Erilaisia puutikku-tussi -variaatioita muutaman vuoden kokeilleena päätin ostaa laminointikoneen. Suomalaisessa on tarjouksessa sekä kone että kalvotaskut. Yrityskortilla tuli vielä lisäalennus, joten hinta yht. 35,90 €. Sitä numerokoodaussysteemiä aion käyttää ja jos 3 vuotta kestävät, niin ei paha hinta nimilapuille.
Enää ei puutu kuin multa! 
JIPPII! Kohta voi ottaa taas silityslaudat käyttöön - siis taimipöydiksi. 
Kiitos pöytävinkistä…
Mies teki aikoinaan minulle silityslaudan jalkoihin leveämmän tason koirien trimmauspöydäksi.
Nyt ei ole enää koiria, mutta tuohon hommaanhan sitä voi käyttää. Korkeuden säätökin käy nopsaan.
Lyijykynällä merkkaamisesta sen verran, että Muurisen Vesan (Vakka-Taimi) mukaan se kolmen hoon lyijykynä (HHH) kestää ulkona parhaiten. Tai siis on käytännössä ainoa lyijykynä, mikä kestää.
Laminointivinkki: sipaise ihan vähän paperiliimaa paperilapun taustalle, kun laitat sen laminointimuovin väliin. Pysyy paikallaan tosi hyvin. Ei tarvi tulostaa tarralle.
Minä olen tehnyt reijittäjällä reijät noiden lappujen päihin ja pujottanut naruun. Sitte vaan narun päät solmuun.
Pysyvät tallessa ja on helppo plärätä lappusia edestakaisin. Voi tehdä omat systeemit vaikka perennoille ja puille ja pensaille tai miten haluaa.
Halapa konsti;)
Haa, tai jos sattuu olemaan tallessa sellaiset metallirenkaat, joissa on ollut arpajaislippuja, sellaiset keskeltä tepäistävät, niin nehän olisi aika näppärä ratkaisu myös. Minullakin on vaan laatikko (mikä on toki selvä parannus edelliseen “jossain keittiössä. Tai makkarissa. Ehkä.” -järjestelmään…
Tyhjentelin vuosikymmenien vanhat verokirjanpidot nuotioon ja sain sieltä paljon mappeja, joihin olen mapittanut kasvien nimilaput.
Laminoin äsken nimilaput chileille ja paprikoille. Oikein pysähdyin ajattelemaan ensin työvaiheet (joita ei monta ole) että varmasti tulee kerralla hyvät. Sitten hommiin. Tyytyväisenä katselin laminoitua A4:sta jossa yhdellä paperilla siististi koneella kirjoitettuna eri kasvien nimet allekkain, otin sakset ja aloin leikata lappuja irti toisistaan suikaleiksi - ja heti tajusin että olin tehnyt saman alkeellisen virheen johon jo aikaisemmin olen sortunut. Leikkauspinnasta pääsee kosteutta laminoinnin alle papriin ja teksti sotkeutuu. Mikä idiootti, tiesin tuon, oon tehnyt saman virheen aikaisemmin ja tässä sitä taas ollaan
.
En olis tuota muuten tunnustanut mutta aattelin että jos varoituksen sanana muille on tarpeen, en ehkä ole ainut häslääjä 
Mä olen tehnyt kerran tuon saman mokan. Just kun töissä laminoin, niin kollega ehdotti tuota tapaa kun mun paperlippujen kanssa väkertäminen näytti niin vaikealta 
mää kans eilen tein laminaattinimilappuja, ja muistin tuon liimausjutun. Itse käytin tarrasuihketta sille alimman muovin sisäpinnalle. Siihen oli hyvä asetella tasaisesti niitä ohuita paperisuikaleita, eikä luiskahtanut pois koneeseen asetellessa. Tarrasuihke on tarpeellinen moneen muuhunkin juttuun, esim. joulukoristeita tai lintujenpelottelukuvia ikkunoihin jne.
Vielä lisää helpotusta liimatipan lisäksi: laita ruutupaperi laminointimuovin alle, niin on helppo laittaa suikaleet suoraan ja tasaisin välein.
En ole koskaan mistään tarrasuihkeesta kuulutkaan. Kuulosti idealta tuo lintujen pelottelukuvat ikkunoissa.
Nuu, joskus pitää parikin kertaa potkia kantapäähän ennen kuin oppii 
Minä testaan tänä vuonna tarrakoneella tehtyjä nimilappuja. On kuin laminointi, muttei kuumene. Koneessa on alhaalla tarrapintainen muovi, jonka päälle laitetaan paperi (siis nimipaput) ja toinen muovi tulee kelasta päälle. Vedettiin vielä kahteen kertaan tarramuovi lappujen päälle, on sitten vähän tukevampi.
Mielenkiinnolla odotan kevättä, sillon näkee miten ovat hangen alla kestaneet. Voi olla, että keväällä kyselen, että mikä tämä taimi on…
Oon ihan pihalla kuinka noista nimilapuista saa semmosia, ettei kosteus pääse, en edes laminoimalla ymmärrä -tosiaan entäs ne reunat - ok, oon tyhmä?
Ensin tulostetaan mustalla musteella nimet. Leikataan ne kaikki erikseen. Avataan kalvo ja asetellaan nimet niin että jokaisen lapun väleihin ja reunoilta jää sentti tai pari tyjää. Laminoidaan arkki. Leikataan niin että jokaisen lapun ympärille jää reilusti yhteen liimautunutta laminaattia.
Kannattaa tehdä laput niin pitkiksi ettei tuuli tai harakat ihan heti niitä irroita.
Ja sen liimatipan (paperiliimapuikolla) avulla paperiliuskat pysyvät hyvin paikallaan laminointimuovin päällä, eivät sähköisinä lähde liikkeelle. Laminointimuovin alle ruutupaperi, niin on helppo laittaa suoraan ja tasaisin välein (siis ruutupaperi pöydällä vain apuna, ei jää laminointimuovin sisään).
Miulla on semmosia A4 arkkeja ihan käsipeli laminointiin, käteviä ovat, ei tartte mittään konetta, no, viivotin on hyvä apu, voi tehä vaikka yhen nimilapun kerrallaan jos ei enempään ole tarvetta.
Lidlissä on välillä myytävänä sellaisia laminointitaskupakkauksia, joissa on eri kokoisia laminointitaskuja. Pienimmät ovat käyntikortin kokoisia.
Jos tasku ei tule täyteen tulostetuista nimilapuista, voi loppuosaan laitaa tyhjiä lappuja, joihin kirjoittaa myöhemmin tussilla. Töissä laitan laminointitaskun tyhjään osaan värillisiä kartonginpaloja, niistä saa “huomionimilappuja” erikoistarkoituksiin.
Minä olen leikannut niitä suurempia laminointitaskuja pitkittäin poikki siten, että se kiinni oleva sivu jää molempiin osiin. Näin ei ole jäänyt hukkatilaa…
Kiitos, nyt minäkin ymmärrän - ootte te ihania, kun jaksatte neuvoa!