Tyyliin sopivilla kehyksillä niistä saa myös kauniit taulut.
Ihan totta, kiitos. Itse vähän ajattelin ehkä tyynynpäällistä. Verhokappa kävi myös mielessä, mutta kun monogrammi on mielestäni nurinpäin tuossa oikeanpuoleisessa missä pitsi. Mutta saa nähdä mitä keksitään. Harmittaa myös vähän kun emme keksi kenen monogrammit nuo on. Sukunimi lienee selvä, mutta kuka on mysteerinen M.
Uudet vanhat mattoni
Kauniit matot Kassikäpille onkin sattunut!
Kumpiakin kaksi kolmemetristä ja toista vielä ovimatto. On ne olleet varmasti kauniit uutena, vaikka haalistuneinkin värein ovat vieläkin…
Todella kauniit nuo Kassin matot. Ei haalistuminen kyllä näy noissa ainakaan häiritsevästi ja sitäpaitsi haalistuminen kuuluu asiaan.
Todella kauniit ja elämänmakuiset matot Kassilla. Haalistuminen on ainakin noille matoille ollut hyvä asia. Värit sointuvat kauniisti yhteen.
Tämä lipasto on ollut minun lapsuuden kodissa, veljeni on sitä pitänyt tähän asti. Nyt hän muuttaa ja olisi vienyt kaatopaikalle, onneksi kerkesin napata sen.Isäntä aikoi sen entisöidä joskus.
Minulta löytyy tälläinen ikivanha senkki, joka on ollut käytössä niin kauan kuin muistan, eli minun muistini ylettyy tuonne lähes 60 vuoteen, se on lapsuudenkodissani, nyt alla ja ympärillä vuokralaisen tavaroita. En vielä tiedä, minne sen sijoitan, kun talo menee ensi keväänä myyntiin, minulle itselle se ei asuntoon mahdu, valitettavasti.
Samoin nuo Arabian purnukat tuolla kaapin päällä, niille minulla on jo mahdollisesti ottaja. Näkyvät hieman huonosti, mutta kyllä niistä selvän saa:
Talo on rakennettu noin vuonna 1870, ollut ensin isovanhempieni, sitten vanhempieni hallussa vuodesta 1913, menee valitettavasti myyntiin ensi keväänä, sydäntä särkee luopua, mutta muutakaan ei voi, liian pitkä matka käydä hoitamassa. Se on sitten kolmen sukupolven kodin loppu...
Ihanalla paikalla.
Juu, se on Saimaan rannalla...
Purnukoille on ottaja, ei ostaja, omasta suvusta. Tontilla on rakennusoikeus, siinä on vain kaavamuutos vielä käsittelyssä kunnanhallituksessa, muuten se olisi mennyt kaupan jo syksyllä, nyt pitää odottaa kevääseen. Toivon todella, että keväällä löytyy sopiva ostaja. Talo on ollut vuokralla viimeiset seitsemän vuotta, voi sitä tontin siivoa, samoin sisätilojen, erityisesti vaatekaappien (täynnä hiirien jätöksiä). Minä istuin perunkirjoituksen jälkeen siellä rappusilla ja itkin, ja itkin...valtavasti olen tuonut sieltä vanhaa tavaraa kotiini, Iittalan vanhaa lasia, Arabian astioita, pitsilakoita ym. ym. Minulla on kaapit täynnä, tähteellä vielä Myrna kahviastiasto kahvikannuineen, sokerikkoineen ja kermakkoineen 10 hengelle, Arabian lintulautasia 8 kpl, Arabian ikivanhoja hedelmälautasia 10 kpl, ne minun täytyy myydä, eivät mahdu minulle enää kaappeihin, mutta viiraan ilmoituksen jättöä päivästä toiseen, tuntuu niin vaikealle luopua...
Ei varmaankaan ole vaikeaa noista tavaroista eroon pääseminen, luopumisen tuska on suurempi, näin ainankin minulla olisi.
Hoyabella, juuri tänään katsoin kirppiksellä vitosella myymääni vanhaa talvitakkia, josta pyydettiin nyt toisessa pöydässä 29 €. Ärsyttävää 
Mä lahjoitin tänään taas vähän vanhaa tavaraa pois. Käsintehdyn puusohvan, vanhoja tuoleja, käsinkudottuja pellavakankaita, pitsilakanoita ym. Ostin aikanaan vanhan talon irtaimistoineen, ja tietenkin toin irtaimiston tänne kun olin talon myynyt. Vaan mitäpä minä kaikilla niillä tavaroilla tekisin. Olen sitten lahjoitellut niitä sellaisille ihmisille, ketkä niitä arvostavat ja käyttävät. On se kivempi että ne vanhat ihanat kankaat pääsevät jonkun käsityötaitoisen ihmisen hoteisiin ja päätyvät käyttöön, eivätkä vaan makaa mun kaapeissani. Samaten se puusohva. Meillä on jo kaksi sellaista täällä sisällä, kolmas oli ulkovarastossa odottamassa parempia aikoja. Nyt se pääsee tutun nuorenparin kirjastoon, arvoiseensa paikkaan 
Onpa mukava,että Tilhiskinkin vanhat tavarat pääsevät niitä arvostavien kotiin!Mua on kanssa pitkään harmittanut,kun mökillä on autotallissa vanha täyspuinen piironki,joka oli aikoinaan isäni työpöytänä,nyt siellä työkaluja ja roinaa täynnä! -Pitänee ottaa siitä kunnostusprojekti ensi tilassa!
Jumatsuikka, pengoin äsken anoppivainaan tavaroita ja löysin hopeisen, voi hitto ku en muista miksi sitä sanotaan…hmmm, ne atulat jolla otetaan sokeripaloja, siinä oli päiväys 24.12.1932
Sokeripihdit
Pidä ne kunniassa ja käytä niitä!