Kun ruusuorapihlajasta tehdään rungollinen, vartetaanko se aitaorapihlajaan?
Nimittäin minä ostin kaksi vuotta sitten Türista rungollisen pienen ruusuorapihlajan. Koko aikana se ei ole juurikaan kasvanut, ja nyt loppukesästä lehdet kuivuivat kokonaan (teki keväällä tosi pienet ja surkeat lehdet).
Nyt juuresta nousee uutta versoa, mutta kuvien perusteella näyttävät enemmän aita- kuin ruusuorapihlajan lehdiltä. Ne ovat paljon vähemmän liuskoittuneet kuin ruusuop:lla.
No eipä tuossa voi muuta kuin kukkia katsoa ja ihastella, on kyllä äärettömän kaunis!!
Ihmettelinkin, että onko vanha kuva, mutta sitten luin edelliseltä sivulta pihlajasi talvettamisesta. On kyllä upea!!!
Vihdissä kun joskus aiemmin kävin ell reissulla Skutilla niin siellä oli tuollainen kukassa. Oli aivan upea näky, korkeutta pensaalla oli reilut 2 metriä. On kaunis 
Nostaisin sisälle sohvan ja telkkarin puoliväliin, että varmasti näkyy. Upea on herttaisella tavalla
Helmiorapihlaja
Eilen selvisi karu totuus kun lumet suli. Türilta viime kesän ruusuorapihlajasta, joka oli vielä todella pieni, on kaikki oksat ja latva syöty. Ei sillä pituutta juuri ollutkaan ja nyt on enään 20 cm runko ja oksantyngät. Jos se tuosta selviää, niin ihme on.
Eipä tullut syksyllä suojattua ja sitten tulikin lunta paljon, koko kasvi käytännössä peittyi lumeen, kun viereen tuli kolauskasa ja nyt kun lumet suli, hyökkäsivät puput samoin tein. viikko sitten oli nimittäin vielä kunnossa.
Voi Kuunari, varmaan harmittaa! Mutta älä luovu vielä toivosta, puilla ja pensailla on yleensä plan b. Jos juurissa löytyy tarpeeksi puhtia, saattaa se hyvinkin kasvattaa uusia oksia varasilmuista. Siinäkin tapauksessa eka kesä menee toipumiseen eikä se varmaan kestä toista suojaamatonta talvea.
Itselläni jänikset pilppusivat noin metrin korkuisen jalavan taimen niin että se näytti aurauskepiltä, mutta nyt se on lähes kymmenmetrinen komea nuori puu.
Pidetään peukkuja!
Meillä toissakeväänä pupujussikat söivät tammentaimen, minkä olin edeltävänä syksynä istuttanut. Oksat kaikki lyhyille tapeille ja latvakin oli syöty. Ajattelin sen olevan menoa, ja joku sanoikin, että vaikka siitä kesästä selviäisi, niin ei enää seuraavasta talvesta. Selvisi seuraavasta talvestaan ja näyttäisi selvinneen myös tästä talvesta. Ei noista siis aina tiedä.
Jänöjussin jälkiä, onkohan jotakin pelastuskeinoa? Ruusuorapihlaja hankittu syksyllä -12.
Voi, mikä harmi 
Ei taida olla enää ihan tuore jälki? Tuoreeseen kannattaa aina kokeilla sitä elmukelmua ympärille.
Voisin yrittää, laitetaanko se elmukelmu paljaaltaan nakerrettujen kohtien päälle?
Niin oon käsittänyt, että kääritään puun ympäri vahingoittuneen kohdan alueelta. Se estää kuivumista,jolloin ilmeisesti jonkin sortin paraneminen eli uuden solukon muodostuminen on enemmän mahdollista. Ei onneksi taida kuitenkaan olla mistään kohtaa ihan ympäri, silloin vois olla enemmän toivoa.
Hyvä tietää, jos sattus itsekkin tuon syksyn alesta löytämään. Vois kokeilla kestävyyttä täälläkin.
Mun ruusuorapihlaja tekee silmuja! Eli taitaa olla hengissä. Onneksi runko oli koskematon, vain oksat syöty sentin tapeille.
Samaa olen tutkinut netistä, ja luulisin että tämä Crataegus Pauls Scarlet on omajuurinen. Olen 7v. sitten ostanut ihan suomalaisesta taimistosta, vaikka ei se mitään merkitse, kun niin paljon tuotetaan taimia ulkomailta.
Ainiin, piti kysymäni,kun olis näitä juurivesoja ruusuorapihlajassani, josko joku vaihtaisi helmiorapihlajan juurivesoihin?
Suunnittelen ruusuorapihlajaa IV-alueelle, lämpimälle paikalle suojaisella rinnetontilla. Saako niitä omajuurisina mistään, vai onko väliä?
Yleensä eivät kai ole omajuurisia.