta suojattuun paikkaan. Olen antanut varrentynkien olla paikallaan talven, sillä minä en hautaa gladioluksen sipuleita turpeeseen tai mihinkään muuhunkaan. Ne saavat olla siltänsä avoimissa laatikoissa 5-10 asteen lämpötilassa. En ole kokeillut, mutta pelkään, että varsien liian lyhyeksi leikkaaminen syksyllä saattaa kuivattaa sipulin. Tuollainen 8-10 cm tynkä kuivuu omia aikojaan. Ennen seuraavaa istutusta olen varovasti irrottanut vanhat tyngät pois.
Katsotaan, eihän se nyt sentään ole ihan vielä ajankohtaista...
Pari päivää sitten otettu kuva - tästä se lähtee.
Ja tänä aamuna otettu kuva
Aamulla oli tämäkin aloittanut kukinnan
IHANIA!!!!!
Omissani ei ole yhtään kukkavanaa näkyvissä, esikasvatuksesta huolimatta 
Sama täällä 
. Mutta odotellaan, jospa ne kukat sieltä tulee.
Onpa Temsukalla miekkaliljat jo pitkällä. Tänään huomasin omissani(punaisissa) jo hieman väriä. Nuo punaiset kukkivat aina ensimmäisinä ja valkoiset vasta viimeisinä. Muut siltä väliltä.
Ruukussa esikasvatetut gladiolukset kukkii täyttä häkää. Tässä yksi.
Mielenkiintoista mitoittaa miten kauan gladiolus ilahduttaa kukillaan. Nyt tämä kukkii näin.
Nämä gladiolukset aina hymyilyttää. Isäntä oli mekaanikon kanssa Floridassa ja halusi tietää mitä tuo tuliaisiksi ja minähän tietenkin pyysin kukkasipulia tai siemeniä. Siellä oli sitten nämä karut urhot kovasti olleet asialla ja etsineen huolella kauniita kasveja ja aika kauniita löysivätkin. Mutta minua aina hymyilyttää kuvitella se sipulinvalintatilanne.
Juuri tuollaiset hauskat tarinat tekevät noista gladioluksista aivan erityisiä ja arvokkaita. Eipä silti-ovat kyllä muutenkin upeita. Pidä hyvä huolta niistä, että muistuttavat tuosta tarinasta pitkään 
. Taustalla vasemmassa yläkulmassa näkyy olevan "linssiludekin"-tuo on tyypillistä kissoille:pakkaavat tälläämään itsensä sopivasti hollille, kun kuvataan
.
Tänään aukesi tällainen vähän erikoisempi.
Oi miten kaunis. Kunpa löytäisi tuota väriä joka myös kukkisi tuon värisenä (kaikki syvänpunainen jota hommaan osoittautuu haaleanlilaksi). Kermanvalkoinen kiinnostaisi myös.
Minulla on muuten kasvarissa esikasvamassa jotain miekkaliljan pikkuisia sivusipulia. Aion kokeilla millaisiksi tulevat. Löysin ne kun purkittelin kasveja suurempiin.
Tässä Temsukalle hieman punaisen mallia. Nämä "Flammentanzeiksi"(=liekkien tanssi) kutsumamme gladiolukset aloittavat aina ensimmäisinä. Tulossa on vielä sinililat. 
Wow. Koska te, joilla gladiolukset jo kukkivat, olette aloittaneet esikasvatuksen? Itse laitoin 22.4., eikä kukkavarsista ole vielä merkkiäkään.
Maaliskuulla ensimmäiset pilkistelivät mullasta talvetushuoneessa, huhtikuulla vein kasvihuoneeseen jossa oli pakkasvahti.
En viitsi esikasvattaa,laitoin suoraan maahan 12.5 ja nyt muutamat nupulla,varmaan ekat alkavat aukeileen muutaman päivän päästä.Mielestäni ehtii oikein hyvin suoraan maahan ainakin tällä kolmos vyöhykkeellä ja säästää työssä yhden vaiheen.
Minäkin laitoin suoraan maahan, kun minulla ei tuota kasvihuonetta (vielä) ole. Upotin sipulit maahan toukokuulla. En muista tarkkaa päivää. Asustan täällä II:n ja III:n välimaastossa. Paikka on aurinkoinen ja lämmin ja mullassa on voimaa. Samoin tein daalioille. Kyllähän ne tulisivat kukkaan hieman nopeammin esikasvatettuina, mutta ehtii sitä näinkin.
En ole tiennyt, että noita on sinisiäkin 
, kauniita ovat kaiken väriset, mutta noita sinisiä en ole ennen nähnytkään.
On se niin väärin, miksei mulla sitten ole yhtä ainutta kukkavartta vielä, komeita lehtiä vaan. 
*polkee jalkaa*