englannista saapuivat Asparagus ‘Pacific Purple’… ei lingniiniä, joten eivät tule kuitusiksi, makua kehutaan makeaksi (syödään usien ihan raakanakin dippi kastikkeiden kera), versoilla taipumusta kertoman mukaan tulla varsin tukeviksi ja on parsoista kaikkein antocyaniini pitoisin! Vaikuttaa varsin kiinnostavalta, varsinkin kun vielä talvenkesto pitäisi olla hyvä myös täällä pohjoisessa!!
bluedreams, mielenkiintoista parsaa sinulla. Onko joku hybridilajike, kun ligniinitkin on saatu jalostettua pois? Kerropa sitten joskus kun syötäväksi asti olet saanut kasvamaan, että kuinka pätevä lajike onkaan!
on risteymä… kuulemma höryttämällä tuo lila värikin säilyy versossa kypsennyksen yhteydessä!
Kiitos vastauksista, taidan kylvää tuossa loppukeväästä ensi purkkeihin ja sitten kun saadaan parsapenkki valmiiksi niin siirretään sinne. Nyt olisi tyrkyllä pari paikkaa parsapenkille. Suojaisempi paikka olisi kasvihuoneen itäpuolella n. 2 m kasvihuoneesta. Siihen tosin ei sitten paista aurinko koko päivää kun kasvihuone vähän varjostaa ja penkin itäpuolella olisi harvahko metsä. Muutamia koivuja harvakseltaan tosin ei ihan lähellä. Maa tuossa on varsin hyvää savea/multaa ja ehkä aika kosteaa eli vaatisi kohopenkin. Toinen paikka olisi nykyisen valkosipulimaan vieressä. Siihen paistaa länsiaurinko, maa ei ole valmiiksi kovin hyvää vaan tarvitsee aikalailla maanvaihtoa ja parannusta, pohja on enimmäkseen hiekkaa. Valkkarit ovat tuossa kasvaneet ihan hyvin kun maa on parannettu hevosenlannalla ja kompostilla.
Parsan siemenet on olleet purkeissa kohta pari viikkoa. Argentuil-lajikkeesta on itänyt käytännössä kaikki siemenet, vastaavasti Glory of Washingtonin purkit huutaa tyhjyyttään. Vähän eroa siis.
Mitenköhän noita uskaltaisi koulia. Laitoin nimittäin aika paljon siemeniä per purkki, kun viime vuonna iti ehkä yksi kymmenestä siemenestä.
Ainakin pihalla itäneet kestävät hyvin koulimisen vaikka itävätkin tukkoina. Ovat tietysti vaan ihan tavallisia.
No, nyt on kokeiltu koulimista. Saa nähdä onko kohta parsan taimia vai ei. 
Aika jämäköiltä vaikuttivat juuristostaankin (eilen koulin petunioita…)
Prismasta oli meidän siemenet, Weibullsin siemenvalikoimassa on siis parsaa nyt uutuutena. Lajikenimi sinänsä jännä, kun luki vain “Argentuil”, enkä sellaista parsalajiketta ainakaan netistä löytänyt (kun taitaa tarkoittaa aika suoraan vaan parsaa). Itävyys taisi olla 100 % ja yksitoista taimea on nyt ikkunalla. Glory of Washingtonin siemenistä ei näy vielä yhtään taimea ja viimekin vuonna tosiaan iti tosi huonosti, mutta on kyllä vanha pussikin.
Tilasin 10 kpl parsan juurakoita. Tekeeköhän yksi juurakko aina yhden parsan alun, vai haarooko vanhemmiten? Mietin vain, että olisiko tarvinnut heti tilata 20 kpl, ettei parsoista tule tappelua. Saas nähdä onnistunko kasvattamaan tulevina vuosina tätä kevätherkkua.
…parsan juurakko komistuu vuosi vuodelta. itse kun olen antanut siementaimia ystäville, jotka juuri ovat tulleet isovanhemmiksi, olen valistanut heitä, että ne ovat parhaassa satoiässä sitten kun on lastenlasten ylioppilasjuhlien aika. kunnon hiekkapohjainen maa, syksyin tai niin kuin minä ritterinan(?) neuvon mukaan nykyisin teen keväisin reilu kompostilisäys. syyslannoitus, kalkitus ja merilevä tarpeen myös.
jos joskus haluat jakaa juurakoita, tee se nimimerkki mummin neuvoa noudattaen keväällä. syksyjako onnistuuepä melkein varmasti.
en ole varmaan koskaan laskenut, mutta sen 4 - 5 viikon aikana, jonka viffeän parsan satokausi kestää, saa yhdestä isosta juurakosta veistää parhaimmillaan useita versoja päivittäin, joskus jopa kerran aamulla ja toisen kerran illansuussa uudelleen.
edit - kirjoitusvirheitä tietenkin:-) ritterinan nimimerkki väärin. tarkistin, että kysymysmerkki on tarpeeton; neuvo oli todella hänen. keväisen kompostimullan etu on, etteivät versot innostu kasvamaan liian aikaisin ja joudu sitä myöden pakkasen suuhun minun suuni sijasta.
Kiitos mai-lee Lukaisin uudemman kerran koko ketjun läpi. Vaikuttaa haasteelliselta, mutta palkitsevalta. Toivottavasti saan postissa hyvät taimet. Siemenkirjeestä sain muutaman siemenenkin, taidan laittaa ne samalla kokeilumielessä kasvamaan.
Ei ole mitään parempaa herkkua kun juuri poimitut parsat.
Ei voi puhua samana viikkonakaan kaupan parsojen kanssa.
Siemenistä lähtevät hyvin kasvuun, mutta vaatii vuosia ennen kun niistä saa satoa, mutta hyvää kanaattaa odottaa.
Täällä kun tuntuu noita kokeneita parsan kasvattajia olevan enempi ja vähempi, niin uskaltaisinkohan kysyä yhden tyhmän kysymyksen. Minulla on pieniä parsan siementaimia aikamoinen liuta, ja ajattelin istuttaa ne nyt keväällä jo lopulliselle kasvupaikalleen. Syvään ne pitää saada, niin ymmärsin. Mutta onko mitään yleispätevää nyrkkisääntöä siitä, miten suuret rivi- ja taimivälit niillä pitäisi olla? Kun ei oikein ole käsitystä, miten isoja kasveista tulee. Vai laitetaanko niitä maahan niin paljon kuin sopii, kylläpähän paikkansa löytävät? Kiitän ja kumarran, jos joku tosiaan viitsisi neuvoa!
En ole nyt mikään asiantuntija, mutta ajattelisin, että ei sitä pientä siementainta voi mitenkään syvään istuttaa. Kun parsat kasvavat isommiksi niitä mullataan, jos haluaa valkoista parsaa. Jos haluaa vihreää parsaa, ei mullata. Mutta syvämultaisen ja ravinteikkaan kasvupaikan tarvitsevat.
Itse aloitin parsankasvtauksen siemenistä ja nää on mun muistikuvia,miten toimin, mut voi hyvinkin olla, että on viisaampiakin tapoja.
Itse istutin pienet parsan siementaimet tällaisen ohjeen mukaan: kaiva "oja" , istuta sinne pohjalle (normaali istutussyvyys, ei haudata siis syvälle sitä tainta) ja myöhemmin voit mullata sitä parsaa eli täyttää sitä kasvu"ojaa". Siten ne tulevat istutetuiksi syvälle loppujen lopuksi. Ei sen "ojan" hirmu syvä tartte olla , kunhan vaan jää jonkin verran täytettävää että sitten syksyllä parsojen istutuspaikan maanpinta on samalla tasalla kuin ympäröivä maa.
kun olen siemenistä aloittanut - joko tarkoituksella syksyllä kylvämistäni tai pihalta rikkaruohoina kasvavista - olen keväällä nostanut taimet ruukkuun, paaponut niitä kesän lastentarhassa. syksyllä kumoan ruukut kyljelleen ja jätän odottamaan seuraavaan kevättä, jolloin vaihdan ne taas vähän isompaan ruukkuun ect. tuolla tavoin teen kolme neljä vuotta, kunnes ovat kasvaneet tarpeeksi suuriksi ja voi istuttaa oikealle paikalleen tuolla systeemillä, jonka nuu edellä kertoo. taimiväli on ≈40 senttiä.
minulla noin, kun en pienellä kasvimaalla millään raaski antaa pikku rääpäleille isoa tilaa heti alusta asti
Olen istuttanut kaksivuotiset parsantaimet keväällä paksuun multavaan maahan ilman mitään kikkailuja tai syvälle istuttamisia (muoks.), ehkä periaatteella taimen kohdalle hieman enemmän multaa ja kunnon kastelu joka taimelle. Lisään katetta ja kompostia vasta taimien kasvaessa, enkä leikkaa syksyllä versoja. Siementaimet kasvavat kasvulaatikoiden reunoilla isommiksi, sieltä niitä en kitke rikkaruohoina vahingossa. Gottage garden systeemillä parsat kasvavat pienessä pihassani perennapenkissä 30 - 40 cm välein muiden runsaasti ravintoa käyttävien kasvien kanssa. Napsuttelen käsin versot poikki, syön muutenkin vihreää miksen siis parsaakin vihreänä 
, puiseva, tikkuinen tyvi jää luonnostaan pois.
Tilaa komealle parsapellolle ei ole ja kasvimaapalstalta eikä mökiltä saa niitä päivittäin poimittua. Mökillä kasvaa vähän parsaa, suuri osa sadosta ehtii viikossa kasvaa yli ikäiseksi.
Ruth Stoutin Vaivatonta puutarhanhoitoa kirjan ohjeiden mukaan olen näin puuhannut n 20 vuotta.
Mä ostin viime keväänä torilta parsaa. Ne oli sellaisia heiveröisiä heiniä, minkäikäisiä lie ja istuttaa paukautin sen paakun kokonaisuudessaan pellon nurkkaan. Siin oli ehkä 8 alkua sentin välein. Ja noiko olisi pitänyt laittaa vähän kauemmas toisistaan? Kun en mä oikein siinä nähnyt järkeä jakaa sitä tupasta, kun ne oli niin mitättömän oloisia, et ajattelin niiden vain jakamisesta järkyttyvän ja ajattelin antaa niiden vähän kasvaa kokoa ensin.
pieniä parsantaimia ei saa istuttaa syvään vaan ihan normaalisti siihen tasoon jossa ovat itäneet ja kasvaneet! Jatkossa taimi joka tapauksessa vähitellen vuosittain peittyy pikkuhiljaa syvempää, sillä vuosittainen hiekan lisääminen juurelle on varsin suositeltavaa… näin olen tehnyt jo 15v ja hyvää ovat vaan tykänneet!!
bluedreamsille, onnistuvat ne syvään istuttaenkin:-) lopullinen syvyys tuottoisalla parsanjuurakolla on jossakin 20+ sentissä. vuosittainen kompostilisäys takaa, että ovat siellä.
tosikolle, nosta se viime kesäinen tupas ja istuta taimet erilleen. ainakin muutaman sentin etäisyydelle toisistaan, jos et vielä lopulliselle paikalleen niitä saakaan laitetuksi. saat ne varmaan vielä irroitetuksi toisistaan ennen kuin juuret ovat solmussa. iso ja hyvinvoiva juurakko takaa runsaan versosadon.
onnistuvat toki mai-lee!!.. tuo hiekan lisääminen kasvuston päälle (n. 3-5cm vuosittain) kuitenkin vie vähitellen tuon kasvuston juuri tuolle optimaaliselle kasvusyvyydelle… jossa taimen on hyvä olla sitten kun siitä alkaa verottamaan tankoja!