En mä käytä palasokeria mut pitää puhdistaa ne ja laittaa näytille, jos ei muuten niin sukulaisten kiusaksi =) , oli siellä kakkulapiota, sokerikko, kermakko ja varmaan 20 lusikkaa, tosin ne ei varmaan oo niin vanhoja, osassa lusikoissa oli ihme kaiverruksia, pitää huomenna kuvata ne tänne niin saatta sit kertoa mitä ne merkit meinaa
Palasokeripihdit pitää olla sokerikupissa, vaikkei itse sokeria käytä! niin on meilläkin 
Mitä vanhemmat, sitä paremmat!
Muutkin nuo vanhat tavarat on kiva pistää juhlapöytään, kun vaikka sukua on tulossa.
En vie kirpputorille yhtään mitään, kaiken vähän huonomman, kuten lakanat ilman pitsejä, pyyhkeet, pöytäliinat jne vein Kissakoti Kattilaan, siellä tarvitaan aina siivousrättejä, häkkeihin alustoja ja paremmat tavarat menevät siellä kirpputorille kissakodin kuluja korvaamaan. Mutta itse en vuokraa yhtä ainoaa pöytää kirpputorilta. Sitten kun olen valmis luopumaan esim. Myrna-astiastosta, laitan työpaikan-, ym. lehtiin ilmoituksen. Nyt vain en ole vielä valmis, tavarat ovat pakattuina laatikoihin tuolla vaatehuoneen nurkassa ja aina tiellä, mutta siltikään en vielä luovu, ehkä tyttäreni, kun tulee joulukuussa, haluaa niistä kuitenkin jotain, tai sitten keksin jonkun muun ratkaisun ja voin kuitenkin pitää Myrnan itselläni.
Mies sai laitettuna lipaston kuntoon.Väri ei oikein onnistunut,tarkoitus oli saada siittä tuon oven kanssa saman värinen.
Hyvän näköinen lipasto! Väri on vähän tummempi kuin ovissa, mutta kuitenkin sävy on sama punertava. Hyvin sopivat vierekkäin
Voi, meillä on aika lailla samanlainen lipasto kuin markemummolla
Voi,että nuo enkeli taulut on sitten ihania.
Löytyisikö asiantuntemusta tälle tuotteelle? Lautanen vuodelta 51, jonka pohjassa kotkanpää ja MH.
Tämän löysin eilen kirpparilta ja maksoikin vain 3 € , tykkään tästä.
No halvalla sait! Ja tuo on hieno, näyttää hyväkuntoiseltakin!
Maire, tuo näyttää kovin samalta. http://www.laatutavara.com/?page=tuote&id=929&ryhma=0&aliryhma=13
Oi mikä löytö satuessillä!
Kelpaisi hienosti miullekin:)
PikkuM, saman näköinen tosiaan oli, mutta nuo pohjassa olevat merkinnät omassani mietityttää. Hopeana tuote myyty.
Maire, jos siinä lautasessa oli vain nuo MH ja kotkanpää leimat en usko että on hopeaa. Hopeaesineineissä pitäis olla pitoisuusleima ja kruunuleima ( tosin en muista mistä vuodesta lähtien mutta kyllä kai jo 50-luvulla ). Mistä muuten tiedät että lautanen on vuodelta -51? Oisko se kuitenki hopeoitu tai tinanen?
Netistä löytyy noita leimoja mutta hyvähän se ois tietää etsiikö hopealeimoista vai mistä. No sitä kotkanpäätä voisit googlailla jos satut löytään. Molemmat leimat vois olla tekijän leimoja -eli kirjainyhdistelmä tai kuvallinen - mutta kun on molemmat en nyt osaa sanoa yhtään mitään kun mun tietämys on kuitenki aika pintapuolista : /
Kiitos mielipiteestäsi. Lautasen pohjassa on saajan kirjaimet ja vuosiluku. Valmistusvuotta ei voi tietää, eikä sillä ole merkitystä.
Lautanen oli tosi tummunut ja pahan näköinen. Kovan käsittelyn hopean puhdistusaineella kesti. Ihan mielenkiinnosta vain otin asian esille.
Maire´, tuo on tod.näk. tinalautanen, kovasti samannäköistä kuviota tehtiin paljonkin. Kaunis lautanen, eikä liene ihan halpakaan
Maire, (ja muutkin tietysti
)
Hopeaesineissä ja koruissa näkyy aina pitoisuusleima.
http://viktoriaana.fi/
Hopean nykyinen standardi on 925 (sterling silver), eli silloin metallissa on 92,5 % hopeaa ja loppuosa on kuparia. Hopeaesineistä voi löytyä myös seuraavia leimoja: 800, 813, 830, 935 ja 980. Numerot kertovat hopean puhtausasteesta samalla tavoin kuin kullassa. Esineissä, joissa hopeapitoisuus on pieni ja kuparin osuus suuri, voi joskus havaita samanlaista vihertymistä kuin pronssikoruissa (pronssi on kuparin ja tinan seos; messinki puolestaan on kuparin ja sinkin seos, mutta englantilaiset käyttävät molemmista samaa sanaa ‘‘brass’’ eivätkä erottele näitä kahta). Ranskalaisesta hopeasta voi löytää leimoja, joissa on villikarju tai rapu (jos puhtausaste on yli 800). Englantilainen hopea on merkitty hopealeimalla (leijona), kaupunki- ja vuosileimoilla, sekä tekijän leimalla. Vanhassa hopeassa on myös hallitsijaleima veromerkkinä. Englantilaisesta hopeasta saa siis helposti selville kuka teki, missä, ja milloin.
Tässä linkki suomessa käytettyihin leimoihin arvoesineissä.
http://www.kellojakulta.net/info1.html
Isäni on kultaseppä, mustanraudan seppä, muun ohessa ja hänen kanssa kirpputoreja kierrelleenä olen oppinut vähän leimoja katsomaan. Monesti kirppareilla myydään ikävä kyllä hopeana kaikkea mikä näyttää hopealta, mikä ei ole oikein mielestäni. Silloin jos esineestä ei pitoisuusleimaa löydy, sitä ei hopeana pitäisi kaupitella.
Kaunis lautasesi on kyllä, todella.
Mairelle vielä että tottahan se kiinnostaa kauniin esineen alkuperä, se on aina hauskaa jos saa jotain pientäkin selville : ) Mutta joka tapauksessa lautasesi on silmänilo, mukavaa että saat nauttia siitä!
Minun aarre on tällainen vanha, ehkä ompelurasia, millä ei ole mitään varsinaista arvoa varmaan, mutta pidän siitä.
Sisus on puuta ja tuoksuu jännälle, saattaa olla vaikka tupakkarasiakin.
Mutta nyt, kuten näette, se saa säilyttää minun aarteitani
(varsinainen harakanpesä)
Tehtaan tms. leima.