Omituiset ominaisuuteni ja tapani

Minä löysin viime viikolla pöytälaatikkoa siivotessani 100€ setelin, arvatkaa ilahduinko :slight_smile: Olin sen sinne tarkoituksella jemmannut tulevaa tarvetta varten, mutta ei ollut tarkoitus unohtaa koko seteliä

Sohvalla on tällä hetkellä pino (=sekainen kasa) pikkupojan vaatteita. Pitäis järjestää paikoilleen. Osan sain jo pahvilaatikkoon vintille vietäväksi, sitten heräsi niiden vaatteiden käyttäjä ja tyhjensi laatikon sillä aikaa kun laitoin sille ruokaa.

Mies etsi eilen yhtä paperiaan, ja löysi kaapista avonaisen kirjekuoren, sisällä oli kaksi viidenkympin seteliä. Ja kumpikaan meistä ei muista laittaneensa niitä sinne! Sitä tulee kyllä tungettua tavaroita äkkiä pois tieltä, kun pikkupoika tulee paikalle, niin ei sitä aina voi muistaa mitä on mihinkin lykännyt.

fiora sentään muistaa itse jemmanneensa rahaa :smiley:

Noh, katsotaan sitten leijonan tapoja.....

Kaapit on järjestyksessä että löydän tarvitsemani helposti. Veitsiä ja haarukoita ja lusikoita on kahdessa vetolaatikossa ja kaikki omissa loosissaan koon mukaan. Kauhat ja muut omassa kopassa, vispilät sun muut omissaan, kattiloiden kannet lasiset omissaan ja tavikset omissaan. Vedenkeitin sun muut vehkeet omassa laatikossaan, löytyy koneet samasta vetolootasta. Jääkaapissa tietty järjestys. Ruuat keskitetty omille hyllyilleen, margariinit, leikkeleet ym. Iso jääkaappi kun on painajainen jos kaikki on sikin sokin ja mitään et löydä!

Mutta lakanoita en silitä, viikkaan kaappiin suht siististi lakanat omiin nippuihin, isot ja pienet omiin. Pussilakanoiden sisään taittelen saman sarjan tyynyliinat niin ovat sitten mukana kun lakanat vaihdan kerran viikkoon. Kuivatan rummussa ja säiden mukaan ulkona. Narulle pikkupyykit sisärinkiin ja isommat ulompiin. Sukat menee nipsuilla pesuun niin ovat parit sitten pyykkäyksenkin jälkeen. Jos joku ei niputa omiaan niin palautuvat pyykistäkin samoin. Etsikööt parinsa itse.

Neuroottinen siivoaja!! Kissankarvapallo ajaa imuroimaan koko huushollin nurkkia myöten...meillä imuroidaan useinnaurua Nenänjäljet ja räpylöiden jäljet ikkunoista on pyyhittävät heti pois jos huomaan....ikkunat pesen varmaan kolme kertaa kesässä. Keväällä talven jäljiltä läpi asti, kesällä siitepölykauden mentyä ulkoapäin ja syksyllä läpi, talvea vasten. Ihan mukavaa hommaa...

Kahvi mullakin jäähtyy kupissa joskus tuntitolkulla ja mies ihmettelee että johan on kuumaa kahvia kun noin kauan jäähyttelet...Voin juoda sen sitten kylmänäkin. Kauniiksi en ole tullut vaikka kylmän kahvin sanotaankin kaunistavanno-jaa

Töissäkin mullon oma työpiste järjestyksessä ja pinna meinaa kärytä jos joku on käynyt siellä sotkemassa. Täytyy järkätä ennenkuin voin aloittaa työpäivän...kukkuu

Kukat ei ole järjestyksessä väreittäin pihalla. Tykkään väreistä tosi paljon ja nimenomaan kirkkaista väreistä, oranssi yks lemppari.

Kissat ovat kyllä kunkkuja mun puolesta. Juoksentelevat kakkatassuin pöydillä ja hellalla, työntyvät kaappeihin, sotkevat karvoillaan kukkien lehdet, pöpertävät lattialle ruokaa ja toinen kulettaa tytön huoneen karvamatolle ja natustaa siellänaurua. Kaikin mokomin, kunhan kakkivat pottaansa.

Pöydät kyllä pyyhin useamman kerran päivässä.

Lehdet on omilla paikoillaan ja pinnat muutenkin vapaana. Inhoan ajelehtivia rojukasoja ja pölyttyviä kirjahyllyjä. Ja kaikenmaailman koristejuttuja kirjahyllyissä jotka keräävät pölyä. Ei kestä hermo niiden pyyhkimisiä.

Kauhistukaa rauhassahymyä

muoks. unohtui vielä se kuten jonkun toisenkin mies tekee. Bioastiaan joskus harvoin menevä päiväysvanha elintarvike nostetaan siihen tiskipöydälle, sitä ei osata laittaa sinne astiaan ei sitten millään, simpura!

Mulla on myös tarkka järjestys astiakaapeissa (ja tiskikoneessanaurua), mutta tiskipöydälle ja työtasoille (ja kaikille mullekin tasoille) kertyy aina tavaraa vaikka yritän pitää niitä tyhjänä. Samaten käytettyjä vaatteita kertyy ympäriinsä. Pyykkitelineelle lajittelen omat ja miehen vaatteet erikseen, on sitten helpompi laittaa kaappiin, sukat aina pareittain. Mankelia ei ole joten lakanat ja tyynyliinat pitäisi silittää -> niitä kertyy aina kasa vierashuoneeseen ennenkuin viitsin ryhtyä puuhaan...

Juusto tulee ehdottomasti makkaran päälle, ja päällimmäiseksi salaatti, kurkku ym. Näkkileipään voi sille tasaisemmalle puolelle, eikä missään nimessä voirasian kantta rasian alle...Haarukat, lusikat ym. omissa lokeroissaan, vieläpä erilaiset omassaan...meillä on kahta eri sarjaa. Ja mukit ja lasit eri hyllyllä kaapissa.

Vessapaperin kuuluu tulla päältä, ja vessanpöntön kansi pitää sulkea ennen vetämistä ja muutenkin olla kiinni -jos kansi on auki, tiputan sinne ihan varmasti jotain tavaraa...

En mitenkään inhoa siivoamista, mutta en osaa siivota sillai pikkuhiljaa, haluaisin esim. pestä koko talon lattiat aina kerralla ja siihen olisi sitten varattava aikaa, harvoin sitä muka on...Koiran takia on kuitenkin imuroitava vähintään kerran viikossa.

Minäkin ihmettelen sitä, miksi mies ei voi laittaa kirjekuoria roskiin/paperinkeräykseen, miksi ne pitää jättää pöydälle? Samoin muovikassi jää aina lattialle kauppakassin purkamisen jälkeen, ja tyhjät pullot pöydälle vihainen


Leijona olen minäkin ja mun aikaisemmasta tunnustuksesta unohtui se, että lakanat ja tyynyliinat pitää olla samaa sarjaa ja sointua aluslakanan väriin. Kissat saa olla sängyssä ja sohvalla ja työtasoilla ja pöydällä. Mutta ruokapöydälle ei tulla silloin kun siihen on katettu astiat, aika hyvin nuo sen yleensä muistavat mutta pitää sitä kokeilla aina välillä. Mulla on niin älyttömästi kaikkea mukavampaa tekemistä kuin siivoaminen että se jää kertaan viikossa. Ikkunatkin olen pessyt viimeksi joskus viime vuonna…

Minä kanssa säilön kaikki kuitit lompakkoon, kunnes ei mahdu kiinni, sieltä ne sirtyvät käsilaukkuun, kunnes se pursuaa yli äyräiden...Sitten vaihdetaan käsilaukkua, kun edelliseen ei enään mahdu kuitteja sun muuta krääsää.

Puhtaat pyykit majailee tällä hetkellä eteisessä sohvapöydällä (älkää nyt kysykö miksi mulla on sohvapöytä eteisessä, se onkin jo toinen stoori ja kasan päällimmäisenä lojuu varmastikin puolet päivästä erittäin karvastava kissa.

Toiset puolet päivää se majauileekin sängyssäni, jota luonnollisesti ei ole pedattu.

Toinen kissa juokseekin ympäri asuntoa kaataen kaiken, mikä tielle sattuu., mutta siitä ei lähde karvaa, jippii!

Kyllä palstan perfektionistit huokailis syvään mun kanssani:)

 

Kuunarilla sama tapa noiden kuittien kanssa ja jos en käsilaukkua vaihda, niin tungen lopuksi ne kuitit lipaston laatikkoon piiloon.

Minä muuten just tänään tyhjensin kamalan paksun pinkan kuitteja lompakosta, ja sielä välistä löytyi vitonen. Kiva ylläri. (Mutta olisipa ollut satanen, tai edes kakskymppinen…)

“Käsinpestävät” pyykkiläjässä vanhin pusero on odottanut nyt 3 ja puoli vuotta sitä käsinpesua. Tosin siinä läjässä on vain muutama vaate.

tuo just on kivaa, että jos just tarttis pikkurahaa käteisenä, sitä tod. näk. löytyy jostain taskusta, laatikosta tai kassin pohjalta. hyvinkin suuri seteli voi löytyä kuittien välistä lompakosta.

Mä en jaksa pestä mitään käsin, tosi aratkin laitan pesupussissa villapesuun ilman linkousta. Jos hajoaa niin ei voi mitään.´



Meillä noin periaatteessa kissat ei sais hypätä tiskipöytä-hella-keittiötasoyhdistelmälle hygienia- ja turvallisuus syistä, mutta en tiedä miten saisin kissat ymmärtämään sen asian.

Minä olen outolintu, ainakin horoskooppien perusteella. Syntynyt ravuksi mutta nouseva merkki on niin hallitseva, eli 50% skropioonia.

Ja ei kai se nyt VOI olla omituista että käyn joka tauolla pihatöistä lasten tietsikka-ajalla kattoos et mitä taas pentissä on kirjoiteltu ja sit taas häviän ulos.

Tagetes, tuo viimeinen ei tosiaankaan ole outoa vaan ihan normaalia8)

Jadeliila, mie ihmettelen sitä, että miten sen pussin paino kasvaa solmun solmimisesta?? Sitä samaa pussiahan se on koko ajan :slight_smile:



Kuitit laitan kaupassa lompakkoon tai laukun lompakkolokeroon. Ajoittain tyhjennän kuitit ja katson onko säästettäviä, esim vaatekaupan kuitit. Muut roskiin.



Silitän vain juhlavaatteet tms. Lakanat kuivuvat narulla kaksinkerroin, siitä ne on helppo ottaa ja taitella 4 osaan ja sitten pyörittää rullalle. Puhtaat vaatteet ovat olohuoneen tuoleilla, josta jokaisen pitäisi omansa kerätä. Sänky pedataan vain jos tulee vieraita (tuulettuu paremmin).

Käsinpestävät vaatteet meillä hoidellaan yleensä alle puolessa vuodessa. Miehen hikiset saapassukat jopa alle puolessa vuorokaudessa. naurua Mutta se silitettävien kori - sieltä voi pohjalta tehdä arkeologisia löytöjä. Meillä silitetään vain tositarpeeseen.

Omituisuutena voi pitää myös sitä, että vapaapäivinä en meinaa millään raatsia luopua yöpaidasta. Ostan yöpaidaksi lyhyitä ja värikkäitä paituleita, joissa viihdyn pitkälle iltapäivään. Kevyemmät ulkohommatkin hoituvat kesällä yöpaidassa - vetäisen vain alle shortsit tai legginsit, etteivät naapurit liikaa järkyty. Vasta kun alan tosihommiin, törkytyöhön, vaihdan työkamppeet päälle. Ja yöpaitahan ajautuu tällä tahdilla pesuun monta kertaa viikossa.

Vähän hirvittää, että joskus vielä lähden vauhdissa torikahvillekin yöpaidassa. täh?

Nobile

Oon minä kerran menny töihin villurissa ja pitkissä kalsareissa… töissä huomasin et kato housut unohtu…immeiset oli kuulemma vaa aatellu et kuin se tarkenee pelkissä leggingseissä :smiley:



Meillä ei oo sääntöjä vessapaperin juoksusta kuin muustakaan. Me ei olla maailmaa varten vaan maailma on meitä varten. Sellasia sääntöjä meillä kyllä on, että kun ruokapöydästä noustaan, niin käytetyt astiat dumpataan koneeseen eikä niitä jätetä tiskipöydälle. Voihan sekin olla jostain omituista. ;-)

Tottakai lakanat pitää olla samaa paria. Kerran 26,5 vuotta sitten kun tyttö oli vastasyntynyt niin puhtaat aluslakanat oli ilmeisesti loppunut (vuotavat rinnat jne) ja olin joutunut laittamaan sellaisen keltakukkaraidallisen aluslakanan ruskeakukallisen pussilakanan pariksi. Muistona siitä päivästä on valokuva jossa meidän molemmat muksut, vastanyntynyt ja 2-vuotias makaa minun sängyssä niin mahdottoman suloisina eriparia olevien lakanoitten välissä. Ne lakanat siinä kuvassa ärsyttää vielä tänäkin päivänä. Se kuva oli muuten niin ihana että olisi päässyt suurennuksena seinälle.



Joten on erittäin tärkeätä että lakanat ovat sävy sävyyn.

Jokunen vuosi sitten opiskelukaveri kertoi miten yksi hääjuhlien kuvista meni perusteellisesti pieleen. Hääpari siirtyi kirkosta juhlapaikalle hevosen vetämillä kärryillä. En tiedä mitään näistä hevosjutuista, mutta tässä tapauksessa tallityttö talutti hevosta leukaperistä ( siis jostain riimusta ?) tallitytöllä oli sortsit ja pikkuruinen napapaita ja sehän näytti kuvassa tosi tökeröltä.

Yksityiskohdat ovat tärkeitä silloin kun ne tallentuvat jälkipolville.