Maalattu pinta on varmaan se asian ydin, kunnon pohjalla pysyy. Liukas ja niljakas muovi ei toimi kirjoistualustana, ei ikuna -eikös semmonen pursuu vaikka silikonitisseistä kudokseen?? Ei ole itellä kokemusta - mutta isot tytöt esson takana on siitäkin puhuneet
samat konstit sisällä kasvatettavilla, mutta pihalle syksyllä kylvettäville ei onnistu meillä. harakat nostelevat alta aikayksikön pitkälläkin varrella varustetut nimilaput ylös ja sekaisin. - olen ensimmäisen sotkusyksyn jälkeen oppinut piirtämään kartan ruukuista, nimennyt kunkin ja kiikuttanut kartan mökkiin piiloon siivekkäiltä.
Ajatteleppas, jos harakat oppisivat lukemaan karttaa...
Kävin tänään hakemassa liiteristä kuuma-/kylmä laminointilaitteen ja kosolti laminointiarkkeja (lukevatkohan liiteriläisetkin Penttiä, kun vasta reilu viikko sitten laminointilaitetta täällä haikailin).
- No nyt tarttee lukaista käyttöohje ja sitten koettaa, osaanko. Jännää.
Pikkanen kasvilappujen laminointiin liittyvä käytännön kysymys: oottako laminoineet kasvilappuja jokaisen erikseen, yksi kerrallaan, vai monta lappua yhdelle A4-arkille, jotka sitten leikkaatte irti.
Jos tuollaisen laminoidun A4 arkin leikkaa pahvipuukolla onko vaara, että kosteutta pääseen väliin ja lappu tuhraantuu.
- Mulla on vain musteruisku, ja sen printti levähtää pienimmästäkin kosteudesta. Pitäiskö nää nyt printauttaa jossakin värilaaserilla vai mitä mieltä ootte?
Juu noin minäkin teen. Excelillä teen nimilaput, tulostan, leikkaan irti toisistaan, ja asettelen muovin väliin noin sentin päähän toisistaan (eniten kärsivällisyyttä vaativaa, tulevat mokomat sähköisiksi). Silloin jää tarpeeksi kiinni liimautunutta muovia väliin, kun leikkaa ne irti toisistaan.
Tarkentava lisäkysymys koskien laminointia.
Eli ymmärsinkö oikein: Printtaan ensin lappuset A4:selle ja leikkaan ne irti. Sitten asettelen lappuset laminaattiliuskalle niin, että väliin jää reilusti tilaa ja sitten laminoin ja sen jälkeen leikkaan pahvipuukolla laminaatin lappusiksi jättäen reilusti (minkä verran?) saumavaraa.
Ahdekaunokki, minä leikkaan laminaatin ennen kuin laitan sinne koneeseen, jotta reunat pysyisivät kiinni, jos teet päinvastoin, niin silloin vesi menee leikkaussaumasta sisälle ja lappu on pilalla.
Ahdekaunokki, just noin, paitsi että minä leikkaan saksilla (vinoon):
Laitan laput muovin molempiin reunoihin, niin jää keskelle tilaa, ja saan leikattua terävän pään, jonka tökkään maahan.
Liljus, nyt en ymmärrä. Laitatko yhden lapun kerrallaan koneeseen? Ei mulla ole koskaan mennyt vettä väliin.
Minä sain hommattua viime talvena merkkitikkuja, joihin kiinnitin laput:
Tämä on paikalliselta kouluta ostettua jotakin huonekalupuuta (olivat saaneet sitä konkurssipesästä). Toinen pää on leikattu vinoon ja toinen pää teroitettu, niin on helpompi painaa maahan. 
Täällä on siis sitä sun tätä-ketjusta siirretty nimilappujen laminointi-keskustelu. Pysyy tärkeä tieto tallessa 
Emo, olen yrittänyt varmistaa, että ei varmasti menisi vettä väliin, kun haaveilen, että nuo laput kestäis vähän kauemmin. Yksitellen laminointi ja pyöristettyjen reunojen leikkuu on kyllä työlästä, mutta onhan sitä talvella aikaa näpertää. Laput olen kiinnittänyt sikafleksillä (isännän tuomaa jotakin mustaa mönjää tuubissa). Tämä toiminta jostakin syystä herättää muualla kuin täällä hilpeyttä…
Hieno on lappu, varmaan aika iso?
Mun laput on noin 2*12 cm. En halua niitä kovin näkyviksi. Vain itseäni varten, kun atsalea iskee :D. Ja samat laput taimiruukuissa.
Kiitos neuvoista ja kiitos, kun maltoitte vääntää rautalangasta…
Huomenna kokeilen.
Muistaakseni 5x12 cm, suurin osa lapuista on piilossa kasvien alla, mutta matalille kasveille olen keppejä painellut syvempään, tuon kuvan valkkasin, kun näkyy paremmin se mitä tarkoitan. Keväällähän tietysti laput on jonkin aikaa reilusti näkyvissä. Kepin toinen pää on viisto siksi, että lappu tarttuu paremmin eikä vesi jää lapun päälle makaamaan. Taimikasvatuksessa en ole vielä käyttänyt laminaattilappuja.
Ai niih, piti vielä lisätä, että keväällä ostin liiteristä 7 eurolla paperileikkurinkin, niin helpottaa leikkaustyötä. Veljeni juuri tänään tuumaili, että sinulla se on tuo puutarhaharrastus ihan ympärivuotista:)
Liljus, nuo sinun lappusi ovat kuin kasvitieteellisestä puutarhasta - hienoja! Tuo sikafleksin liimatahna on minullekin tuttua, olen joskus metallilaattoja kiviin liimaillut sillä. Pysyy kuin tauti (heheh…sikainfluenssa - (en malttanut) mustaahuumoria…)
Juuh, minun sikainfluenssa-laput:)))))) Olen noihin ihan tyytyväinen, monta prototyyppiä piti ensin värkätä. Ensi talvelle on jo mojova lista nimiä odottamassa ja tunnistettaviakin tulee teille jossakin vaiheessa. Keppejä minulla on 300 kappaletta, joista vasta osa on käytössä
Muoviset katiska- ja verkkolupamerkit nimilapuiksi. Nimet puukun kärjellä kaivertain ja kynsilakkaa päälle. Tussit haalistuu oli vaikka kuinka pakaste, sprii tai kasvitussia, pah.