Viileä ikkuna talvella on todella hyvä juttu papheille. Joskus muinoin minun P. leanum-hybridistäni pari lehteä jäätyi kiinni ikkunalasiin ja silti kasvi tykkäsi kukkia. Sitten kun taloyhtiö vaihdatti ikkunat tiiviimmiksi lopetti paphinikin kukkimisensa.
Kesällä kannattaa paphit laittaa hyvään varjoon ettei lahdet pala. Varsinkin vihreälehtiset ovat herkkiä palamiselle.
Jippii! Minä sain kaksi venuksenkenkää!!! Nyt minullakin on joten pääsen tutustumaan heidän sielunelämään.
Orkideanäyttelystä Kargelta ostin nupullisena tämän kultakolikon. ;)
Paphiopedilum Golddollar.
Tyylikkään ja linjakkaan näköinen on tuo P. Golddollar Raakilla.
Hieno Golddollar!
Minulla kukkii vain nämä tavalliset tapaukset - kyllä noissa Pinocchion kukkavarsissa on asettelemista, kun ne oikein kasvavat.
Kyllä noin ihania mielellään asettelisi. Ihan kun leijuisivat vapaasti ilmassa.
Piti oikein käydä tarkistamassa Raakin kultakolikon (Paphiopedilum Golddollar) vanhemmat. Ja sieltähän löytyy Pinocchiosta tuttu P. primulinum ja toisena osapuolena P. armeniacum. Yksinkertaisen konstailematon kukka!
Piti ottaa prinssistä kuvaa, mutta tietty patteri too low . Oon ymmärtänyt että prinssillä pitäisi olla pitkä kukkavarsi, jossa useampia kukkia. Tämä on sitten joku kääpiöprinssi kun kukkavarsi taitaa olla reilu 10cm ja vain yksi kukka. “Viikset” kuitenkin aika pitkät.Ootellaan nyt patterin latautumista.
Tämmöisen näköinen Yorkin prinssi sit se meillä asuva.
Jutita, todella kaunis pitkine “viiksineen”.
Kyllä hänen majesteettinsa on komea pitkine viiksineen. Tuo lyhyenläntä kukkavana on erikoinen, mutta syvä kumarrus täältäkin.
Tuo Jutitan majesteetti lienee täydelliseltä nimeltään Paphiopedilum Prince Edward of York, jonka vanhemmat ovat mitä jaloimmat P. rothschildianum x P. sanderianum.
Itselleni ei ole koskaan oikein selvinnyt, miksi kukkavana jää joskus lyhyeksi (kosteus? valo? ravinne? lämpötila?), mutta aina silloin tällöin näin käy.
Tässä sitten prinssiä helpompi kasvatettava: Paphiopedilum gratrixianum. Säännöllinen kukkija, nytkin seuraava nuppu jo tulossa. Kukka on pitkäikäinen, pari kuukautta, kooltaan n. 8 cm, kullanruskea. Kivan näköinen myös kukkimattomana kesakkoisine lehtineen. Kotoisin Laosista ja Pohjois-Vietnamista, 900-1200 m korkeudelta sumuvuorilta, metsän varjoista, eikä kaipaa kuivaa kautta. Suosittelen lämpimästi!
Olivia laittoi prinssille täydellisen nimen. Epäilin tuohon kukkavanan lyhyyteen liian myöhäistä ulkona oloa. Siis toin sen lokakuun alkupäiinä sisälle ja silloin jo nuppu pilkotti lehtiruusukkeessa. En uskonut sen selviävän sisään tulosta, mutta tulipa yksi kukka kuitenkin.
Tuohan osoittaa, että kyseinen kasvi on todella fiksu: Miksi kasvattaa pitkää kukkavanaa, jos on vaarana, että tuleva kukka paleltuisi. Osoittaa erinomaista sopeutumiskykyä.
Jutitan diagnoosi kuulostaa järkeenkäyvältä, sillä kummatkin vanhemmista ovat lämpimän seudun lajeja. Jotka kyllä tykkäävät reiluista yön ja päivän lämpötilan vaihteluista, mutta on tainnut mennä jo turhan viileäksi.
Todella kaunis gratrixianum. Tuollaisen minäkin joskus jostain etsin itselleni.
Minulla aloittelee nyt kukintaansa pari vuotta sitten ohikukkineena hankittu Paphiopedilum.
Kolmesta kukasta on ensimmäinen nyt auki, kuva sivulta...
...ja sitten suoraan edestä salaman kanssa kuvattuna.
