Onko puutarhanhoito muutakin kuin kompostointia

Luulin tietysti että kaikilla lukee tuolla yläreunassa internet explorer...ai se on selain...kiitos tiedosta! Ehkä eilistä päivää ei tarvitse sittenkään kompostoida

Ja sitten asiaan. Yritän nyt uudelleen sitä turinaa jonka eilen onnistuin jollain avaruusnäppäimellä jonnekin lähettämään. Eli peltoprojektini alkaa olla jäämässä talviunille. Toissapäivänä hela hoito kynnettiin ja näky on taas hirveän lohduton...ikäänkuin mennyttä kesää hommineen ei olisi koskaan ollutkaan. Kynnös on paikoin niin epätasainen ja lohkareinen etten pysty kuvittelemaan kuinka jollain käsipelijyrsimellä siitä koskaan yli menen (traktori ei enää pääse keväällä tulemaan apuun - naapuri sulki kulkutien). Panen todella toivoni talven savea murentavaan vaikutukseen, eipä paljon muutakaan tässä voi tehdä. Vähäsen masennuin, täytyy myöntää. Ehkä vähäsen enemmänkin.

Nyt seuraa se pakollinen kysymys, joka tällä kertaa koskee kalkitusta. Kovasti puhutaan syyskalkituksesta...Itse lähtisin tätä kynnöstä kalkitsemaan vasta keväällä ettei kaikki kalkki nyt sateissa lillu jonnekin. Oikein/väärin? Jatkokysymys: Jos kalkitus keväällä, ennen jyrsintää vai vasta tasaisemmaksi jyrsitylle maalle, jolloin se tulisi jäämään pintaan eikä tulisi sekoitetuksi syvemmin?



Mittailin askelin harpomalla kynnettyä peltoa, ja pituus oli 30 isoa harppausta, leveys hiukkasen enemmän. Ne voisi mallata metrejä, ei ainakaan alle jää.

Taustalla näkyy kesän aikaansaannokseni, hoopeeauma, jonka eilen päällystin naapuripellolta keräämälläni olkikatteella talven varalle. Pähkäilin että jos se tänne jossain vaiheessa syksyllä tuotava traktorin peräkärryllinen lantalaa täytyy oljella päällystää, niin ei se pahaa tee tuolle kesän ajan rakennetulle aumallekaan.

Tästä pääsemmekin sitten toiseen kysymykseeni joka koskee olkea maanparannusaineena (tuo savipelto). Eli onko sitä hyvä sinne pyrkiä lisäämään? Voisin nyt keräillä sitä talteen ylimääräisen kasan kun kerran tarjolla on, ja jos se tekisi hyvää savelle, voisin käyttää vaikkapa katteena ensi keväänä  penkeissä ja polkujen päällä. Sinnehän ne sitten saveen uppoaisivat viimeistään ensi syksynä kun jyrsimellä jyrryyttelisin. En halua tehdä emämunausta kippaamalla sinne ainesta joka on mahdollisesti epätoivottavaa, siksi varmistan. (mitään ravinteitahan niissä ei varmasti ole, kuivuneissa varsissa).

Hiukkasen on surullinen olo kun tuntuu ettei mitään edistystä pellolla ole koko kesänä tapahtunut, mutta toisaalta olen niin kamalan paljon tietoa saanut, ettei voi sanoa ajan menneen hukkaan. Viime rutistukset tässä nyt enää jäljellä, joskohan jaksaisitte avustaa vielä tämän kerranhymy?

Nuu, lokakuussa vasta on aikaa niille parsoille...

Ja toisaalta kun tuo rakas savimaa pullauttaa mitä ihmeellisempia asioita talven aikana pintaan niin syksyinen kompostikerros parsojen päällä auttaa niitä selviämään talvesta meidän hyhyhyyyyytävällä kasvupaikallamme.  Kun  meinaan aina välillä on joku juurakko päässyt nousemaan ihan pintaan ja kuollut kylmään. 

On tuo sinun aumasi kadehdittavan komea!

No niin. Kyllä sinulla on siinä ihan hyvä pelto

Mieti vielä, pääsisikö traktorilla jostakin kautta pellolle ensi keväänä. Jälkiähän siitä tupaa jäämään. Tuon kynnöksen muokkaaminen on kuitenkin aika kova homma.

Mielestäni sinun täytyy myös varautua siihen, että juolavehnä ei ole hävinnyt. Jos näin on, ensi kesänä täytyy jatkaa kuihduttamista jyrsimellä tai myrkyttää kasvusto. Tällaisena sateisena kesänä maata saisi olla yhtenään äestämässä, jotta juola katoaisi.

Olki on oikein hyvä maanparannusaine. Mielestäni sitä tulisi suosia turpeen kustannuksella (turve uusiutuu suhteellisen hitaasti). Älä kuitenkaan levitä olkea maalle nyt, vaan katso kevään tilanne. Saataa tulla sellainen soppa ettei siitä selviä oikein millään... Katteeksi se sopii myös hyvin.

Itse kalkitsisin keväällä maanmuokkauksen yhteydessä. Silloin kalkitusaine tulee parhaiten kasvukerroksen.

Älä haukkaa liian suurta palaa peltosi kanssa. Jos ette saa sitä keväällä kokonaan muokattua, ota pelto käyttöön useammassa erässä. Sitä voi kunnostaa kesän mittaan jyrsimellä kattamalla.

Riterina, kiitos auman kehuista - sepä onkin rakenneltu täältä saamiani ohjeita orjallisesti noudattaen, kuten tiedät, joten lopputuloshan voi olla vain ja pelkästään hieno. Kiitän TOSI PALJON peltoprojektiini liittyvistä saamistani neuvoista!!!

Kaisaliisa, lähdin tänään kyselykierrokselle ympäristön peltojen omistajan luo ja hän oli sitä mieltä että peltoja halkovien ojien yli voi tehdä väliaikaisrampit. Niitä pitkin sitten on mahdollista traktorilla körryytellä ihan minun pellolle saakka keväällä äestämään. Siinä vaiheessa ei hänen pelloilleen ole mitään vielä kylvettykään, eli sekään ei olisi esteenä - ainakaan tämänhetkisen tiedon mukaan. Eli vaikuttaa siltä ettei minun tarvitse käsipelillä tuota kammottavaa kynnöstä tasoitella. Mikä valtava helpotus -olisin varmaan joka aamuyö koko talven ajan herännyt vatvomaan asiaa, mutta nyt siis sekin on selvitetty. En olisi lähtenyt liikkeelle jos et olisi vähän potkinut eteenpäin. Kiitos siitä, kuin myös projektiin osallistumisesta pitkin kesää!

En tiedä teistä muista, mutta itse olen elämäni aikana päässyt moneen monituiseen kertaan toteamaan että asioilla on taipumus järjestyä - ennemmin tai myöhemmin, mutta jossain vaiheessa kuitenkin.sydän!

Hyvä juttu! Sitten voit rauhassa katsoa mitä pellolle teet kun se on tasoitettu.

Kevättä odotellaan kieli ulkoa


Meille tuli eilen taas isot mällit tutun puutarhajäämistöjä, joissa oli täydessä kukassa olevia kesäkukkaruukullisia ja muuta, jotka aiheuttivat aika kauniin kompostin pinnan.

Odottelen ruokaherneiden jonkin asteista tuleentumisen alkua, jotta voin sitten myllätä tulevalle kasvimaalleni lisää kompostimultaakin. Ei vain jostain syystä meinaa milläään päästä syysvauhtiin.

Ja yllättävän kovasti routakin murustaa tuota peltoa. Ensi keväänä kannattanee ottaa maanäyte, toimi vaikka yhteistyössä sen maanviljelijän kanssa jos hänkin lähettelee maanäytteitä - maksat oman osuutesi laskusta. Maanäytteestä selviää kalkityksen ja lannoituksen tarpeet tosi hyvin eikä tule tehtyä mututuntumalla.

sand/edna (väkisin vielä tulee tuo kaksoisnimimerkki:-)) sanot näin *Odottelen ruokaherneiden jonkin asteista tuleentumisen alkua, jotta voin sitten myllätä tulevalle kasvimaalleni lisää kompostimultaakin.*

ymmärränkö oikein, että niität herneen kompostoitumaan ja lisäät valmista kompostia mullokselle. vai siltikin aiot kääntää/jättää katteeksi kasvimaan paikalle. - tuollainen loppukesästä "tyhjään" peltoon kylvetty kasvihan on vihantalannoitekasvi. teet kummin päin vain, niin mahdollisimma rehevän kasvun vaiheessa kerätään/käännetään. tuleentuminen merkitsee aina typpihäviötä: lannoitusvaikutus heikkenee vaikka maanparannukseen onkin vielä oivallista.

Onko Sand vaihtanut nimmaria ja  onko täällä jokin yleisempikin nimimerkkien muutos meneillään. Taidan olla ihan pihalla, missä täällä taas mennäänoho

Joo, yks päivä kibuvitsi oli Vieno - tai jotain sinnepäin; tänään pelkkä kibu. En minä Sandia osaa Ednana ajatella ollenkaanoho

Taitaa rouvilla olla paha identiteettikriisi meneillään.cool

Jes, mai-lee palautti herneeni maan pinnallenaurua Nyt, kun olen pitänyt pihapuuhailusta rokulia, olen ohitellut tuota "hernemaata" vain käydessäni tyhjentämässä tuvasta kompostiin pussia ja aina olen uuperoinut parhaan kaatoajankohdan kanssa.

Herneillä haluan parantaa mullan laatua ja lisätä vielä kompostimultaa kohottomaan mulloksen korkeutta. Siis heti, kun tästä tormennut pihatöihin, pistän ne talikolla maan sekaan.

Nimimerkin vaihto neljän vuoden kulumisen jälkeen kävi kyllä itsellenikin vähäsen yllättäen. No. Minulla onkin ollut aika tylsä loppukesä, kun en oikein mistään innostu. Aiheita olisi kyllä. Luultavasti virikkeitä onkin liikaa.

Ulkona tuuli tuntuu yllättävän lempeältä ja oikeastaan rupesi vähän jo tekemään mieli pihatöihin, mutta pitäisi tutkia uudelleen kaukolämpölaitokselle suunnitellut uudet tielinjausesityksetkin ja oikeastaan käydä katsomassakin aluetta luonnontilaisessa mallissaan. Kaksi vanhinta lastamme ovat pikkulapsina juuri siinä pusikossa kovasti leikkineet ja minä keräsin sieltä aina kukkia maljakkoon silloisen vuokra-asunnon keittiön pöydälle. Haaveilen samalla ehdottavani edes vastapäistä - jonkun mielestä maankaitopaikaksi oivallista kohdetta uudeksi puistoalueeksi, koska sen keskellä on kaunis kosteikko, melkein puro ja siellä oli kuitenkin ennen vanhaan aina hyvin vähän hyttysiä.

Satuin sitäpaitsi lukemaan eilen Mikko Mansikan kirjan "Pihoja ihmisille -Kivikorttelien vihreät keitaat", joka pitää nyt jokaisen puutarha.nettiläisen hakea kirjastostaan luettavaksi ja innostua vaatimaan parempia pihoja taloyhtiöissään. Maaseutukunnissa vallalla ovat vielä traktorikuskit, joille pihat tehdään helpoiksi. Kaupungeissa ilmeisesti vallassa ovat henkilöautot, roskikset ja roskaamattomat pinnat.

Pssst, pssst, kaikkien lukemieni viherlannoitusohjeiden mukaan vastakaadettua vihreää EI saa kääntää maahan, se kuluttaa hurjan määrän happea maatuessaan. Vihreä pitäisi siis kaataa, antaa kuivahtaa vähintään muutama päivä ja vasta sitten kääntää ihan pintamaahan. Jos välttämättä haluaa kääntää.

Kiitos, ritterina, neuvosta. Sinnehän ne on menneet herneen varret suoraan maahan ja saaneet hiukan multaa päällensä. Onneksi en sentään syvälle niitä kaivanut. Nyt olen taas viisaampi. naurua

Vaikka hajamielinen olenkin, en usko, että pystyisin yllättämään itseni vaihtamalla nimerkkiäni. Sitä vastoin yllätin itseni muutama vuosi sitten, kun olin ruokatunnilla fillaroimassa apteekkiin ja kun tulin takaisin töihin, totesin työkaverilleni tohkeissani, että kävin ilmoittautumassa autokouluun. Lähtiessä tai edes aiemmin ei moinen ollut edes käynyt mielessä. Olin kai jonkinlaisessa koomassa tai sitten jokin sivupersoona teki minulle temput;-)

Trekooli, nyt kyllä pääsi iso nauru, luin nimittäin tekstisi ja mottosi peräkkäin...naurua Keho todella meni ennen sielua!!!

Kävitkös sen autokoulun?

Minulle sattuu jatkuvasti tuommoisen tyylisiä asioita. Vai oletteko käyneet kyläkaupassa ruokaostoksilla ihan rutiinisti ja joudutte hevosenomistajaksi sillä reissulla? Tai hommaatte isännän niin että katsotte ravintolan ikkunasta että siellä se on ja haette seuraksenne? Tai kokeilette miltä tuntuu ajaa varttimaili ihan vaan ex temporee autolla, jolla ette ole ennemmin
ajaneet ja vielä voitatte lähdön? 
Harventaako isäntänne haulikolla koivuja ja itse seuraatte vierellä luontevana?

Meillä sattuu tuollaisia asioita jatkuvasti jopa siinä määrin että niihin on jo totuttu. Välillä vaan tuo nuoriso tai lähisuku purskahtaa isoon nauruun. Siitä on se hyöty että pysyy edes etäinen tuntuma normaaliin.

On siis hyvä, että puutarha on muutakin kuin kompostointia. Se on sosiaalinen harrastus tämän Pentin ansiosta, ja voimme vertailla kokemuiksia myös muilla elämän tasoilla. Minäkin alan aavistella mitä on normaalielämä.

 

 

Temskulla kyllä sattuu ja tapahtuu... Itse olen aikoinaan lukuisten sulhaskandidaattien testauksen jälkeen tavannut mieheni paikallisessa juottolassa, vaihdettiin pari sanaa ja sitten molemmat omille teilleen. Totesin samantien ystävälleni että tuossa se nyt on tuleva aviomieheni vaikkei se taukka sitä vielä itse aavistakaan. Seuraavalla viikolla sitten jäljitin uroksen nimen ja eikun kimppuun.. Ensi kuussa tulee täyteen 20 vuotta yhteiseloa ja naimisissakin ollaan...naurua

Luin Nuun maanantain kirjoituksen ".... hopeeauma. naurua.", ja ihmettelin taas että mitähän se tarkoittaa. Täällä kun aina välillä tuntee itsensä tyhmäksi. No selvishän se kun luin uudelleen.